Lommailua

Moikkamoi ja anteeksi!

En oo kerenny tehä päivitystä aikoihin. No nyt vihdoin etin ittelle aikaa ja päätin kirjoitella ja saatte vähän nähhä kuviaki. :)

Tässä on sattunu kaikenlaista. Juhannuksen tienoilla juhlittiin Mikon tädin ja sen miehen häitä. Häät oli Syötteellä ihanissa maisemissa ja ilmat suosi. Porukkaa oli jotain 120 ja tunsin niistä ehkä 10? no enivei, oli hauskaa! Uskalsin tuon polven kans jopa tanssilattiallekki. Ihanaa oli tanssia pitkästä aikaa :)

Tässä vähän kuvia häistä:

Siellä oli tuollaisia ihania koristeita pöydällä ja kaikissa luki eri runo. Mahtava idea! Häiden teemavärit oli musta ja valkoinen, mikä näkyi muutenkin kaikessa koristelussa. Tilat oli niin hienosti laitettu. :)

Minä ja Mikon kummitäti.

Minä ja Mikko juhlakunnossa. Harmi ku meistä unohtu ottaa semmoinen virallinen kuva.

Häiden jälkeen aika on kulunut vähän vaihtelevasti. Oon välillä ollu "masentunu" ku oon ollu päivät kämpillä Mikon ollessa töissä eikä oo ollu mittää mitä tehä. En osaa olla tekemättä mitään. Oon siinä tosi huono. Ehkä en osaa rentoutua ja olla vaan? Paras kaveri oli Amerikassa kuukauden ja kaikki kaverit päiväsaikaan töissä. Nukuinki sit pitkään aamuisin ja yritin muka pakkailla kaikkia kamoja kasaan ku muutto oli lähestymässä. Yritin. Illalla ku Mikko tuli töistä ni märräsin sille että mullei oo ollu tekemistä (vaikka sitä ois ollu ties kui paljo). Joo. Oon säälittävä. :D Mutta ei siinä hirveenä voi mittää tehä ku ei saa rasittaa polvea, ja kaverit on töissä ja maailmalla. Hmm. Loma-angsti. Ens vuonna en lomaile ollenkaa! :D mur.

Ollaan sit iltasella tehty kaikenlaista kavereiden ja Mikon kans. Nyt te lukijat mietitte siellä että Jenni valittaa siitä, ku sillä ei oo ollu päivällä tekemistä neljän tunnin ajan. Niin teen. En osaa olla tuollastakaan aikaa tekemättä mitään. Säälittävä. Koulussaki aikanaan ku harjoteltii rentoutumisjuttuja ni meikä aina nukahti. Opettajan mukaan en osannu rentoutua ja olla vaan. Pöh. Mää vaan teen tai nukun. Sitä vartenhan tää elämä on? Tästä viisastuneena alotan ehkä joogan syksyllä... jos se vähän auttas. Sitte osaa tämäkin tyttö olla lomalla, ettäs niin!

No kuitenkin, iltasella on tehty kaikenlaista. On käyty kaupungilla, leffassa, kavereilla jne. Tässä vähän kuvia näistä hommista. (Pitää kato todistella että on mulla oikeasti elämäki :D)

Tuossa viimesessä kuvassa oon puhistamassa mattoja. Joo. Lupasin tampata matot mutta oli niin ihana ilma niin eksyin nurmikolle ottamaan aurinkoa. Vahingossa otin viltinki mukaan. En millään nähny niitä likasia mattoja kämpässä ku kävelin niitten päällä. Enkä millään löytäny tuosta auringonottopaikasta metrin päässä ollutta matontamppaustelinettä. Muuten oisin kyllä. Aku Ankka on nam. Mikki Hiiri ei.

(OKEI, tamppasin ne matot ja nautin sitte. Ollaan rehellisiä. Minulla ei ollu mattopiiskaa. Piti hakata mattoja kyynärsauvalla. Meni hermot. Aurinko voitti. Aku Ankka tuli postilaatikkoon. Elämä hymyili.)

Jätin Mikolle muuten taas lapun oveen. Hei vähän oon no-life, puhun vaan koko ajan Mikosta. DAA. Ei vaan siis laittelen noita viestejä aina sillon tällön ja yritän olla hauska. Nauran varmaa ite enemmän ku näitten lukijat. Tämmönen oli ulko-ovessa:

Mutta siis nää viestit tepsii! Oli roskapussi hävinny. Oon nyt miettiny että jos kirjottas kaikkia "Tee minusta viisas, lyhennä minua pari senttiä, tee minulle näkyvät vatsalihakset, laita tilille 20 000 e", niin toteutuiskohan neki? Kai siihen pitäs joku ällösydän laittaa kans ni ois sitte varmempi toteutus?

Tuli vatsalihaksista mieleen.. kerranki meikä voitti jotain! Pääsin Easyfitille asiakkaaksi ja meen sinne personal trainerille. Reenit alkaa elokuussa. Ihan mahtia! Aion olla tossa niiiin mukana, oon haaveillu kauan! Tanssit taitaa jäähä nyt syksystä vähemmälle, pitää keskittyä omaan kuntoon. Tai no en tiiä. Saapa nähä miten sitä innostuu, oli vaan paikallisen tanssikoulun tarjonta vähän huonoon aikaan minun aikatauluja aatellen. Harmittaa. Mutta ehkä mulla onki parempi kasvattaa kuntoa väliin. Vois ottaa tänne jokku ennen ja jälkeen  - kuvat, jos siis tuloksia syntyy. Tai no mitä mää jossittelen, niitähän syntyy prkl. Laitetaan syntymään!

