Vuosi 2017

Heippahei!

On jälleen aika kerrata vuoden 2017 tapahtumat. Takana on yksi elämäni ihanimmista vuosista! :)

Tänä vuonna olen kokenut paljon iloa ja surua, kokenut menetyksiä ja saavuttanut suuria asioita. Minusta on tullut äiti pienelle tytölle. Samoihin aikoihin rakas pappa nukkui pois. Olen opetellut venymään, joustamaan ja jakamaan huomiota kahdelle lapselle. Olen kuullut "rakastan sinua äiti". Olen valvonut öitä. Esikoiseni on mennyt päiväkodin isojen ryhmään. Olen aloittanut uuden harrastuksen. Olen kasvanut ihmisenä. ♥

Tänä vuonna minusta tuntuu, etten ole ehtinyt nähdä kavereita ollenkaan! Perhearki vie paljon aikaa, ja Mikko tekee suhteellisen pitkää työpäivää. Yksi lupauksista ensi vuodelle onkin, että näen enemmän ystäviä :)

Tässäpäs pientä koostetta meidän vuodesta 2017:

TAMMIKUU

Tammikuussa leikimme paljon joulupukin tuomilla leluilla. Yksi pojan lemppareista oli eläinlotto, jota pelattiin useita kertoja päivässä. Kova pakkanen aiheutti sen, että oltiin paljon sisällä. Minulle ei tainnut olla sopivia toppahousuja olemassakaan :D

Tammikuussa meillä on aina perinteinen auton katsastus, ja perinteen mukaan se ei mene ikinä läpi! Myös poika oli kova korjailemaan (on yhäkin) erilaisia koneita, etenkin autoja. Niitä korjaillaan harva se päivä. Yleensä autosta on menneet renkaat puhki :)

Tammikuun lopussa hyvä ystäväni sai pienen tytön ♥

HELMIKUU

Helmikuussa pakkaset hieman hellitti, ja pääsimme nauttimaan lumesta! Teimme takapihalle paljon poroja ja hevosia, jolla ratsastettiin pitkiä aikoja.

Tytöt yllättivät minut ihan täysin babyshowereilla! Sain lahjaksi ystäväni ompeleman unipesän sekä vaippakakun, joka sisälsi kaikkea ihanaa. Meillä oli myös pöytä täynnä herkkuja ja niitä taidettiin syödä sen jälkeen vielä viikon ajan :D

Pidimme peli-iltoja, jotka taisivatkin olla vuoden viimeisiä. Meidän pelitiimillä on vähän kiireistä arkea ollut tämä vuosi, emmekä ole ehtineet harmiksemme kovin pelailemaan.

Helmikuussa ystäväpiiriin syntyi myöskin pieni tyttövauva :)

MAALISKUU

Maaliskuussa nautin äitiyslomasta ja laitoin kotia valmiiksi pientä tyttöä varten. Kasasimme pinnasängyn, ja otimme rattaat varastosta. Kohta hän on täällä :)

Ihan kuun lopussa meille syntyi ihana pieni tyttö. Hän otti vauhtia teho-osaston kautta, mutta siitä selvittiin. Ehkä yksi elämäni rankimmista viikoista.

Lisää pienestä neidistä täällä

HUHTIKUU

Huhtikuun alussa pääsimme vihdoin sairaalasta kotiin! Nautimme perheen yhteisestä ajasta ja tutustuimme uuteen pieneen. 

Kuun lopussa pidimme perheen ja kummien kesken kastejuhlat. Juhlat menivät mukavasti, ja neiti oli juhlien ajan hyvin tyytyväinen.

Huhtikuussa pappani nukkui pois, ja se oli aika pysäyttävä hetki. Ikävä on suuri ♥

TOUKOKUU

Toukokuussa lenkkeilimme paljon ja Mikkokin palasi jo töihin. Pääsin myös herättelemään pitkästä aikaa ompeluharrastustani ja tein neidille uuden suojaverhon turvakaukaloon! 

