Näytetään tekstit, joissa on tunniste Viisikko. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Viisikko. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Elastinen syötereissu

Ehhee. Keksinpä muka otsikon.

Kävästiin pitkästä aikaa tunturissa. Ihana paikka ja ihania ihmisiä koko paikka täynnä! Oltiin meijän lukioaikaisten tyttöjen kanssa reissussa, harmi vain kun Tiina ei päässyt tällä kertaa mukaan. Meitä oli ukko-akka poppoo ja samoten pikkuherra "pottu" sekä yksi karvaisempi kaveri. :)

Pottu nukkuu mökin pihassa

 Tunturi nam!

Mikko kävi laskemassa ja ihastelemassa maisemia ;)

Lauantaina päästiin Mikon kanssa katsomaan Elastista hotellille. Pikkuherraa hoiti sillä aikaa Mari. Meijän pottu nukkui melkein koko ajan yöunia. Unohti kiukutellakin. ;)

Elastisen keikka oli hyvä, joskin korvaan särähti useat kirosanat! :o Ei jotenkin sovi Elastinen hymypoika-imagoon. Tai sitten mää oon vaan joku kukkahattutäti. Porukkaa oli aivan hulluna ja me hipsittiinkin äkkiä keikan jälkeen mökille takaisin.

Tää uus Elan biisi on aika hyvä:

"Katse eteen ja suupielet ylöspäin, teen vastoinkäymisistä voimaa! Katse eteen ja suupielet ylöspäin. Antaa tulla, kestän kyllä, periks en tuu antamaan!"



Oon muuten ollut Elastisen fani teinistä asti. Tai no siis alkuun toki fanitin Fintelligenssiä, mutta myöhemmin Elastista. Senkin takia oli ihan höpöä olla keikalla! Hihi!

Oli aikas mahtava viikonloppu. <3

Jenni

P:S. Tästä alkaa postausrumba. Paljon asiaa ja vähän aikaa! :D

P.P,S; Meijän pikkuherra näyttää ihan potulta.


perjantai 14. helmikuuta 2014

"Voit unohtaa sen, jonka kanssa olet nauranut mutta et koskaan sitä, jonka kanssa olet itkenyt"

Ystävänpäivä.

Se on aina ollu mulle tärkeä päivä, enkä oikeastaan edes tiedä mistä se johtaa. Ei me lapsuudessa pahemmin ystävänpäivää juhlittu, vaan siitä on tullut tärkeä vuosien varrella.

Ystävät ei oo mikään itsestäänselvyys. Ei kaikilla ole sitä onnea, että löytyy läheisiä ihmisiä. Ei kaikilla ole siihen mahdollisuutta tai aikaa. Ystävyys vaatii aikaa ja molempien sitoutumista. Ystävyys on oikeasta lähes taianomaista. Miten voi löytää tästä maailmasta sellaisen ihmisen, jonka kanssa tuntuu siltä, että sinun hyvät puolet korostuu ja sinulla on hyvä olla ja sama toisinpäin? Melkein kun sen oikean löytäminen. Jonkun kanssa vain kolahtaa.

Ystävänpäivä pitäisi olla joka päivä. Joka päivä pitäisi muistaa olla kiitollinen siitä, että on saanut lähelleen ihmisiä, joiden kanssa voi jakaa kaikki elämän ilot ja surut. Ystävänpäivä on tästä syystä minulle tärkeä. Silloin muistan niitä, ketkä ovat minulle tärkeitä ja rakkaita. Kerron heille, että välitän. :)

Minulla ei itseasiassa ole kovin montaa ystävää, kavereita kylläkin useampi. Lasken ystäviksi ne, joiden kanssa voin oikeasti jakaa kaiken ja kavereiksi ne, joiden kanssa on mukava viettää aikaa silloin tällöin.

Minun läheiseen ystäväpiiriin kuuluu viisi ihanaa tapausta. Tai no oikeastaan siihen vois laskea kuuluvaksi myös tuon apinan, Mikon. Kyllä kumppanikin on osaltaan ystävä, ainakin minusta. Niin ja joo, on mulla pari sellasta nettisystävääki.

Meillä on lukioajasta lähtien ollut viiden tytön "viisikko"- porukka. Nykyisin oon paljon tekemisissä heistä kolmen kanssa: Tiinan, Marin ja Sonjan. Itseasiassa me välillä nähdään aivan liian harvoin, mutta silti aina nähdessä tuntuu siltä, kuin olisi nähty viimeeksi eilen.



"Viisikon" kans me ollaa tehty vaikka ja mitä. Ai että niitä yhteisiä hetkiä: Kreetan reissua, juoruiluja, saunomisia, baareilua, pitkään valvomista.. Parasta! Pitäisi ehdottomasti nähä useammin :)

Muita ystäviä mulla on Annika ja Heidi. Molemmat tietää minusta lähestulkoon kaiken. Kumpaakin nään useasti, Heidiä lähes joka viikonloppu kun ollaan Syötteellä ja Annikaa pyrin näkemään viikottain, jääny tosin viimeaikoina hieman väsemmälle ku ikinä ei ehdi.





