Kaaso 2015

Hehhee.

Kaikki morsiamet kirjoittelee blogiin otsikolla "Morsian 2015", joten oli ihan pakko tehdä kaasoilustakin.

Olen siis tulevana kesänä ystäväni kaasona. Olin ensin aivan järkyttynyt koko hommasta! En niinkään siitä, että minua pyydettiin (osasin odottaa sitä).. MUTTA se, että a) olen aivan ylitunteellinen, b) itken poikkeuksetta aina, kun sille on vähänkään aihetta, c) minun pitäisi olla tukemassa morsianta! Veikkaan, että häissä käy niin, että minä itken jossakin nurkassa ja morsian tukee minua "pystyt siihen, kyllä se onnistuu!" (ja tässäkin olisi varmaan kyse siitä, että kirkossa pitää antaa vieraalle virsikirja käteen :D).

Jos pidän puheen, niin se pitää varmaan kuvata erikseen nauhalle ja näyttää sitten videotykiltä. Tosin kokeilin jo kotona pitää puheen alkua. Itkin. :D Oon ihan säälittävä!

Onneksi, siis ONNEKSI meitä kaasoja on kaksi. Ehkä päivästä selvitään! Tärkein asia on ostaa pari pakettia nessuja - itselle.

No mutta joo. Nyt morsian lukee tätä ja näppäilee puhelimeensa minun nimeä... perutaan kaaso! ;)

Eipä siinä. Jos totta puhutaan, niin meitä ihmisiä on erilaisia. Minä satun olemaan herkkä. Eikä se kyllä tarkoita sitä, että olisin jotenkin huonompi kaaso. Päinvastoin. Veikkaan, että tuun olemaan kauhukaaso, jonka mielestä kaikki pitää olla tiptop. Onhan häät päivä, jolloin morsiamen on tarkoitus loistaa ja minä aion tehdä kaikkeni sen eteen! :)

Kaason muistilista

Ennen häitä:

- Ohjelman suunnittelu
♥ Kyllä vain! Tämä on jo aloitettu.. hähää! Harmi, kun ohjelmaa pitää miettiä hieman siveelliseksi ;)

- Järjestelyihin osallistuminen
♥ Jep. Nämäkin on työn alla. 

- Polttareiden järjestäminen
♥ Ei hitsi! Pitääkö nää järjestää?! ;)

- Kirkkoharjoituksiin osallistuminen
♥ Tulossa. Hui jännää!

- Häävuoteen koristelu yhdessä bestmanin kanssa
♥ Uusin änäri, poppareita.. mitä muutahan sinne vois tarvia?

- Meikkaus- ja kampausasiat morsiamen kanssa
♥ Näitäkin on jo suunniteltu. Ihanaa päästä jonkun meikattavaksi! :) 

- Pukeutuminen yhdessä morsiamen kanssa

♥ JAIKS! Osaanko minä niitä nyörejä apuaa! Eikai se haittaa jos morsiamella mekko vähän roikkuu? Pikku juttu!

Kirkossa:

- Ohjelman ja virsikirjojen jako vieraille
♥ Onnistuu! 

- Morsiamen puvun oikaiseminen ennen tilaisuuden alkua

♥ .. ja kaatuminen hiljaisessa kirkossa kovaäänisesti lattialle kirosanojen siivittämänä!

- Kukkakimpusta huolehtiminen
♥ Snif :´)

- Avioliiton todistajana toimiminen

 ♥ Ja vieläpä aitiopaikalta!

- Riisien/saippuakuplien/ilmapallojen jako vieraille hääparin ensiaskelia varten

 ♥ Sen homman jälkeen pitäisi pystyä heti vielä tekemäänkin jotain? Huhhuh! 

Hääjuhlassa:

- Hääkarkkien jakaminen

♥ Näistä ei olla vielä puhuttu. Ja sitä paitsi minä syön ne ite!

