Pienen neidin ensimmäinen syntymäpäivä

Hei vain!

Anteeksi tämä blogihiljaisuus, on ollut aika kiireinen arki. Laitan meidän kuulumisia tässä pääsiäisen aikana, kunhan saan hetken omaa aikaa :)

Mutta se tärkein... meidän neiti täyttää tänään vuoden! ❤

Rakas neitimme syntyi 30.3.2017. Pieni tarina pienen neidin hurjasta alusta löytyy täältä. Vauvavuosi on ollut todella helppo, ja neiti on ollut oikein tyytyväinen ja hyvin nukkuva vauva. On ollut ihana kokea ns. normaali vauva-arki esikoisen refluksin ja itkuisuuden jälkeen. Useasti löysin itseni tuijottamasta pientä nukkuvaa neitiä ; "Miksei se itke? Onko se varmasti elossa? Onko tämä ihan normaalia?" :D Hassua, kuinka voikin olla kaksi niin erilaista vauvaa.

Pieni neitimme on osoittautunut hyvinkin temperamenttiseksi tytöksi. Nyrkit heiluu, jalat hakkaa lattiaa ja naapuritkin kuulee kun neiti ei saa tahtoaan periksi. Että terve vain! Vastavuoroisesti neitimme on kova hymyilemään, hihittelemään ja juttelemaan. Uusia ihmisiä katsellaan hieman kulmien alta, varsinkin miehiä. Etenkin pappa saa osakseen karmivia katseita ja ison itkun. Pienen draamailun ja tuijottelun jälkeen papankin syli kelpaa.

Juhlimme ensimmäisiä synttäreitä pääsiäisen alla, ja teemaksi valikoituikin tadaddadaaa; pääsiäinen. Toki halusin synttäreille myöskin vaaleanpunaista, jota oli koristeissa ja kattauksessa. Kukiksi valikoitui kimppu tulppaaneja, ja vaaleanpunaisen rinnalla juhlissa näkyi ripaus keltaista sekä vihreää. Juhlat olivat palmusunnuntaina, joten meillä vierailleet virpojat osallistuivat myöskin koristeluun tuomillaan virpomisoksilla. Liekö olleet kalliita nuo höyhenet tänä vuonna, kun yhdessäkin oksassa oli peräti yksi höyhen..... mutta ei hätää, saimme sellaisenkin, jossa oli jopa kaksi höyhentä!

Juhlissa oli paljon pieniä vieraita, joten päätin tehdä smoothiekakun, joka oli tehty kokonaan hedelmistä. Käytin kakkuun Bonnen hedelmäsoseita, eikä kakussa ollut yhtään lisättyä sokeria. Lisäksi meillä oli mm. kinderpiirakkaa, tipukakkua ja mutakakkua.

Neidin synttärikakku oli seeprakakku, jossa oli makuina vadelma ja valkosuklaa. Päällä oli hieman pääsiäisherkkuja ja pohjana gluteeniton suklaakeksirouhe. :)

Lahjaksi neiti sai meiltä kuvassa näkyvän puhuvan pehmokoiran. Meillä on myös ihana puinen nukkekoti jemmassa, mutta annamme sen sitten, kun neiti on vähän isompi. Neiti sai vierailta lahjaksi vaatetta, leluja ja astioita. Yksi lempileluista oli kummitädin antama leikkikännykkä, johon puhutaan toisinaan pitkiäkin puheluita; "mitä? äitii, aloo!" :D ❤

On tuo neiti kyllä semmoinen tänttärä, että ei tule hänen kanssaan tylsää päivää :)

~

" Mistä on meidän 1-vuotias tehty?