Mikolla oli työporukan virkistysreissu, ja hän oli viikonlopun Berliinissä. Menimme häntä kentälle vastaan ja poika oli aivan haltioissaan suurista lentokoneista . Toki juoksi myös Mikon syliin, kun huomasi että sieltähän se tulee :)

Äitienpäivää juhlimme lumi- ja räntäsateessa. Mukava ilma toukokuussa :D

Pappani pääsi haudan lepoon ♥

Hyvä ystäväni sai toukokuussa pienen tytön :)

KESÄKUU

Kesäkuussa oli muutama lämmin päivä, ja nautimme paljon ulkoilusta. Kävimme leikkimässä kummityttöni luona ja pyörähdimme Suomen tivolissa. Olihan se kuulkaas leuhkaa poikaa, kun pääsi itse ajamaan autoa radalle! :)

Juhannusta vietimme minun perheen luona Pudasjärvellä, ja pelasimme paljon mölkkyä. Myös poika innostui mölkystä ja teki komeita kaatoja.

HEINÄKUU

Heinäkuun alussa oli serkkuni, parhaan lapsuustoverini häät. Meidän poika oli häissä niin komeana! 

Kummipoika oli meillä viikonlopun kyläilemässä, ja ehdimme tehdä vaikka ja mitä. Käytiin Superparkissa, hypittiin trampoliinilla, pelattiin mölkkyä, katsottin elokuvia jne. Ihan hurjaa, että kummipoikani menee jo yläkouluun!

Minä pääsin heinäkuun puolivälissä vähän viihteelle, ja kävin katsomassa Antti Tuiskua. Onhan se ihana! 

Heinäkuun lopussa kävimme Escurialissa, joka oli kyllä pettymys. Todella huonosti hoidetut tilat ja eläimetkin ihan likaisia. Ruohoja ei oltu ajeltu, ja linnunkakkaa oli joka paikassa. Emme taida mennä uudestaan.

Heinäkuussa ystäväpiiriini syntyi jälleen tyttö :)

ELOKUU

Elokuussa teimme lomareissun. Suurin matkakohteemme oli Muumimaailma. Oli yllättävän helppoa matkustaa vauvan ja taaperon kanssa autolla, vaikka sitä etukäteen vähän pelättiin :)

Poika oppi piirtämään pääjalkaisia, ja keskikuvassa on isi. Ihan on näköinen :D

Elokuussa olimme myös yötä ukilla ja mummilla, sekä kävimme heidän kanssaan Kuusamon suurpetokeskuksessa. Pieni neitimme örisi paljon karhuille :)

Elokuussa hyvä ystäväni sai tytön! ♥

SYYSKUU

Syyskuussa retkeilimme Koitelissa ja pojalla alkoi päiväkoti. Hän siirtyi isojen ryhmään, ja oli syksyn ajan ryhmänsä pienin. Stressasin siirtoa etukäteen kauhesti, mutta pojalla on mennyt ryhmässä todella hyvin. Varsinkin, kun pienten ryhmän ihana hoitaja siirtyi mukana :)

Mikon kanssa juhlimme vuosi- ja hääpäiväämme pakanemalla kahdestaan suljetusta huoneesta. Huikea päivä!

Kävin myös joulumammojen kanssa viihteellä, ja iltaan kuului jos jonkinmoista kädenjatketta. Ihanat tytöt! Joulumammojen kanssa on tutustuttu silloin, kun odotin esikoista. Meillä oli facebookissa äitien oma ryhmä, ja sovittiin sitten pienemmällä porukalla treffit. Nyt olemme tekemisissä päivittäin.

Syyskuussa aloitin uuden harrastuksen, kantritanssin. Yllättävänkin hauskaa hommaa!

Syyskuun lopulla juhlimme meidän pienen neidin 6 kk päivää kummien ja perheen kesken. Puolet vauvavuodesta takana ♥

LOKAKUU

Lokakuussa kävimme Mikon kanssa romanttisesti ravintolassa, niinkuin kuvasta näkyy. Harald on meidän yksi lempiravintoloistamme, ja siellä on aina ihana tunnelma :)

Olemme nauttineet syksyn sadosta ja poika oli innokas nostamaan perunoita sekä porkkanoita. Kävimme syksyllä myös paljon marjassa.

Lokakuun lopulla saimme ensilumen, ja lunta tulikin aika paljon!

