Meidän joulu ja ARVONTA

Hei vain :)

Päätimme jo aiemmin, että tänä jouluna emme tee sitä samaa kuin viime vuosina on tehty: aattona mennään paikasta toiseen kauhealla kiireellä ja lopulta muistetaan hengittää illalla kun päästään kotiin. Ei näin.

Kävimme kyläilypaikoissa muina päivinä, ja aaton pyhitimme ainoastaan haudalla käymiseen. Jouluna haudoilla käynnillä on meille suuri merkitys. Moni rakas on jo poistunut keskuudestamme, ja toivomme kynttilän vievän heille lämpöä pilven reunalle ❤ 

Haudoilla käynti saa minut aina herkistymään. Tänä vuonna veimme yhden kynttilän myös aivan pienelle tytölle, jolla olisi ollut elämä vielä edessään. Toivon etenkin hänelle kaikkea kaunista ja oikein paljon lämpöä hänen pienen pilvensä reunalle ❤

Jouluaaton vietimme minun vanhemmillani Pudasjärvellä, ja siellä oli aivan hulluna lunta! Lumileikit tosin unohtuivat, kun sisällä valmistauduttiin pukin tuloon. Ja tulihan se, suurta lyhtyä kantaen. Poika peruutti samalla hetkellä hiljaa syliin, ja tuijotti joulupukkia herkeämättä. Siinä vaiheessa, kun joulupukki sanoi poikani nimen ja nosti pussistaan paketin, tuli poikaan yllättäen rohkeutta ja paketti haettiin nopeasti omaan syliin :)

Nuorimmainen, 9kkn ikäinen neiti ajatteli heti koko homman olevan huuhaata, ja päätti sitten repiä joulupukkia parrasta. Oli sikäli ihan hauska tilanne, kun minä pidin pukin partaa paikallaan ja Mikko otti tyttöä hänen sylistään pois! :D Siinä sitten yritimme vielä estellä, ettei poika näkisi mitään! Selvittiin!

Pojan suurimmat toiveet oli Ryhmä Haun vahtitorni (herranjestas minkä hintainen ja ihan muovinen räpsy!) sekä Brion paloasema - junarata. Poika oli tosin niin varma lahjoistaan, että kun pukki oli mennyt ja lahjat jaettu, eikä suinkaan avattu, niin hän tokaisi:  "No , missä se minun vahtitorni on?" :D

Voi sitä riemua, kun paketeista paljastui suurimmat toiveet! Tänä vuonna saimme kokea vanhempina ensimmäistä kertaa joulun ilon oman lapsen kautta. Aivan mahtavaa! ❤  On iloa toki nähty jo aiempina jouluina, mutta nyt oli ensimmäinen joulu kun pojan kanssa kirjoitettiin kirje pukille ja esitettiin suuria toiveita, joita odotettiin koko syksy :)

Meillä oli ihana joulu. Tavalliseen tapaan söimme aivan liikaa, ja olimme aivan liian kilttejä.

Pakko sanoa, että sain yhden parhaimmista lahja-ideoistani koskaan! Olen aivan hulluna pakopeleihin, joissa tehtävänä on paeta huoneesta 60 minuutissa. Huoneessa tulee ratkaista erilaisia koodeja ja avata niiden avulla lukkoja tai tehdä tehtäviä, jotka auttavat pakenemaan. Olin aivan innoissani, kun yhdessä lahjapaketissa oli lukko, ja siinä vieressä linkki yuotubeen. Huippua! 

ARVONTA: Siinäpäs teillekin pähkäilyä. Heitäppäs kommenttikenttään arvauksesi numerokoodista, mikä lukkoon tulee. 1 arvaus / arvaaja. Voittajalle luvassa jotain herkullista pientä yllätystä! Jos olet vieläkin ähkyssä joulun herkuista, niin elä osallistu :D Kuva paketin mukana olevasta lukosta ja youtube-linkistä alla. Lukossa on paikka kolmelle numerolle, jos sitä ei kuvasta erota.