- Lahjapöydästä huolehtiminen

♥ Kiitos, tuokaa vain minulle kaikkea!

- Vieraiden opastaminen

♥ Hyvä, että pysyn itse kasassa niin opasta siinä vielä muitakin... ;)

- Puhe hääparille

♥ Kokeiltu. ei onnistu!

- Tilaisuuden juontaminen

♥ Thänk kaad tämä homma lankesi yhdelle bestmaneista! 

- Yhteydenpito juhlapaikan henkilökunnan kanssa

♥ Tää pitäs sopia.. veikkaan että hääpari haluaa itse olla yhteydessä :)

Juhlapäivän jälkeen:
- Juhlapaikan siivoaminen

 ♥ Kuuluu tehtäviin :)

Hui että. Kohta on jo elokuu. Noita kaasojuttuja katsellessa ja netissä surffaillessa alkaa tehdä mieli mennä itsekin naimisiin! Paha paha!

P:S: Haluan tämmösen paidan!

Hääterkuin Jenni

Loma, eikä mitään tekemistä...

.. ei ainakaan pidä minun kohdalla paikkaansa. :D Lomaa on kyllä elokuulle asti, mutta tekeminen ei lopu!

Tässä pitäis tyhjentää varasto, katsoa vaatekaappi kuntoon, käsitellä terassi, maalata kalusteita, ommella verhot.. ommella ne hitsin verhot! Ommella ommella. Mrr. Nyt kahden päivän aikana siitä on muodostunu melkeinpä kirosana. Ärh.

Oon joskus nuorempana ollu innokas ompelija ja nyt aikuisena (pöh, minä muka aikuinen) se on aina kans kiinnostanu... siihen asti kunnes tartuin jälleen pitkästä aikaa ompelu-urakkaan. Meillä on täällä kotona kaikki ikkunat vielä ilman verhoja ja minähän en tekevänä tyttönä osta valmisverhoja kaupasta. En, kyllä ne pitää saada itse tehtyä, meni siihen sitten vuosi tai viikko tai AIVAN LIIAN MONTA TUNTIA ja hermot.

Okei saatte nyt ihan kamalan kuvan koko ompelutouhusta. Ei se niin paha juttu ollu. Mitä nyt koko kaupunki varmaan mietti että missä on festarit ku lähtee sellanen mekkala ja mulla on sormissa laastareita ja päättihän se vielä ompelukoneen neulakin katketa. Siinä vaiheessa tuli jo ihan oikeasti itku :´D. Onneksi Halpa Halli pelasti ja sain uusia neuloja!

Ja kyllä se pittää näin urakan päätteeksi ihailla omaa käden jälkeä. Verhot on ikkunassa ja ne vieläpä näyttää verhoilta! Oho. Sain onneksi asiantuntevaa konsultaatioapua Miljalta. Milja on pistäny pystyyn firman ja tekkee näitä ompelujuttuja ihan ammatikseen. Hullu nainen. Melkein jo soitin että teekkö mulle koko verhot! Tässäpä linkkiä Miljan firmaan Letkiä cloth. :)

Niin ja jos joku tohtii sanoa että nuo verhot on muka vinot tai jottai ni ompelen siltä suun kiinni!

Mittanauhan virkaa toimitti pahviset läpyskät. Kyllä, en löytäny edes kunnon mittanauhaa!

TADAA! Verhot ikkunassa. Pitää vielä silittää ja päätellä mutta nyt ne saa olla tuossa ku kerta on tehty! :D (ja ovat varmaan tuossa tilassa vielä vuojenki päästä)

Työvahti. Ärhäkkä kaveri.

Nyt lähen siivoamaan varastoa!

Jenni "lomalainen"

Kevättä rinnoissa!

