maanantai 24. heinäkuuta 2017

Tarina pienestä tytöstä



" Ei pieni puu vielä myrskystä tiedä,
ei pieni puu vielä myrskyä siedä.

Ole suojana pienelle suuri puu,
että pienellä juuret vahvistuu."

Meidän pieni vauva on jo kohdannut suuria puita, sillä hän aloitti elämänsä teho-osaston kautta. Nyt saatte kuulla tarinan pienestä tytöstä. <3 :)

Esikoisemme syntyi marraskuussa 2014. Saimme silloin pienen pojan, josta lisää täällä. Synnytys meni miten meni, ja ajatus toisesta lapsesta hieman hiipui. Päätin jo silloin, että mikäli saan joskus toisen lapsen, en tule sitä alateitse synnyttämään.

Noh, kuinkas kävikään. Elokuussa 2016 tein positiivisen raskaustestin. Vauvan laskettu aika olisi huhtikuussa 2017. Hui. Jännittävää :) 

Esikoisen aikana jäimme rakenneultran jälkeen seurantaan, sillä vauva oli niin pienikokoinen. Nyt ollessani uudelleen raskaana mietin, että jäisin mieluusti seurantaan jälleen. Oli jotenkin turvallista käydä 2-4 viikon välein ultrassa ja nähdä mitä pienelle kuuluu. Rakenneultrassa selvisi, että vauva on jälleen pieni ja lisäksi hänen vatsasta löytyi ylimääräinen kupla. Jäimme siis seurantaan.

Laskettu aika läheni, ja neuvolassa puhuin jo alusta asti siitä, etten haluaisi alatiesynnytystä. Missään vaiheessa kukaan ei ollut ajatuksiani vastaan, vaan minun mielipidettä kunnioitettiin :) Kävin keskustelemassa pelkopolilla ja sain ajan suunniteltuun sektioon. Huh, nyt voin hengähtää!

Emme kertoneet kellekään vauvan syntymäpäivää, emmekä myöskään sukupuolta. Meille sattui jo np-ultraan niin taitava ultraaja, että hän kertoi vauvan sukupuolen jo viikolla 11. En tosin uskonut, että meille syntyisi tyttö. Pieni tyttö, josta salaa haaveilin jo plussatestin tehdessäni <3 :) 

30.3.2017 se tapahtui. Suunniteltu sektio. Saimme pojan päivähoitopaikan kanssa sovittua, että viemme hänet aiemmin hoitoon, jotta ehdimme sektioon. Menimme Oyssiin perhosia vatsassa ja sektion toimenpiteet aloitettiin. Itse leikkaussali oli hyvin kliininen leikkausvälineineen ja suurine kirkkaine lamppuineen, mutta tiesin, että kohta saisin vauvan syliin joten se unohtui heti.

Vauva syntyi ilman komplikaatioita klo 9.09. Ensiparkaisu oli äkäinen ja hyvin äänekäs. Se on meidän vauva se. Muistan ihan ensimmäisenä kysyneeni että "onko se tyttö?" ja kyllähän se oli. Pieni ihana tyttö, jonka mitat olivat 3170 grammaa ja 50 cm. Sain tytön heti syliini ihastelua varten. <3

Sektio oli ihana. Voisin lähteä heti uudestaan! Paikalla oli henkilökuntaa ja koko ajan tiesin mitä tapahtuu. Kaikki meni niin kuin suunniteltiin. Todella hyvä kokemus.

Koska tytön vatsasta löytyi raskausaikana kupla, lähti hän suoraan sylistäni teho-osastolle lisätutkimuksiin. Tyttö oli teho-osastolla viikon.. Yöt valvoin ja itkin, sillä oli henkisesti rankkaa olla synnyttäneiden osastolla yksin, kun muilla äideillä oli vieressän vauvat ja minulla vain tyhjä peti. Pääsin onneksi vierailemaan tytön luona muutaman kerran päivässä oman voinnin mukaan. Kotiuduimme tervein paperein tytön ollessa 8 päivän ikäinen. Se hetki, kun kaikki letkut ja seurantalaitteet irroittettiin tytöstä oli jollakin tapaa hyvin merkittävä ja kaunis. Tyttö tuntui silloin vasta ihan oikealta vauvalta ja olin niin onnellinen, kun pääsimme vihdoin kotiin.

