Meidän joulu ja ARVONTA

Hei vain :)

Päätimme jo aiemmin, että tänä jouluna emme tee sitä samaa kuin viime vuosina on tehty: aattona mennään paikasta toiseen kauhealla kiireellä ja lopulta muistetaan hengittää illalla kun päästään kotiin. Ei näin.

Kävimme kyläilypaikoissa muina päivinä, ja aaton pyhitimme ainoastaan haudalla käymiseen. Jouluna haudoilla käynnillä on meille suuri merkitys. Moni rakas on jo poistunut keskuudestamme, ja toivomme kynttilän vievän heille lämpöä pilven reunalle ❤ 

Haudoilla käynti saa minut aina herkistymään. Tänä vuonna veimme yhden kynttilän myös aivan pienelle tytölle, jolla olisi ollut elämä vielä edessään. Toivon etenkin hänelle kaikkea kaunista ja oikein paljon lämpöä hänen pienen pilvensä reunalle ❤

Jouluaaton vietimme minun vanhemmillani Pudasjärvellä, ja siellä oli aivan hulluna lunta! Lumileikit tosin unohtuivat, kun sisällä valmistauduttiin pukin tuloon. Ja tulihan se, suurta lyhtyä kantaen. Poika peruutti samalla hetkellä hiljaa syliin, ja tuijotti joulupukkia herkeämättä. Siinä vaiheessa, kun joulupukki sanoi poikani nimen ja nosti pussistaan paketin, tuli poikaan yllättäen rohkeutta ja paketti haettiin nopeasti omaan syliin :)

Nuorimmainen, 9kkn ikäinen neiti ajatteli heti koko homman olevan huuhaata, ja päätti sitten repiä joulupukkia parrasta. Oli sikäli ihan hauska tilanne, kun minä pidin pukin partaa paikallaan ja Mikko otti tyttöä hänen sylistään pois! :D Siinä sitten yritimme vielä estellä, ettei poika näkisi mitään! Selvittiin!

Pojan suurimmat toiveet oli Ryhmä Haun vahtitorni (herranjestas minkä hintainen ja ihan muovinen räpsy!) sekä Brion paloasema - junarata. Poika oli tosin niin varma lahjoistaan, että kun pukki oli mennyt ja lahjat jaettu, eikä suinkaan avattu, niin hän tokaisi:  "No , missä se minun vahtitorni on?" :D

Voi sitä riemua, kun paketeista paljastui suurimmat toiveet! Tänä vuonna saimme kokea vanhempina ensimmäistä kertaa joulun ilon oman lapsen kautta. Aivan mahtavaa! ❤  On iloa toki nähty jo aiempina jouluina, mutta nyt oli ensimmäinen joulu kun pojan kanssa kirjoitettiin kirje pukille ja esitettiin suuria toiveita, joita odotettiin koko syksy :)

Meillä oli ihana joulu. Tavalliseen tapaan söimme aivan liikaa, ja olimme aivan liian kilttejä.

Pakko sanoa, että sain yhden parhaimmista lahja-ideoistani koskaan! Olen aivan hulluna pakopeleihin, joissa tehtävänä on paeta huoneesta 60 minuutissa. Huoneessa tulee ratkaista erilaisia koodeja ja avata niiden avulla lukkoja tai tehdä tehtäviä, jotka auttavat pakenemaan. Olin aivan innoissani, kun yhdessä lahjapaketissa oli lukko, ja siinä vieressä linkki yuotubeen. Huippua! 

ARVONTA: Siinäpäs teillekin pähkäilyä. Heitäppäs kommenttikenttään arvauksesi numerokoodista, mikä lukkoon tulee. 1 arvaus / arvaaja. Voittajalle luvassa jotain herkullista pientä yllätystä! Jos olet vieläkin ähkyssä joulun herkuista, niin elä osallistu :D Kuva paketin mukana olevasta lukosta ja youtube-linkistä alla. Lukossa on paikka kolmelle numerolle, jos sitä ei kuvasta erota.