Kevät. Oho. Tulipa se nopsaan. Alkoi täällä Oulussa jo tammikuussa ku lumi suli. Ehe. ;)

Ihana liikuskella ulkona ku aurinko paistaa melkein joka päivä. Toisaalta minä oon ihan syksyn ja talven tyttö, että voisko tää kevät ja kesä mennä jo? :D Ei, ihan kiva ku on kaikki vuodenajat niin näkysillä mutta syksyn pimeät illat, vesisateen ropina, kynttilät.... <3

Tuohon viimepostaukseen muuten kirjotin niistä minun kaverin Tiinan yllätyspirskeistä. Kirjotin siihen vinkiksi miehille, että yllättäkää naisenne nyt heti. Hitto soikoon Mikkohan meni sit lukemaan tuon bloggauksen ja meikä laitteli rauhassa pyykkejä makkarissa. Tämä hyppää selän takaa ja huutaa "yllätyyys"! Olin ihan varma että mulla pysähty sydän. Siinäpä oli Mikon versio yllätyksestä. Kyllä, tätä minä juuri tarkoitin... NOT.

Hei ja pakko muuten sanoa tuosta Duudsonit tuli taloon -sarjasta. Se on hyvä. Sarjan nimi saa sen käsityksen, että siellä isot pojat pelleilee ihmisten luona ja räjäyttelee taloja ilmaan jne. Tänä vuonna niillä on ollu aina joka perheessä/kohteessa joku tietty tavoite ja ihan oikea ongelma. Meikällä on tälläinen joka tiistainen kyynelkanavien puhdistusoperaatio aina klo 21-22. Sen verta hyviä juttuja ne käy läpi! Jos ette oo kattonu ni kattokaa, suosittelen.

Jukka Pojalta tuli muuten uus sinkku. Ihan jees. Ei kolahtanu heti niinku yleensä, mutta jos tätä pari kertaa kuuntelis ni sitte vois tykätä vähän enemmän. Sehän on niin että lapsillaki pitää testata noin 15 kertaa uusia makuja ennenko niistä tykkää ;)

Nyt kohti kuumaa saunaa!

Töttöröö!

Jenni

Totuuksia

Pöö.

Teen tälläsen tyhmän teinijutun. 10 asiaa minusta, joita ette ehkä tienneet ja joista oon mielissään! Että pitemmittä puheitta, tässäpä on:

1. Omistan auton. Autoni on sellainen Poloinen. Se on aina rikki ja sen kanssa elämä on aika yllätyksellistä. Talvisin se saattaa tehä mutkassa sen, että heittää vänkärin oven auki. Se ei tee sitä, jos ajat kaverin kanssa, mutta jos ajat yksinään ni tottakai se sen tekee! Siinäpä onkin sitten kiva ajelle ja kurottautua vastakkaisen puolen oveen ja vetää sitä kiinni. Olen siis todella venyvä ja taipuisa!

2. Olen käynyt opiskeluiden kautta kahteen otteeseen ulkomailla. Lukiossa olin mukana Comenius - projektissa, jossa teimme oppilasvaihdon Saksaan ja hoitsukoulussa suoritin yhden harjoittelun Espanjassa. Tykkäsin molemmista projekteista tosi paljon. Minulla kiinnostaisi hirveästi lähteä ulkomaille vaikka töihin! Amerikassa minulla asuu sukulaisia ja niiden luokse on tarkoitus mennä joskus, piti mennä jo viime kesänä, mutta Mikko saikin töitä. Sinne kun mennään, niin siellä ollaan sitten pitemmän aikaa.