MARRASKUU

Marraskuussa juhlimme isänpäivää, ja teimme tänä vuonna isille sekä papoille autokortit, 

Marraskuussa oli myös hyvän ystäväni polttarit, ja nautin itsekin päivästä kovasti koska ne olivat peliteemaiset. Huikea viikonloppu, joka sisälsi jättiläismastermindia, real life - cluedoa, escape roomia, tietovisaa jne. Meillä oli myös polttarisauna kaikkine taikoineen, jonka minä sain kunnian vetää :) 

Poikamme täytti marraskuun lopussa kolme vuotta, ja pidimme hänelle Ryhmä Hau - synttärit. On hän niin rakas! ♥

Hyvä ystäväni sai marraskuussa pienen pojan :)

JOULUKUU

Joulukuun alussa oli hyvän ystäväni häät. Kävimme häissä ilman lapsia, ja oli ihana päästä juhlimaan ihan kahden kesken. Iso kiitos hoitajille! :)

Poika sai kuun alussa ihan oikeat sukset, ja kävimme hiihtelemässä. Latu oli kovin jäinen ja hiihtäminen oli hieman takapainotteista, emmekä ole hiihtäneet sen jälkeen. Ehkä me vielä joskus :D

Joulu oli tunnelmallinen ja kaunis, koska ulkona oli todella paljon lunta. :)

Uuttavuotta juhlimme kotona, koska lapset olivat vähän nuhaisia ja pojalla oli lisäksi inhottava yskäkin. Kävimme kodimme lähellä pienessä tapahtumassa katsomassa ilotulitusta ja laskemassa mäkeä. Mukava tapahtuma :)

Lupauksia ensi vuodelle:

- Näen enemmän ystäviä

- Nukun enemmän!

- Annan aikaa myös itselleni :)

Toivon, että vuosi 2018 tulee olemaan ihana, paljon antava, kasvattava ja samalla lempeä. 

Jenni ♥

Tarina pienestä tytöstä

" Ei pieni puu vielä myrskystä tiedä,

ei pieni puu vielä myrskyä siedä.

Ole suojana pienelle suuri puu,

että pienellä juuret vahvistuu."

Meidän pieni vauva on jo kohdannut suuria puita, sillä hän aloitti elämänsä teho-osaston kautta. Nyt saatte kuulla tarinan pienestä tytöstä. <3 :)

Esikoisemme syntyi marraskuussa 2014. Saimme silloin pienen pojan, josta lisää täällä. Synnytys meni miten meni, ja ajatus toisesta lapsesta hieman hiipui. Päätin jo silloin, että mikäli saan joskus toisen lapsen, en tule sitä alateitse synnyttämään.

Noh, kuinkas kävikään. Elokuussa 2016 tein positiivisen raskaustestin. Vauvan laskettu aika olisi huhtikuussa 2017. Hui. Jännittävää :) 

Esikoisen aikana jäimme rakenneultran jälkeen seurantaan, sillä vauva oli niin pienikokoinen. Nyt ollessani uudelleen raskaana mietin, että jäisin mieluusti seurantaan jälleen. Oli jotenkin turvallista käydä 2-4 viikon välein ultrassa ja nähdä mitä pienelle kuuluu. Rakenneultrassa selvisi, että vauva on jälleen pieni ja lisäksi hänen vatsasta löytyi ylimääräinen kupla. Jäimme siis seurantaan.

Laskettu aika läheni, ja neuvolassa puhuin jo alusta asti siitä, etten haluaisi alatiesynnytystä. Missään vaiheessa kukaan ei ollut ajatuksiani vastaan, vaan minun mielipidettä kunnioitettiin :) Kävin keskustelemassa pelkopolilla ja sain ajan suunniteltuun sektioon. Huh, nyt voin hengähtää!

Emme kertoneet kellekään vauvan syntymäpäivää, emmekä myöskään sukupuolta. Meille sattui jo np-ultraan niin taitava ultraaja, että hän kertoi vauvan sukupuolen jo viikolla 11. En tosin uskonut, että meille syntyisi tyttö. Pieni tyttö, josta salaa haaveilin jo plussatestin tehdessäni <3 :) 

30.3.2017 se tapahtui. Suunniteltu sektio. Saimme pojan päivähoitopaikan kanssa sovittua, että viemme hänet aiemmin hoitoon, jotta ehdimme sektioon. Menimme Oyssiin perhosia vatsassa ja sektion toimenpiteet aloitettiin. Itse leikkaussali oli hyvin kliininen leikkausvälineineen ja suurine kirkkaine lamppuineen, mutta tiesin, että kohta saisin vauvan syliin joten se unohtui heti.