Laita mukaan myös oma sähköposti! Kilpailu on käynnissä 6.1.2018 klo 18 asti, jonka jälkeen kerron voittajan täällä. Mikäli oikeita vastauksia on useita, arvon voittajan niiden joukosta :) Mikäli kukaan ei osallistu, syön herkut itse :D Siitäpäs pähkäilemään ;)

Ai niin. Oli pakko hankkia tämä lahjaksi meidän tytölle. Ihan hänen näköinen :) ❤

Ihanaa joulua kaikille! ❤

Jenni

Mökkeilyä

Moikkismoi!

Otimme pienen irtioton arjesta ja kävimme Iso-Syötteellä mökkeilemässä. Itse asiassa mökkihomma oli Mikolle yllätys, jonka olin sopinut hänen pomon kanssaan jo aiemmin. Mikolle ilmoitin aamulla, että minä haen sen töistä klo 12 ja sitten lähdettiin! Mikollahan oli siis synttärit tuona viikonloppuna ^^

No mutta, me mökkeiltiin ja nautittiin perheen yhteisestä ajasta. Mikko pääsi kumpanakin päivänä rinteeseen, ja poikamme kävi myös lautailemassa! Ihan itkua väänsi, kun lauta piti palauttaa vuokraamoon takaisin :')

Mukavaa loppuvuotta kaikille! :) 

Jenni

Paljon onnea vaan!

Moi!

Poikamme täytti marraskuun lopussa kolme vuotta.  Aika kuluu aivan liian nopeasti! Vastahan hän syntyi ❤

Synttäreiden teemaksi valikoitui Ryhmä Hau, joka on nyt kaikista huipuin juttu paloautojen, junien, eläinten, piippolan vaarin ja joulupukin kanssa :D

Poika toivoi kakuksi ryhmä hau - junakakkua. Kyydissä piti olla ryhmä haun koiria ja piti olla veturi sekä kaksi vaunua. Heleppoa, joo-o.... Mitähän kaikkea tuo poika keksii vielä pyytää? :) No, näille synttäreille poika sai juuri toivomansa kakun!

Lahjaksi annoimme Muumin syntymäpäivänappi - kirjan, jota poika on jo pitkään toivonut. Joulu on niin lähellä synttäreitä, että päätimme jättää suurimmat lahjat jouluksi. Poika sai synttäreillään paljon lahjoja, ja lemppariksi taisi muodostua Plaston Suomi100 - rekka. Lisäksi poika tykkäsi kovasti saamastaan cd - soittimesta, etenkin kun sen mukana tuli Antti Tuiskun levy :D

Mistä on meidän 3 - vuotias tehty?

" Palomies Samista, laulamisesta, junaradoista, nenäpusuista,

Ryhmä Hausta, porkkanamuusista, koneiden korjaamisesta,

autoista, pelastusleikeistä, mielikuvituksesta,

uteliaisuudesta ja pitkistä haleista, niistä on meidän 3- vuotias tehty ❤"

Paljon onnea pieni suuri poikamme ❤

Rakkaudella äiti ja isi :)

Suomi100

Upeaa päivää teille kaikille!

On hienoa olla suomalainen ja asua Suomessa. Olen hyvin kiitollinen siitä, että saan asua täällä sekä siitä, minkä valtavan työn sotiemme veteraanit ovat tehneet! ❤. :)

Aloitimme juhlimisen jo alkuviikosta, kun kävimme lasten päiväkodin Suomi100 - juhlassa. Esillä oli lasten tekemiä töitä, videoita ja juhlissa sai kokeilla miltä tuntuu hernepussihiihto tai mäkihyppy. Lapset pääsivät myös askartelemaan ja herkuttelemaan. Poika oli ylpeä, kun söimme suomen mallisia pipareita ja hän kertoi tehneensä ne itse :)

Kotona juhlistimme Suomea itsenäsyyspäivänä perheen kesken. Kävimme Koitelin koskella ihastelemassa luontoa ja Jäälissä kävimme katsomassa valaistua Suomen lippua. Kotona keskustelimme Suomesta ja mietimme, mitä kaikkea täällä Suomessa voi tehdä.

Illalla teimme itsenäisyyspäivän illallisen ja seurasimme linnan juhlia. Niin ja toki pukeuduimme hienosti. Pojalle oli tärkeää, että isilläkin on juhlapaita.  ❤. :)

~~~

Menu

Leipäjuusto - salaatti

Pippurinen possunpihvi

Home made - ranskalaiset

Hunajaiset uunijuurekset

Bearnaisekastike

Valkosuklaa - mustikka juhlamalja

~~~~

Juhlamaljan ohje löytyy täältä

Tähän loppuun vielä meidän 3 - vuotiaan ajatuksia Suomesta:

" Tämä on se Suomi missä me asutaan. On kivvaa kun täällä on mummun koti!