3. Osaan muokata kuvia tosi hienosti. Kesällä 2012 (kai se oli sillon?) pääsin mukaan suomalaisen elokuvan tekoon. Olin avustajana Miss farkku-suomi elokuvassa ja esitin festariyleisöä ihanalla 70 - luvulla. Koko päivä meni muutaman minuutin kuvauksissa ja olihan se kyllä aika siistiä! Kaikki maskeeraus, uusintaotot, kuvaukset.. mahtava kokemus. Kaiken huipuinta oli kun näki ittesä valkokankaalla! :)

Tuosta videosta minut voi bongata jos tunnistaa ;)

4. Heh, oon ollu muutoinki "elävässä kuvassa". Tehtiin tuossa yks vuosi Iso-Syötteelle mainosvideo. Esitän siinä Musti-poroa. Vähänkö oli lystiä ja kauhiat paineet ku piti puhuakkin ihan vuorosanoja :D

Tässä mainosvideo , huomatkaa erityisen hyvät laskutaitoni.. :D

Niin ja joo! Olinhan mää katutanssienkin mainosvideolla. Haha. Tässä siihen linkki.


5. Osaan kehittää riidan pienen pienestä aiheesta. Saan siitä aikaan oikein katastrofin. Oon tosi hyvä siinä. Yksikin ilme, sana, katse ja TSÄDÄM, meikä vetää herneen nenään ja siinä sitä sitte ollaan. Minun kanssa pittää osata tulla toimeen ja minua pittää ymmärtää. Oon vähän vaikia luonne. Oon tosi kilpailuhenkinen ja jos häviän lautapelissä ni nukun sohvalla, tai sitte se vastapuoli nukkuu. Minä en tosin häviä koskaan.

6. Oon valmistunu ammattiin. Se oli aika outo päivä. Tuntu siltä, etten osaa ja tiedä mitään. Tässä sitä nyt ollaan kuitenkin työelämässä ja mietitään jo toista ammattia. :D

Lähihoitaja

7. Niin ja onhan minulla Mikko. Oon ihmetelly että onko siinä jotain vikaa ku se jaksaa katella tämmöstä emäntää vuojesta toiseen ? Ihme tyyppi. En halua tästä sellasta lässynlää-päivitystä ni sanon pienesti ja sievästi että Mikko on just hyvä. ;)

8. Oon osallistunu Street SM - kisoihin. Joo, jankkaan aina tästä mutta ku oon siitä niin mielissään! Vähä oli siistiä. Aikasemmista postauksista voi löytää meidän kisavedon ja muutenki mietteitä tanssista ja reeneistä. :)

9. Minulla on tyhmiä tapoja. Hytkyttelen aina jalkoja ja irvistelen. Kuorsaan myös isoon ääneen ja jätän kamppeeni aina sinne missä oon kulkenu. Kuullostan oikealta ihannenaiselta. Semmonen mä oon.

10. Näytän yleensä idiootilta.

Mukavaa päivää!

Terkuin Jenni

"Voit unohtaa sen, jonka kanssa olet nauranut mutta et koskaan sitä, jonka kanssa olet itkenyt"

Ystävänpäivä.

Se on aina ollu mulle tärkeä päivä, enkä oikeastaan edes tiedä mistä se johtaa. Ei me lapsuudessa pahemmin ystävänpäivää juhlittu, vaan siitä on tullut tärkeä vuosien varrella.

Ystävät ei oo mikään itsestäänselvyys. Ei kaikilla ole sitä onnea, että löytyy läheisiä ihmisiä. Ei kaikilla ole siihen mahdollisuutta tai aikaa. Ystävyys vaatii aikaa ja molempien sitoutumista. Ystävyys on oikeasta lähes taianomaista. Miten voi löytää tästä maailmasta sellaisen ihmisen, jonka kanssa tuntuu siltä, että sinun hyvät puolet korostuu ja sinulla on hyvä olla ja sama toisinpäin? Melkein kun sen oikean löytäminen. Jonkun kanssa vain kolahtaa.

Ystävänpäivä pitäisi olla joka päivä. Joka päivä pitäisi muistaa olla kiitollinen siitä, että on saanut lähelleen ihmisiä, joiden kanssa voi jakaa kaikki elämän ilot ja surut. Ystävänpäivä on tästä syystä minulle tärkeä. Silloin muistan niitä, ketkä ovat minulle tärkeitä ja rakkaita. Kerron heille, että välitän. :)

Minulla ei itseasiassa ole kovin montaa ystävää, kavereita kylläkin useampi. Lasken ystäviksi ne, joiden kanssa voin oikeasti jakaa kaiken ja kavereiksi ne, joiden kanssa on mukava viettää aikaa silloin tällöin.