Vauva syntyi ilman komplikaatioita klo 9.09. Ensiparkaisu oli äkäinen ja hyvin äänekäs. Se on meidän vauva se. Muistan ihan ensimmäisenä kysyneeni että "onko se tyttö?" ja kyllähän se oli. Pieni ihana tyttö, jonka mitat olivat 3170 grammaa ja 50 cm. Sain tytön heti syliini ihastelua varten. <3

Sektio oli ihana. Voisin lähteä heti uudestaan! Paikalla oli henkilökuntaa ja koko ajan tiesin mitä tapahtuu. Kaikki meni niin kuin suunniteltiin. Todella hyvä kokemus.

Koska tytön vatsasta löytyi raskausaikana kupla, lähti hän suoraan sylistäni teho-osastolle lisätutkimuksiin. Tyttö oli teho-osastolla viikon.. Yöt valvoin ja itkin, sillä oli henkisesti rankkaa olla synnyttäneiden osastolla yksin, kun muilla äideillä oli vieressän vauvat ja minulla vain tyhjä peti. Pääsin onneksi vierailemaan tytön luona muutaman kerran päivässä oman voinnin mukaan. Kotiuduimme tervein paperein tytön ollessa 8 päivän ikäinen. Se hetki, kun kaikki letkut ja seurantalaitteet irroittettiin tytöstä oli jollakin tapaa hyvin merkittävä ja kaunis. Tyttö tuntui silloin vasta ihan oikealta vauvalta ja olin niin onnellinen, kun pääsimme vihdoin kotiin.

Nyt tyttö on pian 4 kk ikäinen ja on aikamoinen vekkuli. Jokainen käsien ulottuvilla oleva asia pitää laittaa suuhun ja heti kun näköpiiriin tulee joku, on hänelle näytettävä leveä hymy. Tyttö on ollut hyvin rauhallinen ja tyytyväinen vauva. Isoveli on ottanut pikkusiskon hyvin vastaan, eikä ainakaan vielä ole osoittanut mustasukkaisuutta. Ehkä sekin aika koittaa joskus :)

Me täällä nautimme pienestä neidistä ja olemme hyvin onnellisia. Elämä on tässä ja nyt. <3

- Jenni -

Kaasoilua: Häät

Jaiks!

Onko nyt hääpäivä? Heräsin oikeasti varmaan vasta hääpäivän aamulla siihen, että ne häät on oikeasti tänään. Hui. <3

Heti aamusta meille tuli minun vanha työkaveri Ella tekemään kampausta. Hetken päästä paikalle pölähti myös Annika , toinen kaaso ja valokuvaaja. Toki saimme myös Annikan pikkuneidin kylään ja laittautumaan :)

Meikissä kävimme Annikan ystävän Karitan luona. Olipas outoa oli toisen meikattavava!

Päivän kulkua kaason silmin:

• Meikin ja kampauksen jälkeen menimme juhlapaikalle tsekkaamaan kaikki asiat. Koristeet, valot, keittiö... kaikki toimii! Viime silaus pöytiin ja muutama paikka vaihtoon. Kohta kohta!

• Hääparin first look - kuvaus. Olipa muuten kiva idea! Eli hääpari näkee toisensa ensimmäistä kertaa ja kaikki ensireaktiot tallennetaan kameralle <3

• Potrettikuvia ja pelleilyä. Pientä lounasta. Jännitystä ilmassa. Vatsanpohjassa tuntuu. :)

• KOHTA SE ON! Bestmanit ja valokuvaaja lähtee ajamaan kohti Oulun Tuomiokirkkoa.

• Me pakkaudumme Annikan, pikkuneidin ja toisen kaason kanssa autoon. Matka kohti kirkkoa alkaa :)

• Kirkon morsiuskammarissa onnenkyyneleitä, puhaltelua, tsemppausta. Ryhmähali.

• Suntio antaa merkin, nyt on aika!