Nyt tyttö on pian 4 kk ikäinen ja on aikamoinen vekkuli. Jokainen käsien ulottuvilla oleva asia pitää laittaa suuhun ja heti kun näköpiiriin tulee joku, on hänelle näytettävä leveä hymy. Tyttö on ollut hyvin rauhallinen ja tyytyväinen vauva. Isoveli on ottanut pikkusiskon hyvin vastaan, eikä ainakaan vielä ole osoittanut mustasukkaisuutta. Ehkä sekin aika koittaa joskus :)

Me täällä nautimme pienestä neidistä ja olemme hyvin onnellisia. Elämä on tässä ja nyt. <3



- Jenni -


sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Vaaleanpunaisia hetkiä

Heh, anteeksi :D Postaus neidistä tulee seuraavaksi. Lupaan!

Järkkäsimme hyvälle ystävälleni vauvajuhlat. Päädyimme pitämään juhlat ravintolassa ja paikaksi valikoitui Amarillo, koska tiesimme siellä olevan hyvää ruokaa ja samalla testaisimme uudistuneen menun.

Saimme luvan koristella pöydän omaan tyyliin ja meille oli mukavasti valittu pyöreä pöytä, jossa kaikki näkevät toisensa. Koristeluissa luotimme vaalenpunaiseen, ehkä vihjaamaan tulevasta pienestä ;)

Juhlat olivat yllätys, joka onnistui mahtavasti. Tuleva äiti oli tulossa syömään kanssani, mutta yllätys olikin melkoinen kun pöytä oli täynnä hyviä ystäviä elämän varrelta. 

Jottei juhlat menisi pelkäksi syömiseksi, ravintolassa kun oltiin, järkkäsimme myös pienimuotoista ohjelmaa. Aluksi tuleva äiti sai arvuutella meidän vauvakuvista kuka on kukin. Tuleva äiti suoriutui tehtävästä oikein mallikkaasti, parilla väärällä arvauksella selvittiin.


Seuraavaksi siirryimme lahjojen pariin. Tuleva äiti sai lahjakortin Babystyleen sekä vaippakakun pienillä yllätyksillä. Korttiin valikoitui Anna-Mari Kaskisen kaunis runo:

" Sinua en tunne,
vain hiljaa aavistan
sen täydellisen ihmeen,
sen lahjan valtavan.

Sinua en tunne,
vaan tunnen kuitenkin.
Luot sydämeeni valon,
kuin tähti loistavin.

Sinua en tunne,
vaan valtaat maailman.
Et arvaa kuinka paljon
sinua odotan. "


Vaippakakussa oli voiteita, desinfiointiainetta navan puhdistukseen, kuolalappu, nännirasvaa, kehitysaskel-kortit ja vaippakakku kätki sisälleen myös pienen henkilökohtaisen yllätyksen. ;)


Lahjusten lisäksi arvailimme tulevan vauvan syntymäpäivää ja -aikaa. Kirjoitimme veikkaukset myös pituudesta ja painosta sekä pienen neidin tulevasta nimestä. Arvaukset laitoimme kirjekuoreen, jonka tuleva äiti saa avata vasta kastepäivän jälkeen :)


Amarillon jälkeen suuntasimme jälkiruoalle Tähtijätskiin, josta sai suussasulavia itsetehtyjä jäätelöitä. En edes muista, milloin viimeeksi olen syönyt yhtä hyvää jäätelöä! Harmi, että kuulin paikasta vasta nyt.. aion kyllä ehdottomasti mennä uudestaan :)


Jäätelönsyönnin jälkeen pelasimme vielä erän vauva-aliasta ja herkistelimme sanalle "äiti" <3 


Päivä kului nopeasti ja tuleva äiti oli hyvin kiitollinen. Ihanat juhlat ja ihania ihmisiä. Nyt kaikki odotamme jännityksellä sitä milloin pieni neiti syntyy ja hurmaa meidät kaikki :)

Terkuin Jenni

torstai 20. heinäkuuta 2017

Meidän perheen aakkoset

Tässäpä tämmöinen blogijumin postaus. Lupasin seuraavassa kirjoitusta meidän perheen uudesta tulokkaasta, mutta tehdään tämmöinen ensteks. Seuraavassa sitten pääosassa neiti <3

Eli meidän perheen aakkoset.. hieman tuotti osa päänvaivaa, mutta ovela kun olen.... ;)

A - Aamupala. Meidän perheessä 4/4 on äkäisiä jos tämmöinen jää väliin.