Minun läheiseen ystäväpiiriin kuuluu viisi ihanaa tapausta. Tai no oikeastaan siihen vois laskea kuuluvaksi myös tuon apinan, Mikon. Kyllä kumppanikin on osaltaan ystävä, ainakin minusta. Niin ja joo, on mulla pari sellasta nettisystävääki.

Meillä on lukioajasta lähtien ollut viiden tytön "viisikko"- porukka. Nykyisin oon paljon tekemisissä heistä kolmen kanssa: Tiinan, Marin ja Sonjan. Itseasiassa me välillä nähdään aivan liian harvoin, mutta silti aina nähdessä tuntuu siltä, kuin olisi nähty viimeeksi eilen.

"Viisikon" kans me ollaa tehty vaikka ja mitä. Ai että niitä yhteisiä hetkiä: Kreetan reissua, juoruiluja, saunomisia, baareilua, pitkään valvomista.. Parasta! Pitäisi ehdottomasti nähä useammin :)

Muita ystäviä mulla on Annika ja Heidi. Molemmat tietää minusta lähestulkoon kaiken. Kumpaakin nään useasti, Heidiä lähes joka viikonloppu kun ollaan Syötteellä ja Annikaa pyrin näkemään viikottain, jääny tosin viimeaikoina hieman väsemmälle ku ikinä ei ehdi.

Nettiystävistä tärkeimmät on Tomi ja Matti. Tomin, Keravan kollin kans ollaan yhteyksissä melkein päivittäin ja meillä kohtaa huumori aika hyvin. Matin kans soitellaan sillon tällön ku se päätti poistaa ittensä facebookin ihmeellistä maailmasta, eikä me nykyste pelata enää hirveesti aapelin minigolffiakaan, niinkuin junnuna oli tapana. Heh, ollaan siis Matin kans tavattu Aapelin peleissä. Tomin kans löydettiin toisemme sen pikkusiskon kautta. Me tiietää toisistamme lähestulkoon kaikki.

Tomin ja Matin kans on pitäny nähä vuosikaudet, oon tuntenu molemmat jo 10 vuotta. Noh, viime kesänä näin Tomia ekaa kertaa, hui jännää. :) Mattiki pitäs nähä, ehkä ens kesänä?

Minulla on myös muitaki rakkaita ystäviä, joiden kanssa ei tuu vietettyä nykysten oikeen enää aikaa. Näistä yksi on Aatee eli tutummin Antti-Tapio. Tai Pasi-Matti, niinku minun äiti jostain syystä sanoo. Ne on nuo kaksiosaiset nimet hirveen hankala muistaa ;) Aatee on ihan huippu, me joskus taannoin kerrottiin toisillemme kaikki, mutta harmittavan vähän enää nykyste jutskaillaan. Aatee on Mikon tosi hyvä ystävä ja onhan tuo varattu meille bestmaniksi, jos joskus hääkellot soi ;)

Mitä? Minä ja Aatee ollaan tunnettu yli 10 vuotta ja meistä ei oo yhen yhtä valokuvaa, missä oltas molemmat samassa? Tais siis ainakaan mulla ei oo. Tämä vääryys pitää muuttaa heti ku nähään :)

Niin ja tuo otsikko. Se on täysin totta. Ainakaan minä en unohda niitä, kenen kanssa olen itkenyt, tai kenelle olen asioitani itkenyt. Tosin jos tuolle mittapuulle lähdetään ni en unohda ketään? :D Oon vähän herkkä ja itken pienissäkin onnistumisissa ja epäonnistumisissa.