• Ensimmäisenä kirkon käytävälle astelee kaasot  ja hääparin pikkuneiti. Pikkuneidillä on mukana kyltti jossa lukee " Isi, äiti tulee kohta " <3

• Hiemanko jännittää kun astelee alttarin reunalle! Ja minä en ole edes menossa naimisiin : ´)

• Sitten se kajahtaa. Kirkko hiljenee. Häämarssina oleva Prinsessa Ruusunen alkaa soimaan ja Annika kävelee isänsä kanssa pitkin alttaria. Jaik <3 :)

• Kaikkein eniten minulla jännitti ottaa kimppu morsiamen kädestä. Eikä se ees tippunu! Wohoo!

• Hääpari vihitään ja nenäliinat tulee tarpeeseen muutamalla :)

• Hääpari autoon ja kaikki kohti juhlapaikkaa!

Juhlapaikalla joimme alkumaljat ja viihdytimme vieraita monipuolisen ohjelman parissa. Hieman jännittin etukäteen, koska tiesin olevani mikin ääressä aika paljon. Se meni yllättävän hyvin! Nautimme myös ihanasta lohikeitosta (eheei suinkaan ole minun lemppariruokaa :D) sekä kahvipöydän antimista. Sitten hääpari yllätti erilaisella häävalssilla ja illalla valtasimme diskovaloissa tanssilattian. Kelpaa! :)

Juhlissa oli ihanan rento tunnelma ja vieraatki kehuivat. Leikkeinä meillä oli esittelyleikki, kenkäleikki, morsiamen ryöstö ja toki kerroimme polttareista sekä pidimme pienen puheen. Hääparikin yllätti meidät ja järjesti pientä jäynää polttariväelle. Hahaa, oli aika hauska! :)

Ihana päivä! Pikkasenko väsytti ku pääsi hotellihuoneeseen. Phuuh. <3 

Tässä vähän kuvia:

Olipa vähän hieno ja ihana päivä! <3 Kiitos Hääparille! :)

Kaikki kuvat on kuvannut Pirjo Hakonen  / Kuvaamo Mimesis

Terveisin Jenni

Metrolla mummolaan!

Heippahei!

Nyt taas väliin vauvapostaus.

Kävimme pikkuherran kanssa kesämuskarissa (3-8kk), mikä osottautui oikein mukavaksi puuhaksi!

Aluksi lauloimme Heppuli Keppulin, jossa sai körötellä sylissä ja nostella vauvoja ylös ja alas. Meidän pikkuherran ilme oli varmaan järkytyksen ja ihmetyksen väliltä. Raukka. No, viimeisellä muskarikerralla poitsu yritti laulaa mukanakin :D <3

" HeppuliKeppuli, kuka on täällä? HeppuliKeppuli heijaa!

HeppuliKeppuli, kikatuspäällä?

HeppuliKeppuli heijaa!

HeppuliKeppulin naurukuorma Turun tielle tupsahtaa,

Heppulikeppulin höyhenhattu hymykuoppaan hupsahtaa! "

Sitten tuli se huippisjuttu. Rumpu. Sitä sai paukuttaa kukin omalla vuorollaan ja pikkuherra osasi hienosti rummuttaa! Äiti oli hieman ylpeänä. ;)

Toki oli äärettömän tylsää odotella, että kaikki muutkin vauvat saa soittaa sitä rumpua. SE ON MINUN RUMPU! Haluan soittaa sitä! Miksi nuo muutkin saa soittaa? ÄITIIII YHYY.

Isoimmilta itkuilta kylläkin vältyttiin. :)





Muskari oli kyllä paljon enemmänkin kuin pelkkä muskari. Siellä oli leikkejä, pusuttelua, halittelua, loruttelua, tanssia ja rentoutumista. Tykkään!

Syksyllä jatketaan ehdottomasti muskarin merkeissä. :)

" Ihanaa, ihanaa! On ihanaa ravata maailmaa.

Koppoti-koppoti kop kop kop, koppoti-koppoti kop! "

Terkuin Jenni

Earth hour ja mennyttä viikkoa

Tänään oli suuri päivä pienelle Jennille.