B - Burana. Mikään muu särkylääke ei auta. Meillä isommilla sattuu päähän silloin tällöin. Liekö syynä vähäiset yöunet vai äänilelut?

C - Colorado. Siellä asuu sukulaisia, joiden luona on tarkoitus käydä. Ehkä häämatka sinne suuntaan?

D - Drive-in Hesburger. Kotimatkalla aivan hyvä ruokapaikka :D

E - Eve. Päiväkodin tyttö, josta poitsu ei lakkaa puhumasta <3

F - Fysioterapia. 3/4 meidän perheestä on sellaista tarvinnut.

G - Grillaus. Ollaan grillailtu kesällä vartaita ja makkaraa, sillä meidän grillistä ei riitä tehot muuhun :D

H - Herkkyys. Meidän perheessä minä olen todella herkkä luonteeltani, ja poika näyttää perineen äitinsä luonteen. Jos kirjaa lukiessa tulee eteen surullinen kohta, saattaa pojalla tulla itku. <3

I - Iso-Syöte. Siellä me ollaan Mikon kanssa tavattu ja kasvettu yhteen. Nyt on sitten mökkeilty siellä useasti koko perheen voimin :)

J - Joulu. Ihanin juhlapyhä. Poika odottelee jo joulupukkia ja itse olen jo laatinut "mitä kellekin lahjaksi" - listan tulevaa joulua varten.

K - Koti. Tärkeä paikka meille kaikille. Etsimme vähän suurempaa kotia ja haaveilemme rakentamisesta.

L - Lelukaaos. Meiltä löytyy välillä aikamoinen lelukaaos olohuoneesta. Tervetuloa todistamaan! Lelukaaos on nähtävillä varsinkin silloin, jos saapuu paikalle yllättäen ;)

M - Maito. Meillä kuluu sitä valtavasti. Ostamme parin päivän välein niitä Valion isoja purkkeja useamman. Eli 6 litraa menee ihan heittämällä muutamassa päivässä. Kylmänä ihan parasta.

N - Nauru. Meillä nauretaan usein. Pienin ei ole vielä nauranut ääneen, sitä odotellessa :)

O - Onnellisuus. Me ollaan aika onnellisia nyt. Välillä pitää oikein pysähtyä miettimään, mitä kaikkea on tässä elämässä saanut. Olen hyvin kiitollinen :)

P - Porkkanamuusi. Pojan lempiruokaa. Meillä syödään paaaaljon porkkanaa.

Q - Qstock. Ainoa festari missä olemme Mikon kanssa käyneet yhdessä :)

R - Ryhmä Hau. Tai niinkuin poika sanoo "puukki hau!" Milloin ne ei pyöri telkkarissa, niin sitten me leikitään niitä koiria lattialla kontaten :D

S - Pienen tyttömme etunimi <3

T - Poikamme etunimi <3

U- Uhma. Ah, mikä vaihe. Mikään ei kelpaa. Tai kelpaa sittenkin. Eipäs kelpaakaan. Äiti auta minua. EIII, minä teen itse! Joskus täytyy laskea nollasta kymmeneen. Useimmiten nollasta sataan.

V - Väsymys. Työ, vauvan yöheräilyt, vähäiset unet ja hektinen arki vie voimia.

W - Whatsapp. Käytämme sitä päivittäin viestittelyyn ja kuvien lähettelyyn :)

X - Xylitoli. Tiedän , tylsää. En keksitnyt muutakaan :D Meillä aikuiset syö purkkaa ja lapset pastilleja. Toki neiti ei oo vielä siinä iässä, mutta sitten aikanaan :)

Z - Zombi. Meillä semmoisen voi löytää yöaikaan lämmittelemässä maitoa keittiössä.

Y - Yökukkuilu. Se, mitä teen juuri nyt kun pitäisi olla nukkumassa! Oikeastaan voisi sanoa, että yökukkuilu on minun harrastus, josta pitäisi päästä eroon.

Ä - Änkyrä. Meillä joskus änkyröidään. Ihan niinkuin se telkkarin Snickers-mainos.

Ö. Öitä. Joo öitä. Luulin, että tämmöinen aakkospostaus on nopea ja helppo. Ei muuten oo. :D