Laita mukaan myös oma sähköposti! Kilpailu on käynnissä 6.1.2018 klo 18 asti, jonka jälkeen kerron voittajan täällä. Mikäli oikeita vastauksia on useita, arvon voittajan niiden joukosta :) Mikäli kukaan ei osallistu, syön herkut itse :D Siitäpäs pähkäilemään ;)

Ai niin. Oli pakko hankkia tämä lahjaksi meidän tytölle. Ihan hänen näköinen :) ❤

Ihanaa joulua kaikille! ❤

Jenni

Pumpulihääpäivä

Me juhlittiin 15.9 meidän toista hääpäivää. Päätetiin jo viime vuonna, että ensimmäinen hääpäivä on paperi ja toinen hääpäivä pumpuli. Ja mikä kauhea päivä se olikaan! Teki hieman tuskaa tälläiselle "haluan antaa täydellisen lahjan" - tyypille keksiä lahja, joka liittyy pumpuliin!

Selasin netin keskustelupalstoja ja sieltä tuli jos jonkinmoista:

1. Tyyny -> Ei. Ostimme vasta uudet tyynyt.

2. Makuupussi -> Ei. Emme harrasta retkeilyä, ainakaan vielä. Sikäli olisi ollut ihan kätevä silloin kun tarvitsee laittaa mies ulkoruokintaan.

3. Joulupaita -> Ei. Tai no joo. Mies on halunnut jo pitkään semmoista kamalan rumaa joulupaitaa, jossa olisi pukin kuva ja parta tietty kuvastaisi sitä pumpulia. Kas kummaa, en löytänyt mistään sellaista syyskuussa. (Ihan kauheasti ei jäänyt harmittamaan...)

4. Pesulaput -> Ei. Mieheni ei tekisi niillä mitään. Niin ja kyllä, joku ehdotti netissä, että miehelle voisi ostaa vuodeksi pumpulipesulappuja.

Jossakin keskustelussa mainittiin, että sehän voi olla mitä vain, mikä on kääritty pumpuliin. Tädää! Siinäpä se.

Mies on jo kauan himoinnut menevänsä uudistettuun Verkkokauppa.comin myymälään. Ostin hänelle sinne lahjakortin. Lisäksi mies on myös puhunut nahkahanskoista ja etsin hänelle sellaiset, missä on pumpulinpehmeä villainen sisus. Käärin koko komeuden pumpuliin ja pistin pakettiin. Simppeliä ja tarpeeseen tulevaa :)

Mies oli ilmeisesti googletellut myös, sillä minunkin lahja oli kääritty pumpuliin. Sain jalkojenhoitojuttuja ja lupauksen saada jalkahierontaa aina kun mies jaksaa. Olen jo kerran saanut! Tämä siis oikein hyvä olosuhteisiin nähden! :D

Itse juhlapäivää juhlistimme treffeillä. Lapset siis hoitoon ja nokat kohti kaupunkia. Ensiksi suuntasimme Escaperooms Ouluun, tarkoituksena paeta huoneesta 60 minuutissa. Valitsimme huoneeksi Mystery Dinnerin, jonka alkuinfo kuullostaa tältä:

" Keittiömestari Antero Kontiokorpi avasi vuonna 1988 pienen ja idyllisen ravintolan Oulun keskustaan. Ruoka oli suussa sulavaa, viini virtasi ja asiakkaita riitti.

Hyvin pian avaamisen jälkeen Anteron unelman ylle kuitenkin laskeutui musta varjo, kun ravintolan työntekijöitä alkoi mystisesti kadota yksi kerrallaan. Antero parka joutui sulkemaan unelmiensa ravintolan, vain muutama kuukausi avaamisen jälkeen.

Nyt sinä ja ystäväsi olette saaneet illalliskutsun tähän lähes 30 vuotta sitten suljettuun ravintolaan. Olette uteliaita. Kuka kutsun lähetti? Miksi työntekijöitä katosi?

Kun astutte sisään ravintolaan, kuulette kuinka ovi menee lukkoon takananne. Olette pulassa? Teillä on 60 minuuttia aikaa selvittää tienne ulos ja löytää ratkaisu mysteeriin.

Vaikeustaso: haastava "

Ollaan käyty miehen kanssa pari kertaa aiemminkin pakohuoneissa eri paikoissa ja ollaan kyllä ihan koukussa. Tämänkertainen Mystery Dinner oli sopivan haastava ja mielenkiintoinen ja mikä parasta, me päästiin pakenemaan!! Oli huikea fiilis kun naputtelimme viimeisen koodin ja ovi aukesi!

Ei muuten ihan kaikki pakene kahdestaan ;)

Ha!