Olen asunut monessa (näin äkkiseltään laskettuna 9) asunnossa elämäni aikana. Siis sen jälkeen, kun muutin kotoa pois. Olin itseasiassa aika teini kun lähdin omille teille, 15 vuotias. :)

Asuin ensin muutamissa kämpissä Pudiksella ja sitten muutin vuodeksi Rovaniemelle. Siitä sitten hilpasin Ouluun. Eniten lämpimiä muistoja on Rovaniemeltä. Ei nyt sinällään siitä soluasunnosta, mutta itse kaupunki oli nam. Sinne vielä joskus.

Kertaakaan ei kuitenkaan ole käynyt sitä, mitä tapahtui tänään. VIRPOJIA! Siis minun kotona käy virpojia! OOO!

Varauduin jo hyvissä ajoin karkkikasalla. Okei, en ois halunnut jakaa karkkia koska se ei ole terveellistä, MUTTA haluan nähdä lapsia ovellani myös ensi vuonna. En halua olla se "hyi tuo antoi porkkanoita" - tyyppi.

I'm ready!

Ensimmäiset virpojat tuli jo aamusta ja voi niitä raukkoja. Mulla alkoi herkistää, koska a)ovellani ei ole ollut ennen virpojia, b)ne oli noidiksi pukeutuneita pikku poikia, c)ne oli niin söpöjä, d)ne osas koko lorun ihan ulkoa, e)ne anto minulle sen vitsan!. Vähänkö ne katto pitkään ku minä märräten kysyin , että haluaako ne kinderiä. Tämän episodin jälkeen meidän ovella ei käyny pariin tuntiin ketään. Mää veikkaan, että maineeni "hulluna munanaisena" kiiri pikkunoitien korviin. :D

Tämän kaksituntisen aikana odotin virpojia kuin joulupukkia. Yritin Mikollekkin sanoa, että mee tuonne tienvarteen ja huutelemaan että "tulkaa lapset tänne, mulla on teille karkkia!", mutta jostain syystä se ei kuulostanutkaan enää niin hyvältä idelta kun sen sanoi ääneen. :D

No kuitenkin, nyt on maljakko täynnä ihania pajunvitsoja ja Jenni on yhtä kokemusta rikkaampi. ^^

Eilen vietettiin Mikon kanssa earth houria. Tässä infoa. Pelattiin sen aikaa kynttilänvalossa Carcassonnea. Se oli huono idea. Hävisin. Nukahin sohvalle kesken mökötyksen. :D 

Kävästiin myöskin Koitelissa koko perheen voimin tällä viikolla. 

Ja tehtiin yks päivä tosi hyvät hampparit! (Miten niin terveellinen elämä ja rantakunto 2015? :D )

Juhlittiin myös ihanan Tiinan synttäreitä! Se sai yllärinä jättipitsan. Tuo lukuhan on toki 22, pitsamestareilla tuli kämmi ;D

Tässäpä oli niitä ja näitä!

Jenni

Ihana koti!

Ihana!

Ollaan nyt muutettu tänne uuteen kotiin ja täytyy kyllä sanoa, että tykkään tästä päivä päivältä enemmän. Tämä koti tuntuu siltä, että täällä on hyvä olla.

Edelliseen kotiin muutettaessa olin jo lähtömetreiltä vähän sitä asuntoa vastaan. "Liian pieni, hämärä". Sisustettiin se kuitenkin kivaksi, mutta ei se koskaan tuntunu niin kodilta kuin muut aikaisemmat asunnot. Noooo, mutta eipähän ollu niin iso siivousurakka ku muutettiin.. oli nimittäin pienenpi tuo edellinen.

Siivous. Huhhei. Mää en tykkää että asiat jää puolitiehen niin halusin jälleen siivota ja puunata kunnolla. Ostettiin muuten sellainen Kärcherin ikkunanpesuri ja ikkunanpesu kävi kyllä kätevästi!

Kuva Kärcherin sivuilta

Meillä oli joskus tuo vehje lainassa anopilta ja tykästyin jo silloin. Nyt ajateltiin sitten ostaa oma, kun onhan nuo ikkunat kuitenki silloin tällöin pestävä ja tuolla se käy nopsaan sekä kätevästi :)

Mutta joo. Siivoushommia oli silti riittämiin, vaikka edellisessä asunnossa neliöitä oli 47. Terassiltaki löytyi yllätys. Meillä oli pesiny sinne talven aikana hiiri. Tai no ei se pesiny ollu, mitä nyt tehny siemenkasoja sinne tänne ja kakkinu kynttilälyhtyyn. Varmaan jotkut hätäpas*at vääntäny ku ei oo päässy mistään karkuun. Ha. Ei sentään löydetty raatoa mistään, eli kaisse on tyytyväisenä selvinny pitkän talven yli ja nyt elelee polleana jossain.