Ulkona voi leikkiä. Se on kivvaa.

Suomi täyttää sata vuotta. Palijo onnea vaan!

Joutsen on semmoinen lintu. Valkoinen. Se Suomen lippu on valkoinen

ja siinä on sinistä vähän. "

Otimme vielä esiin kartan, josta katsoimme Suomea. Se herätti pienessä miehessä monia kysymyksiä:

" Missä koti on? Onko tuo Suomi?

Missä Eetu assuu?

Missä papan pannuhuone on?

Missä ukki assuu?

Missä on päiväkoti?

Onpa se iso! Isi voi mennä lentokoneella Saksaan! "

Paljon onnea Suomi ja suomalaiset! :)  ❤.

Terkuin Jenni

Ensilumi

Nyt se on täällä, ensilumi  ♥

Rakastan syksyä ja talvea. Erityisesti talvea. Lunta, pakkasta, pimeää, tähtiä, lumen narskuntaa kenkien alla, mökkeilyä, raikasta ilmaa, lautailua, hiihtämistä... ihana talvi! Mikä parasta, meille satoi ensilumi, joten talvi on ihan kohta täällä :)

Voi sitä pienen ihmisen riemua kun huomasi ikkunasta, että maahan on satanut lumi! Niin ja oli poitsukin innoissaan :D

Ulos piti päästä heti. Kerrankin meillä maistui aamupalaksi ollut kaurapuuro hyvin ja nopeasti.

Traktori jäi kiinni lumeen ja se piti vetää pois moooonta kertaa ^^

Niin ja se perinteinen homma. Aina kun tulee ensilumi, pitää tehdä syksyn ensimmäinen lumiukko! Mepä oltiinkin hurjia ja tehtiin kaksi. Poitsu toivoi muumipeikkoa ja lumiukkoa. "Muutaman" kerran väiteltiin siitä, tuliko toisesta poro vai lumiukko. Äänekkäiden itkupotkuraivareiden jälkeen poitsu oli sitä mieltä että kyllä se ihan hyvä muumipeikko on. Äiti ei ehkä oo vaan niin lahjakas.... :D

"Tuo on poro eikä muumiiiiiii, wääääääää!" 

Muumipeikko ja lumiukko. Nämä ovat kauhean suuria. Ainakin 20 cm :D

Ulkona pärjää vielä välikausikamppeilla ja villapuvulla, mutta kohta saa pukea talvikamppeet. Olen jälleen tehnyt loistavia löytöjä ja meillä on odottamassa nämä Reiman haalarit talveksi:

Tule jo talvi! ♥

Terkuin Jenni :)

Pumpulihääpäivä

Me juhlittiin 15.9 meidän toista hääpäivää. Päätetiin jo viime vuonna, että ensimmäinen hääpäivä on paperi ja toinen hääpäivä pumpuli. Ja mikä kauhea päivä se olikaan! Teki hieman tuskaa tälläiselle "haluan antaa täydellisen lahjan" - tyypille keksiä lahja, joka liittyy pumpuliin!

Selasin netin keskustelupalstoja ja sieltä tuli jos jonkinmoista:

1. Tyyny -> Ei. Ostimme vasta uudet tyynyt.

2. Makuupussi -> Ei. Emme harrasta retkeilyä, ainakaan vielä. Sikäli olisi ollut ihan kätevä silloin kun tarvitsee laittaa mies ulkoruokintaan.

3. Joulupaita -> Ei. Tai no joo. Mies on halunnut jo pitkään semmoista kamalan rumaa joulupaitaa, jossa olisi pukin kuva ja parta tietty kuvastaisi sitä pumpulia. Kas kummaa, en löytänyt mistään sellaista syyskuussa. (Ihan kauheasti ei jäänyt harmittamaan...)

4. Pesulaput -> Ei. Mieheni ei tekisi niillä mitään. Niin ja kyllä, joku ehdotti netissä, että miehelle voisi ostaa vuodeksi pumpulipesulappuja.