Onnistuneen pakenemisen jälkeen menimme syömään Kauppuriin. Kyllä teki hyvää. Aa että. Siitä sitten syönnin päälle vietimme hetken kaupungin yössä ja valtasimme tanssilattiat.

Ihana päivä. Ihana mies. Minun ikioma ♥

Terkuin Jenni

Rakkautta on tuunata leikkikeittiötä yömyöhään.. :)

Moikkamoi!

Poitsulla lähestyy 2-vuotispäivä ja ollaan jo aikoja sitten päätetty että ostetaan hälle lahjaksi Ikean Duktig leikkikeittiö. Olin jo tyytyväinen koko keittiöön, mutta menin sitten eräänä iltana googlettamaan ihan vain hakusanoilla "duktig keittiö". Sattuipa sitten, niin että näytölle ilmestyi tuunattuja leikkikeittiöitä. Mitä mitä mitä? Pieni tuunaaja sisälläni heräsi heti.

Katselin monia kuvia ja hain inspiraatiota. Tottakai keittiö täytyy maalata, uunista ja mikrosta pitää saada rosteriset koska meillä itselläkin on ja mitä ihmettä on D-C-Fix?

Tilattiin keittiö Ikeasta ja postikulut olivat vain 7.90 e. Paljon halvemmaksi tuli tilata kotiin kuin lähteä tuolla meidän bensasyöpöllä sitä Haaparannasta hakemaan.

Tästä lähdettiin:

Kuva lainattu Ikean sivuilta

Ikea Duktig-leikkikeittiön tuunaus

Mitä tarvittiin:

- Valkoista Helmi kalustemaalia

- Tela ja pensseli

- Hopeasprayta

- D-C-Fixiä

- Hiomapaperia 

- Maalarinteippiä

- Mattoveitsi

- Tapettia taustaksi keittiöön

Lisäksi mies halusi vielä lisätä Ledvalot (Näitä insinöörin juttuja).

1. Ihan alkuun hiottiin kaikki puunväriset osat. Hiomapaperiksi valittiin keskivahvaa. Monissa blogeissa oli mainittu, että hiominen olisi työlästä, mutta en kyllä allekirjoita sitä. Hiominen sujui mukavasti salkkareita katsellessa ja ei ollut ollenkaan iso homma. :) Ai niin, emme tietenkään koonnet keittiötä ennen tuunausta, koska paljon helpompi tuunata ja käsitellä osat kun ne ovat irrallaan!

2. Hiomisen jälkeen maalasimme osat valkoiseksi. Tähän kannattaa valita lyhytkarvainen tela, sillä silloin telan jäljet eivät näy. Yllätyin siitä, että yksi maalauskerta riitti. Kalustemaali oli sitä hyvä, että se oli täysin hajuton ja maalin kuivumiseen ei mennyt tuhottomasti aikaa.

Palat kuivumassa :)

3. Uunin ja mikron luukku käsiteltiin hopeaspraylla jotta saimme luotua rosterisen vaikutelman. Luukkujen ikkunat suojattiin maalarinteipillä maalauksen ajaksi.

4. Sillä aikaa kun maalatut osat kuivuivat, pääsin työtason kumppuun.

Aivan mahtava tuote tuo D-C-Fix! Värejä löytyy moneen makuun ja työn jälki näyttää aivan aidolta työtasolta. 

5. Kun kaikki palat oli maalattu (myös toiselta puolelta, tämä tehtiin seuraavana päivänä), niin kokosimme keittiön. Tätä osuutta oli monessa blogissa sanottu haastavaksi, mutta eihän tuo ollut homma eikä mikään. Varmaan helpoin osuus koko projektissa!

6. Viimeisenä päällystimme vielä pahvin tapetilla (okei, tämä oli virhe, olisi pitänyt heti ostaa vaneri minkä tapetoimme sillä pahvi veti tapetin kuprulle joka näkyy myös kuvista) ja laitoimme sen taustaksi keittiöön. Valitsimme tähän tumman tiilitapetin, joka näyttää aika päheeltä ja aivan oikealta tiiliseinältä. Tarkoitus on vaihtaa tuo vaneriseen taustaan, mutta poitsu saa keittiön huomenna joten menkööt nyt tuolla pahvisella :) 

7. Mies asensi vielä Ledvalon työtasoon ja Voila! Valmis ja upea leikkikeittiö :)

Kaikkinensa projektiin meni viikko sillä olin mahataudissa mikä vähän hidasti etenemistä. Jos olisin ollut terve, olisi keittiö saatu tehtyä kolmessa päivässä. Mukava projekti ja ai että kun on hieno!