Tästä uudesta asunnosta ajattelin ensin laittaa tänne kuvia, mutta HAA, ENPÄ LAITAKAAN! HÄHÄ! Jos joku haluaa nähdä tämän minun uuden ihastuksen kohteen ni passaapi tullä kylään :) Voin keittää kahvitki jos joku tohtii niitä juoda. Itsehän siis en juo kahvia ja minun keittämät kahvit tiputtaa aina hampaat tai jotain muuta vastaavaa. Syy tähän on se, että kun niitä puruja laskiessa se oikea määrä tuntuu aina niin vähältä ja pitäähän niille kahvinporoille heittää kavereita sinne keittimeen! Raasut siellä ihan yksinään. Tämä minun "lisäpurujen heittely" saa muka aikaan sen, että kahvi on tujakkaa. Pöh.

Tervetulloo meille kahville! 8)

Terkuin onnellinen Jenni

Töitä!

Jippijaijeeeeeei!

Kerrotaanpa tää nyt tälleen tarkasti. Mulle soitettiin tiistaina töihin aamun aikana, enkä ehtiny vastaamaan ku en pahemmin omaa puhelinta työpäivän aikana katso. Noo, sitten hain lounaskärryt ja menin jakamaan lapsille lounasta. Ajattelin siinä sitten samalla vilkaista, olisko tullu viestiä tai jotain. Hmm, outo numero soittanut. Ensin mietin, että varmaan joku lehtimyyjä, mutta päätin kuitenni soittaa takasin.

Puhelimessa vastasi nainen virallisen kuuloisena. Vähän aikaa poristiin ja sitten hän kertoi että minä, siis MINÄ olen tullut valituksi vakituiseksi työntekijäksi! waaaat! Siinähän meni sitten pasmat ihan sekasi ja en tienny mitä teen ja sitten tuli itkut ja kiljahdukset ja ja ja.. lapset katto minua suu auki että mikä tuolle nyt tuli. Lounaan jakaminen meni ihan hänekseen, en tienny mihin kuuluu peruna ja mihin laitan lautasen ja kuljin varmaan 5 minsaa lautanen kädessä eestakas kunnes menin pyytämään työkaverin avuksi jakamaan ruokaa, ku en osannu ajatella mitään :D

Ei hitsi, oon ollu ihan paineissa siitä saanko töitä ja nyt se varmistu, oon niiiiiiin onnellinen ja tyytyväinen. Kaiken lisäksi se oli se paikka, mihin eniten halusin. Hakijoita oli lähes 400 ja minut valittiin, uskomatonta! :) Päiväkoti mihin meen on ihan uusi, joka aukeaa elokuussa 2013. Oon niin innoissaan!! :) Hyvä minä!!

Ai niin, tää ei oo ees todellista mutta paras kaveri sai maanantaina tietää saavansa vakipaikan myös. Perjantaina vähän juhlistettaan meitä molempia! :) Pitää vaan kattoa mitä tehään, ku minun polvi meni taasen vaihteeksi särki. Töissä piti komentaa yhtä poikaa ja juoksin sen perään ja otin kiinni, niin siinä sitten tärähti vasen jalka ja nyt en saa sitä kunnolla suoraksi enkä koukkuun. Pittää kattoa josko tässä kepit tai jotku joutuu hakemaan ku välillä ei pysty kävelemmään. Tanssit on tältä keväältä sitten tanssittu, mutta syksyllä uudella innolla ja paremmalla jalalla! :)

Hei ja kaverit on kaipaillu meijän kisavetoa Street SM 2013 kisoista.. tässäpä linkkiä, käykää tsekkaa: Katutanssimuodostelma Dg J08, sija 9 :) Kiitos vielä kaikille, etenkin Jullelle!

Terkuin Jenni ^^

Tunteiden vuoristorataa..

Terveppäs taas!