Jossakin keskustelussa mainittiin, että sehän voi olla mitä vain, mikä on kääritty pumpuliin. Tädää! Siinäpä se.

Mies on jo kauan himoinnut menevänsä uudistettuun Verkkokauppa.comin myymälään. Ostin hänelle sinne lahjakortin. Lisäksi mies on myös puhunut nahkahanskoista ja etsin hänelle sellaiset, missä on pumpulinpehmeä villainen sisus. Käärin koko komeuden pumpuliin ja pistin pakettiin. Simppeliä ja tarpeeseen tulevaa :)

Mies oli ilmeisesti googletellut myös, sillä minunkin lahja oli kääritty pumpuliin. Sain jalkojenhoitojuttuja ja lupauksen saada jalkahierontaa aina kun mies jaksaa. Olen jo kerran saanut! Tämä siis oikein hyvä olosuhteisiin nähden! :D

Itse juhlapäivää juhlistimme treffeillä. Lapset siis hoitoon ja nokat kohti kaupunkia. Ensiksi suuntasimme Escaperooms Ouluun, tarkoituksena paeta huoneesta 60 minuutissa. Valitsimme huoneeksi Mystery Dinnerin, jonka alkuinfo kuullostaa tältä:

" Keittiömestari Antero Kontiokorpi avasi vuonna 1988 pienen ja idyllisen ravintolan Oulun keskustaan. Ruoka oli suussa sulavaa, viini virtasi ja asiakkaita riitti.

Hyvin pian avaamisen jälkeen Anteron unelman ylle kuitenkin laskeutui musta varjo, kun ravintolan työntekijöitä alkoi mystisesti kadota yksi kerrallaan. Antero parka joutui sulkemaan unelmiensa ravintolan, vain muutama kuukausi avaamisen jälkeen.

Nyt sinä ja ystäväsi olette saaneet illalliskutsun tähän lähes 30 vuotta sitten suljettuun ravintolaan. Olette uteliaita. Kuka kutsun lähetti? Miksi työntekijöitä katosi?

Kun astutte sisään ravintolaan, kuulette kuinka ovi menee lukkoon takananne. Olette pulassa? Teillä on 60 minuuttia aikaa selvittää tienne ulos ja löytää ratkaisu mysteeriin.

Vaikeustaso: haastava "

Ollaan käyty miehen kanssa pari kertaa aiemminkin pakohuoneissa eri paikoissa ja ollaan kyllä ihan koukussa. Tämänkertainen Mystery Dinner oli sopivan haastava ja mielenkiintoinen ja mikä parasta, me päästiin pakenemaan!! Oli huikea fiilis kun naputtelimme viimeisen koodin ja ovi aukesi!

Ei muuten ihan kaikki pakene kahdestaan ;)

Ha!

Onnistuneen pakenemisen jälkeen menimme syömään Kauppuriin. Kyllä teki hyvää. Aa että. Siitä sitten syönnin päälle vietimme hetken kaupungin yössä ja valtasimme tanssilattiat.

Ihana päivä. Ihana mies. Minun ikioma ♥

Terkuin Jenni

..Jos metsään haluat mennä nyt..

.. sä takuulla yllätyt!

Ei nimittäin olla siellä enää. Käytiin jo!

Meidän lähellä on todella hyvät marjametsät ja on käyty useasti marjassa. Mikäs sen parempaa kuin retkieväät mukana mustikkaan. Siitä on hyvä perhehetki tehty :)

Oma poimuri on osoittautunut lähinnä rekvisiitaksi :D

♥

Nam!

On tämä syksy kyllä ihanaa aikaa. Ja maukasta. :)

Terkuin Jenni

".. ja banjot soi!" Lommailua kesällä 2017

Moikka!

Tänä kesänä me ollaan nautittu viileämmästä kesästä. Itseasiassa toivoinkin viileää kesää, sillä vauvan kanssa olisi hankala olla jos on tukalan kuuma. Eli kyllä, minun vuoksi ei ollut kunnon hellekesää. Anteeksi! ;) Hallitsen siis muummuassa sään.

Mikon kesäloma ajoittui elokuulle, joten silloin oli hyvä lähteä koko perheen kera reissuun :) Poika toivoi kovasti pääsevänsä muumimaailmaan, joten sinne siis!