En malta odottaa poitsun ilmettä kun hän huomenna näkee keittiön :) :) Piristää varmasti vesirokossa olevaa pikkuherraa <3

PALJON ONNEA MEIDÄN RAKAS <3 :)

Terveisin Jenni

Ensimmäinen hääpäivä

Ääk, nytkö se jo on? Ensimmäinen hääpäivä! <3

Ensimmäistä hääpäivää symboloi paperi/pumpulihäät. Me päätimme juhlia päivää paperin merkeissä, sillä pumpuliin viittava lahja olisi ollut hankala jopa minulle. Toki korvapuikot vuodeksi olisi ollut varmaan ihan hyvä? Mikkohan se tokaisi, että paperihäät on helppo juttu lahjan osalta. Eropaperit menee kuulemma siihen kategoriaan ;)

Ai niin, löydettiin vähän myöhässä meille passeli laulu. Tämä ois ollut niiiiiiin meidän häätanssi jos ois huomattu ennen häitä, aivan huippu! :) (Me ei oteta elämää liian vakavasti, sanat ois ollu meille just passelit ^^)

Hääpäivä sattui torstaille, joten otimme molemmat perjantaille lomapäivän että saisimme juhlistaa kunnolla. Mummu ja pappa huolehti poitsusta, että me saatiin yön yli kestävät treffit :)

Ensimmäisinä suuntasimme Exit Ouluun ja tehtävänä oli paeta vankilasta 60 minuutissa. Kaikeksi huipuksi me päästiin läpi! Hitsi mikä fiilis! :D Tosin ajaksi tuli 60 min ja 20 sek, ette usko kuinka pientä ihmistä voi ottaa päähän kun ruutuun tulee GAME OVER sillä hetkellä, kun näppäilet viimeistä koodia tauluun. Onneksi meidän suoritus kuitenkin hyväksyttiin ja ovi aukesi selvitetyn koodin jälkeen! Hyvä me!

Sitten mentiin syömään, ja nautittiin ruoasta pitkän kaavan mukaan. Jälkkäriksi vejettiin jäätelö-överit ja pientä juhlajuomaa. Nomnom.

Yö vietettiin hotellissa ja aamulla nautittiin ihanasta aamupalasta suklaaputouksen kera. Kyllä kelpaa! Käytiin vielä Edenissä uimassa ja lillumassa muutama tunti, ennenkuin mentiin tyytyväisinä ja onnellisina kotiin. Ihana vuorokausi... eikä seurassakaaan ollut mitään moittimista ;)

Ai niin, en saanu eropapereita. Mikko oli ostanut kuumakivihieronnan kahdelle <3. Minä en ehkä olltu niin romanttinen, mutta sainpas miehen tyytyväiseksi; Pelit-lehti koko vuodeksi! ^^

Mukavaa viikkoa! :) Rakastakaa toisianne!

Jenni

Kesälomaa 2016

Alkukesän touhuja kuvien muodossa:

Alkukesä oli sateista ja pilvistä. Lenkkeiltiin silti paljon! :)

Oulun vauhtipuisto oli ihan mukava paikka. Vähän jos kunnostaisi, niin olisi varmasti enemmän kävijöitä. Vauhtipuistossa oli kivoja "mökkejä", missä sai leikkiä. :)

Lomanaamat.

Varpaset <3

"Jos et kerta mee veteen ni äiti kastelee" ::D

-----

Tänä kesänä harrastimme kotimaan matkailua. Häämatkalle lähdemme syksyllä tahi talvella, tai sitten ensi kesänä. Vielä vähän suunnitelmat auki. Meillä piti lähteä jo nyt kesällä kahdestaan, mutta päätettiin sittenkin tehdä koko perheen yhteinen reissu, koska poitsu on vielä niin pieni. :)

No mutta, heinäkuun lopussa pidimme pienen elämysloman. Ensin olimme Vaasassa, missä söimme todella hyvät pihvit. Poitsu keskittyi enemmän ravintolassa olleeseen leikkipaikkaan. :D Käteviä nuo leikkipaikat; pysyy sekä vanhemmat että lapset tyytyväisenä ravintolareissun ajan.