Nettiystävistä tärkeimmät on Tomi ja Matti. Tomin, Keravan kollin kans ollaan yhteyksissä melkein päivittäin ja meillä kohtaa huumori aika hyvin. Matin kans soitellaan sillon tällön ku se päätti poistaa ittensä facebookin ihmeellistä maailmasta, eikä me nykyste pelata enää hirveesti aapelin minigolffiakaan, niinkuin junnuna oli tapana. Heh, ollaan siis Matin kans tavattu Aapelin peleissä. Tomin kans löydettiin toisemme sen pikkusiskon kautta. Me tiietää toisistamme lähestulkoon kaikki.

Tomin ja Matin kans on pitäny nähä vuosikaudet, oon tuntenu molemmat jo 10 vuotta. Noh, viime kesänä näin Tomia ekaa kertaa, hui jännää. :) Mattiki pitäs nähä, ehkä ens kesänä?


Minulla on myös muitaki rakkaita ystäviä, joiden kanssa ei tuu vietettyä nykysten oikeen enää aikaa. Näistä yksi on Aatee eli tutummin Antti-Tapio. Tai Pasi-Matti, niinku minun äiti jostain syystä sanoo. Ne on nuo kaksiosaiset nimet hirveen hankala muistaa ;) Aatee on ihan huippu, me joskus taannoin kerrottiin toisillemme kaikki, mutta harmittavan vähän enää nykyste jutskaillaan. Aatee on Mikon tosi hyvä ystävä ja onhan tuo varattu meille bestmaniksi, jos joskus hääkellot soi ;)


Mitä? Minä ja Aatee ollaan tunnettu yli 10 vuotta ja meistä ei oo yhen yhtä valokuvaa, missä oltas molemmat samassa? Tais siis ainakaan mulla ei oo. Tämä vääryys pitää muuttaa heti ku nähään :)

Niin ja tuo otsikko. Se on täysin totta. Ainakaan minä en unohda niitä, kenen kanssa olen itkenyt, tai kenelle olen asioitani itkenyt. Tosin jos tuolle mittapuulle lähdetään ni en unohda ketään? :D Oon vähän herkkä ja itken pienissäkin onnistumisissa ja epäonnistumisissa.

Tänä vuonna tein kaikille rakkaille kortit ja laitoin mukaan pienet yllärit, niinku mulla on tapana. Oon vähä hömppä. :)


Nyt mulla on elämään tullu pari uutta ihmistä, joista varmasti tulee mulle vielä läheisiä ja tullaan olemaan tekemisissä. Se on kyllä kummallista, miten joidenki kanssa vain löytää sellaisen yhteisen sävelen.

Hyvää ystävänpäivää ja kaikki ketkä oon tässä päivityksessä maininnu, ai laav juu! :) <3

P.S: Löysin itelle sopivat tulitikut :D


Terkuin Jenni

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Ukkohalla ja ihanat ihmiset

Moikkista. En oo ehtiny kirjottamaan taaskaan (monestikohan oon aloittanu postauksen samaan tyyliin?:D).
Kävästiin tuossa pääsiäisen tienoilla Ukkohallassa. Me lähettii sinne meijän lukioaikasella kaveriporukalla, johon kuuluu viis ihanaa tyttöä. Nyt meitä oli reissussa mukana meijän "nelikko" ja ensimmäistä kertaa meillä oli myös kaikkien omat miehet mukana reissussa, :)

Mökki oli kaverin työpaikan kautta ja hyvällä paikalla. Se oli ihana ja kodikas. Meijän porukan kutupari sai alakerran kokonaan ommaan käyttöönsä, tuskin niitten kans ois kukaan halunnukaan samassa tilassa majottua ;). Noeivais.. yhteistä aikaa ei näin aikuisena ennää oo paljoa erinäisten sydien takia ja olikin ihana antaa meijän T:lle ja A:lle omaa yhteistä aikaa oman alakerran muodossa. Oli ne meijänki kans aina välillä. :)

Käytiin laskemassa, pelattii lautapelejä, lenkkeiltiin, saunottiin, juoruiltiin, nautittiin virvokkeista ja ihan vaan olla öllötettiin. Kaverilla oli mukana uus pelituttavuus, sellanen ku Qube, Älä epäröi. Meikä oli ihan myyty, iha huippu! Piti käydä ostaan itelle kärkkäiseltä sama peli. Suosittelen. :)



Reissu oli parasta pitkään aikaan. Oli aivan huippua nähä ihania tyttöjä jälleen ja puhua kaikesta. Tuli itkettyä, naurettua, pijettyä hauskaa! Tää meijän porukka on kyllä niin mahtava.. jokainen on ihan erilainen ja omalaatuinen, mikä tekeekin meistä niin hyvän tiimin. Toivotaan, että tämä porukka ei hajoa ikinä.. eihän mulla muuten ois ees kaikkia kaasoja häihin ;) (niin mihin häihin?:D). Kiitos tytöt että ootte olemassa! <3



Terkuin Jenni