Tässä kuitenkin pari vinkkiä:

1. Jos lapsesi jännittää uusia asioita, hänelle ehkä riittää alkukesästä maininta siitä, että menemme muumimaailmaan. Yksi maininta.

2. Sitä ei tarvitse hehkuttaa ja hokea koko kesää.

3. Ei, vaikka tulee vieraita. "Noh, T, mihin me mennään kahden viikon päästä??"

4. "Kerroppa mummulle mihin mennään viikon päästä!"

5. Jos lapsesi jännittää vatsalla, on luvassa pieniä yllätyksiä monta kertaa päivässä.

6. Pienet yllätykset haisee ja niitä tulee paljon.

7. Mitä lähemmäksi reissu tulee, sitä enemmän niitä yllätyksiä tulee.

8. Kun vihdoin pääsemme muumimaailmaan, elä vie lastasi heti keskelle satuhahmoja ja hälinää.

9. Ei, vaikka siellä olisi juuri Pikku myy ajattamassa Haisulia, Viljonkka lapsineen, muumiperhe hyppelemässä, Nuuskamukkuinen laulelemassa ja Nipsu pällistelemässä.

10. Siinä voi käydä niin, että ensimmäinen paikka minkä lapsesi haluaa nähdä on vessa.

Että semmoista. Opimme pienestä pojastamme sen, että hän jännittää uusia asioita paljon. Ja tottakai, onhan muumit jänniä. Isoja valkoisia olentoja, jotka eivät edes puhu mitään! Onneksi kaikki oireet loppuivat kuin seinään tuon vessareissun jälkeen ja pääsimme nauttimaan muumimaailmasta alkujärkytyksen jälkeen :)

Toki pojan mahakivuille ja haiseville yllätyksille löytyi muukin syy, sillä oireet alkoivat muutama päivä reissun jälkeen uudestaan. Raukka on allerginen tuoreille mansikoille! Lääkäri tosin sanoi, ettei pelkästään mansikka ole missään nimessä syypää, sillä olimme tajunneet jättää sen pois jo hyvissä ajoin ennen reissua. 

No mutta joo, pienistä mahapuruista huolimatta meillä oli ihana reissu. Tässäpä vähän kuvia!

Ryhmä rämä lähdössä reissuun!

Majoituimme Tampereella. Huoneisto oli aivan huippu!

Pakko lisätä: huomaa Mikon asettelemat sukat sohvan reunalla. En ymmärrä miten se aina ehtii! Otin tämän kuvan heti ku päästiin sisään :D

Ensimmäisenä päivänä suuntasimme kohti Linnanmäkeä. Tampereella satoi vettä, mutta mitä lähemmäksi Helsinkiä ajoimme, sitä selkeämmäksi sää muuttui. Perillä paistoi aurinko :)

Aamupalalla :P

Linnanmäellä riitti kierreltävää :)

Nykyään ollaan ihan volvo-miehiä!

Mehevää!

Juna kiinnosti kovasti ja sinne ei saanut mennä aikuiset mukaan. "Minä meen ykkin!" ♥

Nyt nukkumaan huoneistolle!

Seuraavana päivänä vuorossa oli se odotettu muumimaailma. Matka sinne kesti kauan, sillä meillä piti pysähtyä vähän väliä vessareissulle. Voi pientä kuinka hänellä jännitti! ♥

Ensikohtaaminen. Bonjour!

Muumimamma esitteli laukkunsa sisältöä

Hirviö tuli moikkaamaan!

Neiti pääsi Niiskuneidin sängylle :)

Muumimamman hillokellari. Noms noms!

Muumipapan hatun testausta. Aivan hyvä!

Onnellinen poika lähdössä ostosten kanssa huoneistolle. Mukaan tarttui muumi-tussit sekä uudet leikkikaverit muumitaloon; Haisuli ja Pikku Myy :)

Muumimaailman jälkeen matkasimme jälleen Tampereelle. Automatkoilla ihastelimme maisemia ja kurkkasimme lorupussiin, luimme kirjoja, lauloimme, höpötimme ja pienimmät ottivat päiväunia.

Suomi 100 - juhlavuoden kunniaksi oli hienoja heinäpaaleja :)

Miina ja Manu - kuuntelukirjat olivat loistavia!