Ai niin, me muutettiin! Se stressas minua enemmän ku osasin kuvitella. Oon märissy enemmän ku laki sallii ku tuntu ettei mistään tuu mittään ja kaikki välillä vastusti. Nyt alkaa jo helpottaa. Ens viikolla lähtään reissuun ja sitte alkaaki työt ja ois Qstock. Jee.

Terkuin Jenni.

P.S. En ennää ikinä aja pyörällä ilman navigaattoria. Hukkasin itteni jopa tähän omaan kaupunginosaan. Joo oon aika hyvä siinä. Vois lisätä ansioluetteloon.

P.P.S NRJ:llä on ollu nyt kesähittien hautasmaa - ohjelma. Siinä on "ammuttu" haudan lepoon kesähittejä. Meikä on tykänny niistä. Oon tanssinu alasti peilin eessä ja fiilistelly. Asutaan siis katutasolla. En muista sitä vielä. Naapurin lapset on saaneet traumoja.

Tunteiden vuoristorataa..

Terveppäs taas!

En oo ehtiny kirjoittelemaan, ku työt ja tanssit on vieny taasen aikaa. Töissä oon siis päiväkodissa, ja siellä saa kyllä hyviä nauruja päivittäin! Oon alle 3 - vuotiaden ryhmässä, jotka opettelee puhumaan, ja puhuukin sitten ihan hassuja. Elän ainaki kauan, ku oon tuolla töissää.. mitä nauramiseen tulee :) Aattelin tehä tämmösen tunnepostauksen minun tämänhetkisistä tunnetiloista.

Voisin ensin mainita onnellisuuden, ilon, naurun. Ensinnäkin; lapset on siitä ihania, että ne on niin rehellisiä. Ei ne osaa valehdella tai miellyttää, tai ei ainakaan kovin hyvin. Kerranki lauloin töissä "pikku kaaakkosen pooosti, postilokero..", kunnes eräs 2-vuotias neiti tulee keskeyttämään minut ja sanoo : "Jenni, minä laulan paljon paremmin".. ja kaiken huipuksi hän vai meni tyynesti jatkamaan leikkejään. Kiitos tästä. Tylytys. Lapsi-Jenni 1-0. Äänellään se variskin raakkuu ;) Nuita juttuja ois vaikka kuinka paljon, ja pitäiskin joskus tehdä sellainen "lasten suusta" - postaus! Töissä siis viihdyn ja tykkään olla! Iloiseksi minut tekee myös se, kun saa nähdä kavereita ja kuluttaa aikaa sohvalla hyvän ohjelman parissa. Nyt oon nähny yhtä minun kaveria, jonka kanssa oltiin teininä parhaat kaverit. On ollu tosi mukava viettää taas yhessä aikaa, mutten tiiä, saadaanko me koskaan meidän välejä ennalleen. Ainakin sitä helpottaa se, että ollaan nykyisin lähestulkoon naapureita :).

Seuraavaksi kerron vähän epätoivosta, stressistä.. mikä nyt ei oikein innosta. Tanssi on vieny aikaa, niinkuin kerroin. Nyt on vaan sellanen kausi, ettei mikään oikeen nappaa. Eilen oli kilparyhmän reenit, ja siellä käytiin tosi hyvä keskustelu muiden tanssijoiden kanssa.. oli jotenki huojentavaa kuulla, että muillaki on vähän fiilis maassa, mutta yhdessä sovittiin, että nyt annetaan ittestämme joka reeneissä yli 100 % ja panostetaan täysillä! Mää oon itte hidas oppimaan koreografiaa ja kotona kyllä reenaan, mutta voishan sitä tehä enemmänki. Nyt pitää skarpata! :) Tanssiminen on kyllä ihanaa puuhaa, mutten jotenki jänskättää jo etukätteen, kuinka tarkaksi tuo kilparyhmä ennen kisoja menee. En haluais tehä tanssista sellaista pakkopullaa, ku nyt se on sellaista, että nautin siitä.. nooh, aika näyttää. Välillä on sellaanen kunnon epätoivo, ku tekee tunnilla jotain, ja välillä tulee niitä onnistumisiakin. Onneksi sentään.

Sitten voisin puhua lässynläästä eli rakkaudesta, luottamuksesta, kunnioituksesta. Niin tosiaan, oon kertonu että seurustelen ja oon puhunu täällä aiemmissa postauksissa Mikosta. Selvennökseksi siis, että Mikko on tämä ukkeli, kenen kanssa ollaan avoliitossa ja kihloissa ja joskus naimisissa ja ja. Me alettiin yhteen syksynä 2005.. eikä tunnu yhtään siltä, että oltais seurusteltu jo 7.5 vuotta! huhhuh. Oiskait se aika jo vaihtaa?:D Monet saattaa luulla, että meillä menee huonosti, ku me kinastellaan vähän väliä. Me nyt vaan ollaan sarkastia ja auotaan toisillemme päätä... ja minä tykkään haastaa riitaa. Välillä keksin riitoja kyllä ihan pikkujutuista ja sitte ne paisuu, kunnes molemmat lopuksi vaan kattoo toisiaan ja nauraa, että kuinkas tyhmiä me taas ollaan :).

Palailen astiaan taas tässä kunhan ehdin. En vielä hirveän monelle oo tästä blogista kertonu, mutta jospa minä joskus uskallan "tulla kaapista ulos" ;)

Jenni