Vaasasta ajelimme poitsun kohokohtaan; Naantaliin muumimaailmaan. Aika kalliit liput (27 e / hlö), mutta olihan se kyllä mahtava paikka! Muumit ja muut olivat todella hyvin rooleissaan ja kaikki tilat olivat siistit ja ehjät. Poitsu oli aivan haltioissaan muumeista. Koko ajan osoitteli ja hoki "mamma, mamma". Muumimaailmassa meillä oli mukana hyvä ystäväpariskunta poikansa kanssa.

Ensikohtaaminen. <3 :)

Muumimaailmasta lempparipaikaksi muodostui muumitalo ja Pikku Myyn kurpitsakoti. Siellä riitti touhua ja nähtävää. Mörön luola ja hattivatit hieman jännitti. Hemulille poitsu sanoi suoraan "Ei". :D

Muumitalossa oli ihana tuttipurkki. Melkein teki mieli jättää poitsun tutti sinne, mutta eipä se vielä sitä olisi tajunnut. Jospa tuon tutin jättäisi syksyn aikana pois.. eipä se enää edes käytä kuin unilla :)

Olimme muumihommien jälkeen yötä Turussa, ja poitsu nukahti lauleskellen "mamma, mamma. muumamma".. Taisi olla pienelle suuri päivä <3 :)

Hotellin ikkunasta näkyi Turun torille. Kysykää vaan, montako kertaa poitsu huusi "auto!" ja osoitteli kadulle :D

Hotellissa oli suuri leikkihuone, missä oli vaikka mitä kivoja juttuja! Poitsun lemppari oli junarata, jota piti äidin kanssa kiertää ympäri ja ympäri useaan kertaan. 

Turusta ajelimme Tampereelle, missä menimme Särkänniemeen. Siellä käytiin koiramäessä, missä on kotieläimiä ja puuhapaikkoja. Heti alkumetreillä oli aivan selvää, ettei poitsu oikein välittänyt eläimistä. Poitsu katsoi aina yhtä eläintä pari sekkaa ja sanoi "Ei", ja jatkoi matkaa :D Tiedä sitten, mitä ominaisuuksia niissä ois pitäny olla että ois kelvannut. Pupua ja hevosta jaksettiin katsoa vähän pitempäänkin. 

"Äiti, tuossa se on!"

Heh, tuo alpakkatarha oli hyvä. Oltiin ihan mielissään Mikon kanssa, että tämä eläin kiinnostaa poitsua. Se katseli oikein pitkään tarhaan, kyykisteli ja käänteli päätään. Sitten se osoitti ja huusi "auto!". Niin, siellä alpakkatarhan takana oli autoja parkissa :D 

Taidetaan ensi kerralla viedä poitsu automuseoon. 

Mikko löysi hämähäkin!

Illalla nähtiin minun serkkua ja sen tyttöystävää. Ne vei meidät Pyynikin näköalatornille, jossa syötiin vastapaistetut munkit. Olipa muuten hyvvää!

Tornista näkyi hienosti koko Tampereen keskusta. :)

Tampereella yövyttiin ja nukuttiin pitkään. Aamulla lähdettiin ajamaan kohti Tuurin kyläkauppaa, koska Mikko ei oo siellä koskaan käynyt. Matkalla pysähdyttiin Ikeassa hakemassa Mikolle työpöytä. Niin, meillä se menee niin, että mies vaatii päästä Ikeaan ;)

Löysimme Tuurin kyläkauppaan. Vesaa ei näkynyt, mutta se punatukkainen siivoojanainen viipotti menemään. Nautittiin isot jätskiannokset. Nom nom.

Tuurin kyläkaupan vieressä oli muumi-leikkipuisto. Tottakai meillä piti päästä sinne leikkimään. Loppumatka autossa hoettiinkin "mamma, mamma" ja luettiin muumi-kirjaa. :D

Kesäloman summasummarum:

- Muumit on in. 

- Kaikki muumit on muumimammoja.

- Hemuli ei oo hyvä.

- Kotieläimet ei oo kivoja.

- Pupu on kiva. Sille voi antaa heinää.

- Auto!

- Iltavillit hotellihuoneessa on jotain ihan muuta.