Nukuimme Tampereella huoneistossa vielä yhden yön ja aamulla suuntasimme kohti Jyväskylää. Poitsu sai toivoa minne mentäisiin, ja lähdimme Hoploppiin. Olipa kiva nähdä uudistunut Hoplop! Itseasiassa aika samankaltainen kuin Leon leikkimaa.

Hoploppiin mennessä laulelin sitä "Sä sanot hop, mä sanon lop..." Tai mikä lie Hoplopin tunnuslaulu ja miten lie meneekään! Poitsu sitten lauleskeli sitä omilla sanoillaan:

"Tä tanot hei,

mä tanon EI!"

Käyhän se toki noinkin :D

Iskä halusi pysähtyä ja näyttää poitsulle vaskikellot, koska on itsekin pienenä ne isänsä kanssa käynyt katsomassa ♥ :)

Kävimme myös Kuusamon suurpetokeskuksessa ukin ja mummin kanssa. Havaitsimme jälleen oman typeryytemme. Veimme meidän jännittäjäpojan katsomaan karhuja. Hyvä äiti, hyvä isä! Arvatkaa jännittikö? :D

Poitsu tykkäsi paikan poroista, ilveksistä ja ketuista. Karhut oli jänniä ja haisikin pahalle! 

Siellä se Juuso on!

Lisäksi kesäämme kuului paljon kyläilyjä, leikkejä ja pieniä hetkiä joita on ihana muistella jälkeenpäin :)

Pöllömäistä syksyä!

Terkuin Jenni

Vaaleansinisiä hetkiä

Heipähei!

Kirjoittelen kesälomakuulumisia seuraavassa postauksessa, nyt jälleen vauvajuttuja :)

Vuonna 2017 todella moni ystäväni saa tai on saanut pienen nyytin syliinsä. Kahdeksan ystävääni pääsee tuoksuttelemaan vauvaa ja hoitamaan ihan pientä ihmisen alkua. Kahdeksan! Hurja määrä. Hurjemmaksi asian tekee se, että näistä kahdeksasta vain yksi on poika. Kaikki muut tälle vuodelle syntyvät ovat tyttöjä, omamme mukaan lukien <3 

Nyt pääsimmekin vaihteeksi vaalensinisiin vauvapilviin, kun järjestimme ystävälleni vauvajuhlat. 

Järjestimme juhlat ystäväni kummipojan kotona, jonka kanssa hän luuli menevänsä uimaan. Meitäpä odottikin lauma naisia yllätyksineen. Tuleva äiti yllättyi täysin :)

Koristeluina oli viirejä, ilmapalloja, kynttilöitä, pompomeja ja seinälle tehtiin ihana "poikanaru". Ostimme tulevalle äidille lahjaksi korin, johon jokainen sai ostaa jotain mitä ajatteli tulevan tarpeeseen. Itse tykkään paljon Kappahlin newbie-mallistosta ja mukaani tarttui söpö ruokalappu. Aivan ihana kuosi!

Korissa oli ruokalapun lisäksi torkkupeitto, vaatetta, tutteja, tuttipullo, voiteita jne. Yllättäen teemaksi näytti valikoituvan eläimet, vaikka emme sitä erikseen mitenkään sopineetkaan. :)

Ohjelmassa meillä oli herkuttelua, tottakai. Jokainen sai tuoda nyyttäriperiaatteella jotain tarjottavaa, ja itse päätin tehdä voileipäkakun. Niin ja en mitään perinteistä voileipäkakkua, vaan päätin kokeilla tehdä mahavoileipäkakun! Pitäähän vauvajuhlissa aina jokin mahakakku olla ;)

Herkuttelun lisäksi arvuuttelimme tulevan lapsen nimeä ja strategisia mittoja. Keskiarvon mukaan on tulossa noin 4 kiloinen potra poika. Tuleva äiti oli onnellinen, ettei keskiarvo huitele kahdeksan kilon paikkeilla :D Saapas nähdä sitten kuinka suuri pieni onkaan kun h-hetki koittaa.

Arvailujen lisäksi maistatimme tulevalla äidillä hieman eri pilttejä. Saimme aikaan niin painokelvotonta tekstiä, että sitä ei passaa julkaista ollenkaan! 