En oo ehtiny kirjoittelemaan, ku työt ja tanssit on vieny taasen aikaa. Töissä oon siis päiväkodissa, ja siellä saa kyllä hyviä nauruja päivittäin! Oon alle 3 - vuotiaden ryhmässä, jotka opettelee puhumaan, ja puhuukin sitten ihan hassuja. Elän ainaki kauan, ku oon tuolla töissää.. mitä nauramiseen tulee :) Aattelin tehä tämmösen tunnepostauksen minun tämänhetkisistä tunnetiloista.

Voisin ensin mainita onnellisuuden, ilon, naurun. Ensinnäkin; lapset on siitä ihania, että ne on niin rehellisiä. Ei ne osaa valehdella tai miellyttää, tai ei ainakaan kovin hyvin. Kerranki lauloin töissä "pikku kaaakkosen pooosti, postilokero..", kunnes eräs 2-vuotias neiti tulee keskeyttämään minut ja sanoo : "Jenni, minä laulan paljon paremmin".. ja kaiken huipuksi hän vai meni tyynesti jatkamaan leikkejään. Kiitos tästä. Tylytys. Lapsi-Jenni 1-0. Äänellään se variskin raakkuu ;) Nuita juttuja ois vaikka kuinka paljon, ja pitäiskin joskus tehdä sellainen "lasten suusta" - postaus! Töissä siis viihdyn ja tykkään olla! Iloiseksi minut tekee myös se, kun saa nähdä kavereita ja kuluttaa aikaa sohvalla hyvän ohjelman parissa. Nyt oon nähny yhtä minun kaveria, jonka kanssa oltiin teininä parhaat kaverit. On ollu tosi mukava viettää taas yhessä aikaa, mutten tiiä, saadaanko me koskaan meidän välejä ennalleen. Ainakin sitä helpottaa se, että ollaan nykyisin lähestulkoon naapureita :).

Seuraavaksi kerron vähän epätoivosta, stressistä.. mikä nyt ei oikein innosta. Tanssi on vieny aikaa, niinkuin kerroin. Nyt on vaan sellanen kausi, ettei mikään oikeen nappaa. Eilen oli kilparyhmän reenit, ja siellä käytiin tosi hyvä keskustelu muiden tanssijoiden kanssa.. oli jotenki huojentavaa kuulla, että muillaki on vähän fiilis maassa, mutta yhdessä sovittiin, että nyt annetaan ittestämme joka reeneissä yli 100 % ja panostetaan täysillä! Mää oon itte hidas oppimaan koreografiaa ja kotona kyllä reenaan, mutta voishan sitä tehä enemmänki. Nyt pitää skarpata! :) Tanssiminen on kyllä ihanaa puuhaa, mutten jotenki jänskättää jo etukätteen, kuinka tarkaksi tuo kilparyhmä ennen kisoja menee. En haluais tehä tanssista sellaista pakkopullaa, ku nyt se on sellaista, että nautin siitä.. nooh, aika näyttää. Välillä on sellaanen kunnon epätoivo, ku tekee tunnilla jotain, ja välillä tulee niitä onnistumisiakin. Onneksi sentään.

Sitten voisin puhua lässynläästä eli rakkaudesta, luottamuksesta, kunnioituksesta. Niin tosiaan, oon kertonu että seurustelen ja oon puhunu täällä aiemmissa postauksissa Mikosta. Selvennökseksi siis, että Mikko on tämä ukkeli, kenen kanssa ollaan avoliitossa ja kihloissa ja joskus naimisissa ja ja. Me alettiin yhteen syksynä 2005.. eikä tunnu yhtään siltä, että oltais seurusteltu jo 7.5 vuotta! huhhuh. Oiskait se aika jo vaihtaa?:D Monet saattaa luulla, että meillä menee huonosti, ku me kinastellaan vähän väliä. Me nyt vaan ollaan sarkastia ja auotaan toisillemme päätä... ja minä tykkään haastaa riitaa. Välillä keksin riitoja kyllä ihan pikkujutuista ja sitte ne paisuu, kunnes molemmat lopuksi vaan kattoo toisiaan ja nauraa, että kuinkas tyhmiä me taas ollaan :).

Palailen astiaan taas tässä kunhan ehdin. En vielä hirveän monelle oo tästä blogista kertonu, mutta jospa minä joskus uskallan "tulla kaapista ulos" ;)

Jenni