Tänä vuonna tein kaikille rakkaille kortit ja laitoin mukaan pienet yllärit, niinku mulla on tapana. Oon vähä hömppä. :)

Nyt mulla on elämään tullu pari uutta ihmistä, joista varmasti tulee mulle vielä läheisiä ja tullaan olemaan tekemisissä. Se on kyllä kummallista, miten joidenki kanssa vain löytää sellaisen yhteisen sävelen.

Hyvää ystävänpäivää ja kaikki ketkä oon tässä päivityksessä maininnu, ai laav juu! :) <3

P.S: Löysin itelle sopivat tulitikut :D

Terkuin Jenni

Tunteiden vuoristorataa..

Terveppäs taas!

En oo ehtiny kirjoittelemaan, ku työt ja tanssit on vieny taasen aikaa. Töissä oon siis päiväkodissa, ja siellä saa kyllä hyviä nauruja päivittäin! Oon alle 3 - vuotiaden ryhmässä, jotka opettelee puhumaan, ja puhuukin sitten ihan hassuja. Elän ainaki kauan, ku oon tuolla töissää.. mitä nauramiseen tulee :) Aattelin tehä tämmösen tunnepostauksen minun tämänhetkisistä tunnetiloista.

Voisin ensin mainita onnellisuuden, ilon, naurun. Ensinnäkin; lapset on siitä ihania, että ne on niin rehellisiä. Ei ne osaa valehdella tai miellyttää, tai ei ainakaan kovin hyvin. Kerranki lauloin töissä "pikku kaaakkosen pooosti, postilokero..", kunnes eräs 2-vuotias neiti tulee keskeyttämään minut ja sanoo : "Jenni, minä laulan paljon paremmin".. ja kaiken huipuksi hän vai meni tyynesti jatkamaan leikkejään. Kiitos tästä. Tylytys. Lapsi-Jenni 1-0. Äänellään se variskin raakkuu ;) Nuita juttuja ois vaikka kuinka paljon, ja pitäiskin joskus tehdä sellainen "lasten suusta" - postaus! Töissä siis viihdyn ja tykkään olla! Iloiseksi minut tekee myös se, kun saa nähdä kavereita ja kuluttaa aikaa sohvalla hyvän ohjelman parissa. Nyt oon nähny yhtä minun kaveria, jonka kanssa oltiin teininä parhaat kaverit. On ollu tosi mukava viettää taas yhessä aikaa, mutten tiiä, saadaanko me koskaan meidän välejä ennalleen. Ainakin sitä helpottaa se, että ollaan nykyisin lähestulkoon naapureita :).

Seuraavaksi kerron vähän epätoivosta, stressistä.. mikä nyt ei oikein innosta. Tanssi on vieny aikaa, niinkuin kerroin. Nyt on vaan sellanen kausi, ettei mikään oikeen nappaa. Eilen oli kilparyhmän reenit, ja siellä käytiin tosi hyvä keskustelu muiden tanssijoiden kanssa.. oli jotenki huojentavaa kuulla, että muillaki on vähän fiilis maassa, mutta yhdessä sovittiin, että nyt annetaan ittestämme joka reeneissä yli 100 % ja panostetaan täysillä! Mää oon itte hidas oppimaan koreografiaa ja kotona kyllä reenaan, mutta voishan sitä tehä enemmänki. Nyt pitää skarpata! :) Tanssiminen on kyllä ihanaa puuhaa, mutten jotenki jänskättää jo etukätteen, kuinka tarkaksi tuo kilparyhmä ennen kisoja menee. En haluais tehä tanssista sellaista pakkopullaa, ku nyt se on sellaista, että nautin siitä.. nooh, aika näyttää. Välillä on sellaanen kunnon epätoivo, ku tekee tunnilla jotain, ja välillä tulee niitä onnistumisiakin. Onneksi sentään.