Miltähän se vauva sitten näyttää? Tämä varmasti mietityttää kaikkia tulevia vanhempia ja lähipiiriä. Onkohan sillä isän nenä tai äidin poskipäät? Eipä huolta, selvitimme asiaa ja ulkonäkökin on nyt selvillä ;)

Komea poika tulossa!

Kaiken kaikkiaan juhlat olivat rennot, tunnelmalliset ja odotusta täynnä.

♥

Terkuin Jenni

Tarina pienestä tytöstä

" Ei pieni puu vielä myrskystä tiedä,

ei pieni puu vielä myrskyä siedä.

Ole suojana pienelle suuri puu,

että pienellä juuret vahvistuu."

Meidän pieni vauva on jo kohdannut suuria puita, sillä hän aloitti elämänsä teho-osaston kautta. Nyt saatte kuulla tarinan pienestä tytöstä. <3 :)

Esikoisemme syntyi marraskuussa 2014. Saimme silloin pienen pojan, josta lisää täällä. Synnytys meni miten meni, ja ajatus toisesta lapsesta hieman hiipui. Päätin jo silloin, että mikäli saan joskus toisen lapsen, en tule sitä alateitse synnyttämään.

Noh, kuinkas kävikään. Elokuussa 2016 tein positiivisen raskaustestin. Vauvan laskettu aika olisi huhtikuussa 2017. Hui. Jännittävää :) 

Esikoisen aikana jäimme rakenneultran jälkeen seurantaan, sillä vauva oli niin pienikokoinen. Nyt ollessani uudelleen raskaana mietin, että jäisin mieluusti seurantaan jälleen. Oli jotenkin turvallista käydä 2-4 viikon välein ultrassa ja nähdä mitä pienelle kuuluu. Rakenneultrassa selvisi, että vauva on jälleen pieni ja lisäksi hänen vatsasta löytyi ylimääräinen kupla. Jäimme siis seurantaan.

Laskettu aika läheni, ja neuvolassa puhuin jo alusta asti siitä, etten haluaisi alatiesynnytystä. Missään vaiheessa kukaan ei ollut ajatuksiani vastaan, vaan minun mielipidettä kunnioitettiin :) Kävin keskustelemassa pelkopolilla ja sain ajan suunniteltuun sektioon. Huh, nyt voin hengähtää!

Emme kertoneet kellekään vauvan syntymäpäivää, emmekä myöskään sukupuolta. Meille sattui jo np-ultraan niin taitava ultraaja, että hän kertoi vauvan sukupuolen jo viikolla 11. En tosin uskonut, että meille syntyisi tyttö. Pieni tyttö, josta salaa haaveilin jo plussatestin tehdessäni <3 :) 

30.3.2017 se tapahtui. Suunniteltu sektio. Saimme pojan päivähoitopaikan kanssa sovittua, että viemme hänet aiemmin hoitoon, jotta ehdimme sektioon. Menimme Oyssiin perhosia vatsassa ja sektion toimenpiteet aloitettiin. Itse leikkaussali oli hyvin kliininen leikkausvälineineen ja suurine kirkkaine lamppuineen, mutta tiesin, että kohta saisin vauvan syliin joten se unohtui heti.

Vauva syntyi ilman komplikaatioita klo 9.09. Ensiparkaisu oli äkäinen ja hyvin äänekäs. Se on meidän vauva se. Muistan ihan ensimmäisenä kysyneeni että "onko se tyttö?" ja kyllähän se oli. Pieni ihana tyttö, jonka mitat olivat 3170 grammaa ja 50 cm. Sain tytön heti syliini ihastelua varten. <3

Sektio oli ihana. Voisin lähteä heti uudestaan! Paikalla oli henkilökuntaa ja koko ajan tiesin mitä tapahtuu. Kaikki meni niin kuin suunniteltiin. Todella hyvä kokemus.

Koska tytön vatsasta löytyi raskausaikana kupla, lähti hän suoraan sylistäni teho-osastolle lisätutkimuksiin. Tyttö oli teho-osastolla viikon.. Yöt valvoin ja itkin, sillä oli henkisesti rankkaa olla synnyttäneiden osastolla yksin, kun muilla äideillä oli vieressän vauvat ja minulla vain tyhjä peti. Pääsin onneksi vierailemaan tytön luona muutaman kerran päivässä oman voinnin mukaan. Kotiuduimme tervein paperein tytön ollessa 8 päivän ikäinen. Se hetki, kun kaikki letkut ja seurantalaitteet irroittettiin tytöstä oli jollakin tapaa hyvin merkittävä ja kaunis. Tyttö tuntui silloin vasta ihan oikealta vauvalta ja olin niin onnellinen, kun pääsimme vihdoin kotiin.