Kuolasta, hihittelystä, kaukosäätimistä, maissinaksuista,

kiipeilystä, tanssimisesta, kovasta kiljunnasta, pitkistä haleista, 

piiloleikistä ja pienistä mielenilmauksista, niistä on meidän 1-vuotias tehty" 

Paljon onnea rakas pieni prinsessa! ❤

Terkuin Jenni

Meillä asuu taapero

Täh. Taapero? Meillä? Missä se minun vauva on? Se, jonka löytää siitä paikasta, mihin sen jättää? Kuka sen vaihtoi tuommoiseksi jokapaikan purkajaksi, joka vastoinkäymisten tullen parkuu selällään lattialla kuin uhmaikäinen?

Meijän poitsu täytti lauantaina vuoden. Aika on mennyt aivan hurjaa vauhtia! Me pidettiin ensimmäisten synttäreiden kunniaksi kemut ja kutsuttiin kaikki läheiset koolle. Kaverisynttäreitä ei minun mielestä vielä tässä vaiheessa oo järkeä pitää. Niiden aika on sitten, kun poitsu osaa itse kertoa keitä haluaa juhliinsa kutsuttavan :)

Minä tapani mukaan taas touhotin ja järjestin juhlia monena iltana yömyöhään. Koristeina meillä oli viirejä ja ilmapalloja. Toki oli myös "mitä minä osaan" .seinä, kuvat 0-12 kk ja pahvista tehty iso numero 1 lahjapöydällä :)

Poitsun synttärikakkuun tilatiin syötävä kakkukuva täältä. En oo koskaan ennen tuommoista syötävää kakkukuvaa kokeillut, saati edes maistanut, joten hieman jänskätti miten onnistuu. Kerrotakoon, että kuva onnistui aivan täydellisesti. Laitettiin se pari tuntia ennen juhlia kakun päälle ja se ehti "sulaa" kakkuun juuri sopivasti sekä leikkautui hyvin. Värit eivät levenneet ja kuva säilyi hyvänä jopa seuraavaan päivään. Suosittelen!

Vähänkö minua herkisti koko päivän. Oma vauva on jo vuoden! "Paljon onnea" - laulua laulaessa meinasi väristä ääni. Tai no niin, miten niin meinasi? :´)

Poitsu ois halunnu syyä koko kynttilän :D 

Meillä on kotona tuo liitutauluseinä, nin sain idean kirjoittaa siihen asioita, mitä poitsu osaa. Laitetaanpas ne tännekin.

Poitsu osaa:

- Päristää (Tämä on erityisen hauskaa silloin, kun suussa on paljon ruokaa ja äidillä on kiire)

- Taputtaa (Tämä kiva taito on mukava näyttää kaikille muille, paitsi Heidi-kummille)

- Kävellä tukea vasten (Taaperokärry saa välillä aikamoista kyytiä)

- Sanoa "mamma" (maito) "äijä" (Äiti. Kyllä, hyvin imartelevaa!), "anna" ja "ei"

- Pahoittaa mielensä ( ja tekee sitä usein!)

- Heiluttaa heipat (poitsu ei vilkuta niinku normaalisti olisi tapana, vaan vienosti keinuttaa kämmentään kuin kuninkaalliset :´D Aikoo varmaan hurmata isona Ruotsin hovin prinsessan ja viedä vihille.. ;)

Saapa nähä, milloin poitsu lähtee kävelemään. Hauska lause muuten. ;) Äiskällä ei ois asian kanssa yhtään kiire. Tuntuu, ettei tuon tuholaisen perässä pysy edes nyt!

Ostettiin poitsulle lahjaksi Mersu - potkuauto. Tuossa autossa on sen verta isot äänet, että siinä VOI käydä niin , että otamma siitä patterit pois.. ;)

Käytiin sunnuntaina koko perheen voimin Hoplopissa. Poitsu oli ihan mielissään ja tutki paikkoja. Ehottomasti mennään joskus uudestaankin! 

Mukavaa viikkoa kaikille! :)

Terkuin Jenni

P.S: Joulukalenterista löytyi kellot. Meilleppä soi kohta hääkellot! Hihi! :)