- Äiti ja isi on höpsöjä ku ne pussailee. 

Olipa ihana kesäloma! :) Vielä ois viikko jäljellä ja siihen sisältyy ainakin Qstock. 

Mukavaa kesää kaikille!

Jenni

Morsian 2015: Salahäät

Moi!

Meillä tosiaan oli häät 6.2.2016, mitkä alkoikin dramaattisesti. Kaasot ja bestmanit nimittäin kertoivat häävieraille, että pappi on ajanut porokolarin. Papilla kuulemma menisi puolisen tuntia, ja hätävarana vieraille näytettiin video meidän seurustelusta.

Pöh, se mikään seurusteluvideo ollut. Se oli meidän vihkivideo :) (Yritin ladata videon tännekin, mutta jälleen blogger kieltäytyi yhteistyöstä, mur.. pitää kai kokeilla uusiksi joku päivä jollakin eri selaimella)

Kukaan vieraista ei tiennyt että olemme jo menneet naimisiin. Yllätys oli siis melkoinen :) Muutamia onnenkyyneleitäkin taisi vierailla tipahdella poskille. ♥

Häät ovat meille tärkeä juhla. Puhuimme paljon Mikon kanssa siitä, millaiset juhlat haluamme. Häitä on ihana juhlia vieraiden kesken ja arvostamme sitä paljon. Suku ja perhe ovat meille tärkeitä. Emme voisi kuvitellakaan juhlistavamme häitä ilman ystäviä, perhettä ja sukulaisia.

Kun kuitenkin mietimme itse vihkimistä, päädyimme siihen, että se hetki on kauneimmillaan, aidoimmillaan ja parhaimmillaan, kun meitä on siinä vain me kaksi. Mielestämme se hetki kun päätämme olla toistemme kanssa aina ja ikuisesti, on meidän kahden välinen asia.  Vain me kaksi. Ei siihen oikeasti tarvitse ketään muita ♥ :)

Me siis karkasimme naimisiin 15.9.2015, kun meille tuli seurustelua täyteen 10 vuotta. Niin ja onhan minun vanhemmat, sekä myös Mikon vanhemmat aikoinaan karanneet naimisiin, joten eiköhän tämä ole samalla meidän "jotain vanhaa" ;) Ai niin, aiempi postaus 10-vuotisjuhlapäivästä löytyy täältä.. mitäs minä silloin kirjoitinkaan? ;)

Hääpäivä oli kaunis. Ihana. Aurinko paistoi ensimmäistä kertaa moneen päivään, oli muistaakseni ollut jopa muutaman viikon sateistakin. Kampauksen teetin paikallisessa kampaamossa ja meikin minulle "10-vuotis seurustelukuvauksiin" teki serkun avopuoliso.

Mikko puki minulle puvun kotona. Kyllä, hän myös nyöritti sen! :D Hieman jännitti hypätä autoon, kun kaikki naapurit olivat hetki sitten tehneet pihalla pihatöitä. Onneksi kukaan ei nähnyt, ja matka kirkolle pääsi alkamaan!

Autossa jännitti; kohta minusta tulee rouva. Oli outoa katsella maisemia ja toivoa, ettei kukaan tuttu sattuisi olemaan kirkon lähettyvillä. Kirkossa meitä odotti pappi, suntio, kanttori ja valokuvaaja. Meillä oli siis todistajat kirkon puolesta.

En ikinä, koskaan unohda sitä hetkeä kun alkumarssimme alkoi soimaan. "Walking in the air" - kuullosti niin kauniilta. Niin ja mikä parasta, koko kirkko oli täysin meitä varten. Menee vieläkin kylmänväreet, kun muistelen sitä hetkeä. Niin ja koska minun vierelläni ei kävellyt ketään, kävelin kauheaa vauhtia Mikon ja poitsun luokse alttarille :`D

Aivan ihana päivä! :) ♥

Kirkko oli Oulujoen kirkko, joka on mielestäni Oulun kaunein kirkko.

Walking in the air ♥

Mikko sytytti kynttilän äitinsä muistolle ♥

Sormusten vaihtaminen.. poitsu pääsi siksi aikaa papin syliin :)

"Saatte suudella morsianta" ♥

The bride

Komea sulhanen ♥

♥

 Perhe K.