Nyt tyttö on pian 4 kk ikäinen ja on aikamoinen vekkuli. Jokainen käsien ulottuvilla oleva asia pitää laittaa suuhun ja heti kun näköpiiriin tulee joku, on hänelle näytettävä leveä hymy. Tyttö on ollut hyvin rauhallinen ja tyytyväinen vauva. Isoveli on ottanut pikkusiskon hyvin vastaan, eikä ainakaan vielä ole osoittanut mustasukkaisuutta. Ehkä sekin aika koittaa joskus :)

Me täällä nautimme pienestä neidistä ja olemme hyvin onnellisia. Elämä on tässä ja nyt. <3

- Jenni -

Vaaleanpunaisia hetkiä

Heh, anteeksi :D Postaus neidistä tulee seuraavaksi. Lupaan!

Järkkäsimme hyvälle ystävälleni vauvajuhlat. Päädyimme pitämään juhlat ravintolassa ja paikaksi valikoitui Amarillo, koska tiesimme siellä olevan hyvää ruokaa ja samalla testaisimme uudistuneen menun.

Saimme luvan koristella pöydän omaan tyyliin ja meille oli mukavasti valittu pyöreä pöytä, jossa kaikki näkevät toisensa. Koristeluissa luotimme vaalenpunaiseen, ehkä vihjaamaan tulevasta pienestä ;)

Juhlat olivat yllätys, joka onnistui mahtavasti. Tuleva äiti oli tulossa syömään kanssani, mutta yllätys olikin melkoinen kun pöytä oli täynnä hyviä ystäviä elämän varrelta. 

Jottei juhlat menisi pelkäksi syömiseksi, ravintolassa kun oltiin, järkkäsimme myös pienimuotoista ohjelmaa. Aluksi tuleva äiti sai arvuutella meidän vauvakuvista kuka on kukin. Tuleva äiti suoriutui tehtävästä oikein mallikkaasti, parilla väärällä arvauksella selvittiin.

Seuraavaksi siirryimme lahjojen pariin. Tuleva äiti sai lahjakortin Babystyleen sekä vaippakakun pienillä yllätyksillä. Korttiin valikoitui Anna-Mari Kaskisen kaunis runo:

" Sinua en tunne,

vain hiljaa aavistan

sen täydellisen ihmeen,

sen lahjan valtavan.

Sinua en tunne,

vaan tunnen kuitenkin.

Luot sydämeeni valon,

kuin tähti loistavin.

Sinua en tunne,

vaan valtaat maailman.

Et arvaa kuinka paljon

sinua odotan. "

Vaippakakussa oli voiteita, desinfiointiainetta navan puhdistukseen, kuolalappu, nännirasvaa, kehitysaskel-kortit ja vaippakakku kätki sisälleen myös pienen henkilökohtaisen yllätyksen. ;)

Lahjusten lisäksi arvailimme tulevan vauvan syntymäpäivää ja -aikaa. Kirjoitimme veikkaukset myös pituudesta ja painosta sekä pienen neidin tulevasta nimestä. Arvaukset laitoimme kirjekuoreen, jonka tuleva äiti saa avata vasta kastepäivän jälkeen :)

Amarillon jälkeen suuntasimme jälkiruoalle Tähtijätskiin, josta sai suussasulavia itsetehtyjä jäätelöitä. En edes muista, milloin viimeeksi olen syönyt yhtä hyvää jäätelöä! Harmi, että kuulin paikasta vasta nyt.. aion kyllä ehdottomasti mennä uudestaan :)

Jäätelönsyönnin jälkeen pelasimme vielä erän vauva-aliasta ja herkistelimme sanalle "äiti" <3 

Päivä kului nopeasti ja tuleva äiti oli hyvin kiitollinen. Ihanat juhlat ja ihania ihmisiä. Nyt kaikki odotamme jännityksellä sitä milloin pieni neiti syntyy ja hurmaa meidät kaikki :)

Terkuin Jenni