Ronja R.I.P

Meillä on ollu kaksi marsua.. toinen, Dazza nukkui pois viime syksynä. Oli silloin 6 - v uotias. Se oli yhtenään sairaana ja eläinlääkärissä ne ei oikein tienny mikä sillä on. Sillä oli aina heikompia kausia ja sitten taas virkistyi. Eräänä päivänä se löytyi pois nukkuneena Ronjan vierestä. Ronja ja Dazza olivat siskoksia.

Ronja jäi siis elämään yksinään, eikä ollu moksiskaan. Se vinku aina kaikille ja oli virkeämpi kuin koskaan. Eli tämän vuoksi me ei hankittu toista marsua sen eläkepäivien ratoksi. Ronjasta tuli tosi ihmisläheinen, kun se ennen oli niin arka ja vetäytyvä.

Nyt se on ollu muuton ajan hoidossa kaverilla ja sitten vietiin se minun vanhemmille hoitoon, ku täällä uudessa asunnossa ei saa pitää eläimiä. Tänään tuli aamulla viesti, että Ronja on nukkunut pois. Liekö syynä stressi, kun on ollut tätä muuttohommaa ja Ronjakin on ollut monessa paikassa hoidossa, vai oisko ihan vaan vanhuus. Ronja täytti juuri 7 vuotta. Marsuksi se on vanha ja kunnioitettava ikä. Ronjalla oli hyvä ja pullea elämä :)

Ronja oli antanu minun äitin silittää sitä tosi paljon eilettäin (se on Ronjalle harvinaista) ja autossa kun me vietiin se Pudasjärvelle, niin se hakeutui kuljetuskopissa koko ajan portille ja vaati minulta silitystä. Ehkä se oli Ronjan tapa sanoa hyvästi.

Ronja, olet muistoissa <3

Siitä nyt on aikaa..

Heh, siitä viimekerrasta tosiaan on aikaa! Mulla on jääny tämän blogin pitäminen vähä vaiheeseen, ku tullu kaikkea hässäkkää!

Mutta joo, aloitetaanpa tilanteen kartotuksella.. elikkä mulla on vielä sama ukko ko ennenki, mutta marsuja on enää yks. Toinen päätti jäähä pötkötteleen ikuisesti tuossa elokuussa, se pienempi niistä. Raukka oliki aina vähän väliä sairaana ja juoksutettu sairaalassa monet kerrat, koskaa ei vaan mitään löytyny.. Vähä mietittii, että miten Ronja (henkiinjääny marsu) tilanteen ottaa, mutta hyvinhän se.. ei ollu moksiskaan! Varmaan vaan onnissaan, ku saa enemmän ruokaa itselleen :D

Ai niin, olin avustajana Miss farkku suomi - elokuvassa ja se tuli kesänä teattereihin. Oli aika hienoo kattella itteä valkokankaalta, vaikka näkyinki leffassa sen huikeat öö 15 sekuntia ? Hetkeni julkisuudessa, heh :) Elokuvaki oli ihan ookoo, vaikka en tykännykkää siitä lopusta.. oon tällanen romantikko ja oisin toivonu siihen jotain onnellista. Harmitti , ku oma nimi ei lukenu lopputeksteissä.. oli vaan tylysti "kiitoksia avustajille".. pöh ja pah!

Syksyllä oli paikallisessa tanssikoulussa taas kisaryhmien pääsykokeet ja mietin pitkään, että meniskö sitä. No, loppupeleissä kävi niin, että minähän menin! Sain tiskiltä osallistujanumeroksi niinkin onnekkaan numeron ku 13, jo meinasin jo revetä siihen paikkaan. Pääsykokeissa meillä piti tehä perus hoppijuttuja, vähä koreografiaa ja sitte lopuksi breikkiä.. omasta mielestä meni niin penkin alle ku mennä saattaa, mutta kah, meikä pääsi kisaryhmään! Elikkä keväällä tiedossa katutanssin muodostelman + 15 v SM- kisat. Huhtikuussa pärähtää ;)

Lupaan ja vannon, että laittelen tänne lisää juttuja teidän kaikkien iloksi ja ajankuluksi! Palataan astiaan ;)

Jenni

Vapise maailma.

Tästä se lähtee! Vihdoin minä aloitin blogin, minkä kirjoittamista olen miettinyt jo kauan aikaa. :)

Olen tyttö Pohjois-Suomesta, jolla on härski huumori ja joka ei voisi elää ilman tanssia ja musiikkia. Ystävät ovat tärkeitä ja oma ukkokin roikkuu kainalokarvoissa.. eikä hevin päästä irti. (kaikkeni olen menneinä vuosina tehnyt, silti se niissä roikkuu... lääkitystä voisi toki tarkistaa). Ikkää minulla on 24 vuotta, eli neljäsosa elämää eletty!

Blogin nimen miettiminen oli kaikkein haastavinta, muutenhan tämä aloittaminen on niinkuin idiooteille tehty: riittää, että omistaa sähköpostiosotteen.. ni ja toki tarvii hitusen älykkyyttä keksiessään salasanan, jossa on vähintään 8 merkkiä.. siksiköhän harva mies bloggaa, ku blogin perustaminen tyssää tuohon ? ;D

Oma blogini on siis nimeltään Marsunkarvoja sohvalla. Nimi viittaa ehkä hieman siihen, että minulla sattuu olemaan kaksi lihavaa marsua , joista lähtee paljon "ihania" tuoksuja ja karvatkin lentelee harva se päivä. Näitä karvoja on sitten mukava mutustella kun aamulla herää, tai kun on syömässä lempiruokaansa sohvalla salkkareita kattoen. Joka tappauksessa marsut on minulle sellaisia vauvveleita, omia kun ei (luojan kiitos) ole vielä siunaantunut. Tai no ei se mikään siunaus ole ku niitä tulee..

Kerrottakoon, että olen päiväkodissa töissä. Tämä ehkä selittää tämän äskeisen kommentin lapsen tulemisesta, joten antakaa minulle anteeksi :). Saatan joskus kertoa täällä hauskoja kommelluksia, mitä töissä on tapahtunut. Toki kerron asiat niin, ettei kukaan ulkopuolinen voi tajuta, kuka lapsi on kyseessä ja minkä näkönen ja kokonen se on ja missä se asuu ja mikä siitä tulee isona ja miten pitkä sen pottuvarvas on. Nämä on näitä  vaitiolojuttuja, tuskin itsekään haluaisit , että kylillä puhutaan kuinka iso varvas sinulla onkaan... ?

Niin ja harrastuksista. Harrastan tanssia. Tunneilla oon käyny neljän vuoden ajan, ja hiphopissa oon jatkoryhmässä, mutta en kyllä yhtään sanois itteä niin taitavaksi. Kuhan heilun musiikin mukana ja nautin. Oishan se kyllä ihan siistiä joskus olla kuuluisa tai menestyä tanssin saralta. Oma kisaporukka meillä on nyt koossa, ja tarkoitus ois tulevana kesänä osallistua ensimmäisiin kisoihin.. hui! :) Kerron kyllä, koska tällainen pelleshow olisi luvassa, niin pääsette tekin nauttimaan ja nauramaan! Ilmainen vatsalihastreeni katos.. olen antelias. ;)

Mutta että joo, toivottavasti jotakin edes kiinnostaa minun höpinät, niin ei tartte turhaan kuluttaa aikaa kirjotellessa tänne kuulumisia. Palataanpa astiaan!