♥

Lähiaikoina tulossa myös postaus hääjuhlasta kuvineen ^^ Kaikki kuvat on ottanut Mika Saloranta / Valonkorjuu.

Terveisin Jenni ^^

Sinulla oli sydän puhdasta kultaa

Suku on minulle tärkeää, on aina ollut.

Arvostan myös Mikon sukua paljon, ja olen tullut osan kanssa läheiseksi. Viime viikolla Mikon mummu meni huonoon kuntoon ja puhuimme lähisuvun kesken, että nyt taitaa mummu olla viimeisellä matkallaan.

Kävimme sunnuntaina Kemissä sanomassa mummulle hyvästit. " Hei hei, nähdään ensi kerralla " <3. En tiedä miksi Mikon mummusta on tullut minullekin niin tärkeä. Pullantuoksuinen, aina toiset etusijalle laittava ihana mummo.

Tänään pikkuherran isomummu on nukkunut pois. <3

Ikävöiden Jenni, Mikko ja pikkuherra

Kun sivukylän tyttö rakastui kaupungin "renttuun"

Jaiks!

Onko siitä niin kauan?

10 vuotta! Hertsileijjaa, me ollaan seurusteltu Mikon kanssa niin pitkään :o Tuo otsikko kuvastaa meitä hyvin. Minä olen sivukyliltä ja oon tämmöinen kiltti tyttö. Mikko oli "hurja" lumilautailijapoika keskustasta, semmoinen vähän "renttu". Se skeittasi ja oli cool, pakko saada! ;)

Oltiin aluksi pitkään ystäviä. Meille auottiin päätä vähän väliä siitä, että kohta me seurustellaan. "Ei muuten seurustella", me vastattiin. Pidin jopa lukiossa puheen siitä, että poika ja tyttö voi olla vain ystäviä. (Meillä piti pitää jostakin aiheesta vaikuttava puhe). Niin no, kuukausi puheen pitämisestä äidinkielen opettaja kysyi minulta, että "Miten se Jenni oli, voiko ne poika ja tyttö olla vain ystäviä? :D Oltiin tosiaan alettu paria päivää aiemmin seurustelemaan ja opettaja yllätti meidät pussailemasta koulun käytävältä. Hups.

Elikkä eilen, 15.9 meille tuli yhteiseloa täyteen pyöreät kymmenen vuotta. Mietittiin jo aiemmin kesällä, että käydään ottamassa juhlavuoden kunniaksi pariskuntakuvat ja samalla kuvaillaan vähän poitsunkin kanssa. Kuville ehkä tulossa myöhemmin hyötykäyttöä jonkinsortin kutsujen muodossa osalle teistä, joten niitä ei julkisuuteen ;)

Käytiin ihan kampaajalla ja meikä vielä meikissäkin. Saatiin kivat kuvat. Eräs Saana meikkasi minut (Voin suositella!!) ja kävin paikallisessa kampaamossa teettämässä helpon letti-kiharakampauksen. Semmoinen ei liian juhlava, eikä liian arkinen, ettei näytä kuvissa sitten ihan ylitälläytyneeltä. Okei, kaikki mikä on enemmän kuin " vähän ripsaria ja ponnari" on mulle tälläytymistä :D

Kuvissa vierähti tovinen ja sitten Mikko yllätti minut ihan täysin! Oli varannu meille Kotkanpesä - sviitin Iso-Syötteeltä.

Koko ravintolakin oli meille varattu! No ei vaan siellä ei ollu enää muita asiakkaita siihen aikaan, joten olimme ainoat ruokalijat. Toki me kerrotaan kaikille, että ravintola oli yksityiskäytössä.. paljon parempi tarina ;)

Unohdettiin ottaa ruokailun aikana kuvia, kun pääruoka oli niin hyvvää. :D Tästäki jälkkärikuvasta tuli ihan ihme pönötyskuva. Liikaa kameran edessä tähän mennessä?

<3

Nam! Sokeriöverit.

Syönnin jälkeen nähtiin vihdoin se sviitti. Vähänkö oli hieno! 

Tämmösetki ootti paikanpäällä :) Skumppa jätettiin toiseen kertaan, sillä poitsu oli mukana myös. 

Meillä oli aika raskas päivä, niin poitsu nukahti lähes heti yöunille. Me sitten saunottiin ja poreiltiin.