Sitten voisin puhua lässynläästä eli rakkaudesta, luottamuksesta, kunnioituksesta. Niin tosiaan, oon kertonu että seurustelen ja oon puhunu täällä aiemmissa postauksissa Mikosta. Selvennökseksi siis, että Mikko on tämä ukkeli, kenen kanssa ollaan avoliitossa ja kihloissa ja joskus naimisissa ja ja. Me alettiin yhteen syksynä 2005.. eikä tunnu yhtään siltä, että oltais seurusteltu jo 7.5 vuotta! huhhuh. Oiskait se aika jo vaihtaa?:D Monet saattaa luulla, että meillä menee huonosti, ku me kinastellaan vähän väliä. Me nyt vaan ollaan sarkastia ja auotaan toisillemme päätä... ja minä tykkään haastaa riitaa. Välillä keksin riitoja kyllä ihan pikkujutuista ja sitte ne paisuu, kunnes molemmat lopuksi vaan kattoo toisiaan ja nauraa, että kuinkas tyhmiä me taas ollaan :).

Palailen astiaan taas tässä kunhan ehdin. En vielä hirveän monelle oo tästä blogista kertonu, mutta jospa minä joskus uskallan "tulla kaapista ulos" ;)

Jenni

...And that`s who I am

Päätinpä tekaista tämmöösen ittestäni niin tiiätte vähän millainen oon :)

1.  Minä en vieläkkää tiiä, että mitä haluan elämässäni tehä ja missä haluan asua. Toisaalta haluan asua lapissa, mutta ulkomaillaki vois.. Sen tiiän, että eteläsuomeen en halua muuttaa, MUTTA toisaalta sekin vois olla jees ! :D Sen tiedän, että haluan maalle. Ei haittaa vaikka lähimpään kauppaan ois 10 kilsaa. Tai enemmän. :)

--

2. Niin se vain. Kaikella on tarkoituksensa. Sillä oli tarkoitus, että kävelin pienenä päin lasiseinää; en kävele enää. Lapsia kielletään koskemasta kuumaan hellaan, mutta jokaikinen koskee siihen kerran, ennenko tajuaa, että se on kuuma eikä se kannate. Elämä on sellaista, kaikella on tarkoitus. Nin se vain on :)

--

3. Taivasta vois katella vaikka kuinka pitkään.. ja kuuta, aurinkoa, tähtiä. Kesäisin on ihanaa pötköttää nurmikolla ja tuijotella taivasta.. pilvistä muotoutuu ties mitä ja on jotenkin niin rauhallista. Ukkonen on mahtava.. luonto on jotain käsittämättömän hienoa. 

--

4- Heh, oon romantikko hömppä. Tätä ei tarvi edes selittää. :)

--

5. Tai ainakin yritän olla. En ehkä näe kavereita tarpeeksi, mutta sitäkin enemmän ajattelen. Minnuu hymmyilyttää , kun kaverilla on hyvä päivä. Päästään tosi lähelle minua itteäni vaan ihmiset, joihin oikeasti luotan.

--

6. Bumtsikabum! Rytmit, musiikki, ah <3 Kun soi hyvä biisi radiossa, on huonokin pävä pelastettu.. ainakin hetkeksi. Minulla on muutamiin biiseihin tosi vahvoja tunnelatauksia, ja samat tunteet tulee aina mieleen, kun niitä kuuntelee. Saatan alkaa itkemään, jos joku biisi on koskettava. Kerran rupesin autossa nauramaan ihan vain sen takia, että kuulin yksinkertaisesti niin hyvän biisin, jota en ollut ennen kuullut :)

--

7. Heh, joo. Välillä minua lapsettaa ihan liikaakin.. on varmaan ihan hyvä että oon päiväkodissa töissä: ainakin sovin joukkoon :D Mutta siis, saatan alkaa ihan lapseksi keskellä kauppaa, missä vaan! Mikko välillä häpeää silmät päästä, mutta minkäs minä sille voin.. elämä on ihanaa :)

--

8. Kukapa ei. Mulle se on vaan äärettömän tärkeää.. huolehdin hirveänä kavereistani, välillä jopa unohan itteni kaikkien läheisten vuoksi. Minulle tulee hyvä olo siitä, kun joku syö laittamaani ruokaa, tekemiäni poppareita, nukkuu pettaamassani pedissä, lukee minun kirjoittaman kirjeen.. Minulle pitää kertoa, kuinka tärkeä olen ja haluan, että minusta on jotain iloa.

--

9. Huolehdin siis hirveänä kaikista, ehkä liikaakin. Minua pelottaa jos joku loukkaa ittensä tai tapahtuu kauheita. Baarissa yleensä huolehdin ihmisiä kotiin, vieraita kestitsen ihan liikaa ja saatan soittaa päivän aikana toiselle 10 krt ihan vaan kysyäkseni, että onhan se kunnossa... mutta tällainen minä olen :)

--

10. Joo.. köh. Monet kerrat oon saany pyydellä anteeksi sanomisiani tai hävetä silmät päästä. Sanon vaan yleensä sen, mitä ajattelen, enkä ehi sitten ajattelemaan, mitä toinen siitä ajattelee.. tai siis miten se meni ? Sitä kun on avannut suunsa ja sanonu ajatuksena niin tajuaa, että kuinka tyhmä sitä välillä onkaan!

--

11. Ja ennenku joku saa jotain härskiä tästä mieleen niin kerrottakoon, että tykkään nukkua. Nukun yöllä, päivällä, aamulla.. milloin vain! Minulla on paha tapa nukkua piiitkät päiväunet ja sitten valvoa yömyöhään. Mutta sängyssä on mukavaa.. siellä voi ajatella kaikkea ja rentoutua. Parasta on ku vieressä on oma tuhisija, joka sitte jossai vaiheessa yötä vetää peiton päältä, tönii ja pukkii ja kuorsaa korvaan niin että hermot menee.

--

12. Mulle ei merkkaa ulkokuori. Inhoan pinnallisia ihmisiä. Minulle on paljon tärkeämpää se, mitä ihminen ajattelee, mitä se ihannoi, mitä pelkää, mistä se haaveilee.. kuka se oikeasti on. Minusta on ihana tutustua uusiin ihmisiin ja käydä pitkiä keskusteluja elämästä ja kuolemasta.

--

13. Minusta on ihana saada kortteja ja kirjeitä. Siinä on jotain ihanan vanhainaikaista ja romanttista, kun saa etanapostia tai postikortteja. Tykkään itse laittaa kortteja jouluna, ystävänpäivänä, pääsiäisenä...niitä on myös mukava saada. Arvostan omatekoista.

--

14. Vaikka oon sanonu, että ku oon päiväkodissa töissä ni EN koskaan halua lapsia.. mutta kuitenkin, kyllä mää tahon. Ei ne omat itke ja huua koskaan ja tottelee kaikessa mitä sanon. ;)

--

15. Hih. Ois ihana. Kerran yks Niko soitti mulle kitaralla jotain.. en muista mitä.. eikä se ees laulanu.No hyvä yritys, jäi mieleen :) Mutta kerrottakoon vielä siis, että olen HIEMAN romantikko..

--

16. Yllätykset on ihania, Mikään ei oo parasta kuin se, ettei tiedä mitä odottaa.. Minua saa yllättää milloin vain, missä vain ! Sillai mukavasti kiitos :)

--

17. Pienet asiat on parhaita. Arjesta tekee parhaan juurikin ne pienet jutut, joita tapahtuu. Ventovieraan hymy, valmis ruoka kotona töiden jälkeen.. parasta ! :)

Siinä muutamia asioita minusta..ehkä joskus jotain lisää!
Kuvat on osoitteesta http://andthatswhoiam.tumblr.com/

Hyvää päivänjatkoa kaikille!:)

Jenni