Tuo poreallas oli ihana. Melkein tunti me siellä lilluttiin ja voin kertoa, että vähänkö tuommoinen rentoutuminen tuli tarpeeseen!

Sänky oli lasikaton alla, eli sieltä näkyi tähdet. Revontulia ei harmi kyllä näkynyt, mutta tosi monta tähdenlentoa vilisi taivaalla.

Aamulla sängystä näkyi tunturia. Syksyinen vesisateen ropina herätti meidät aamupalalle :) Herättiin jopa ennen poitsua.

ANTEEKSI tämä postaus on ihan siirappinen, mutta tuo yllätys oli niin <3. Mulla tuli itku, kun näin tuon huoneiston (Okei, tosi yllättävää että minä itken). On minulla ihana mies. :)

Terveisin Jenni

Tunteiden vuoristorataa..

Terveppäs taas!

En oo ehtiny kirjoittelemaan, ku työt ja tanssit on vieny taasen aikaa. Töissä oon siis päiväkodissa, ja siellä saa kyllä hyviä nauruja päivittäin! Oon alle 3 - vuotiaden ryhmässä, jotka opettelee puhumaan, ja puhuukin sitten ihan hassuja. Elän ainaki kauan, ku oon tuolla töissää.. mitä nauramiseen tulee :) Aattelin tehä tämmösen tunnepostauksen minun tämänhetkisistä tunnetiloista.

Voisin ensin mainita onnellisuuden, ilon, naurun. Ensinnäkin; lapset on siitä ihania, että ne on niin rehellisiä. Ei ne osaa valehdella tai miellyttää, tai ei ainakaan kovin hyvin. Kerranki lauloin töissä "pikku kaaakkosen pooosti, postilokero..", kunnes eräs 2-vuotias neiti tulee keskeyttämään minut ja sanoo : "Jenni, minä laulan paljon paremmin".. ja kaiken huipuksi hän vai meni tyynesti jatkamaan leikkejään. Kiitos tästä. Tylytys. Lapsi-Jenni 1-0. Äänellään se variskin raakkuu ;) Nuita juttuja ois vaikka kuinka paljon, ja pitäiskin joskus tehdä sellainen "lasten suusta" - postaus! Töissä siis viihdyn ja tykkään olla! Iloiseksi minut tekee myös se, kun saa nähdä kavereita ja kuluttaa aikaa sohvalla hyvän ohjelman parissa. Nyt oon nähny yhtä minun kaveria, jonka kanssa oltiin teininä parhaat kaverit. On ollu tosi mukava viettää taas yhessä aikaa, mutten tiiä, saadaanko me koskaan meidän välejä ennalleen. Ainakin sitä helpottaa se, että ollaan nykyisin lähestulkoon naapureita :).

Seuraavaksi kerron vähän epätoivosta, stressistä.. mikä nyt ei oikein innosta. Tanssi on vieny aikaa, niinkuin kerroin. Nyt on vaan sellanen kausi, ettei mikään oikeen nappaa. Eilen oli kilparyhmän reenit, ja siellä käytiin tosi hyvä keskustelu muiden tanssijoiden kanssa.. oli jotenki huojentavaa kuulla, että muillaki on vähän fiilis maassa, mutta yhdessä sovittiin, että nyt annetaan ittestämme joka reeneissä yli 100 % ja panostetaan täysillä! Mää oon itte hidas oppimaan koreografiaa ja kotona kyllä reenaan, mutta voishan sitä tehä enemmänki. Nyt pitää skarpata! :) Tanssiminen on kyllä ihanaa puuhaa, mutten jotenki jänskättää jo etukätteen, kuinka tarkaksi tuo kilparyhmä ennen kisoja menee. En haluais tehä tanssista sellaista pakkopullaa, ku nyt se on sellaista, että nautin siitä.. nooh, aika näyttää. Välillä on sellaanen kunnon epätoivo, ku tekee tunnilla jotain, ja välillä tulee niitä onnistumisiakin. Onneksi sentään.

Sitten voisin puhua lässynläästä eli rakkaudesta, luottamuksesta, kunnioituksesta. Niin tosiaan, oon kertonu että seurustelen ja oon puhunu täällä aiemmissa postauksissa Mikosta. Selvennökseksi siis, että Mikko on tämä ukkeli, kenen kanssa ollaan avoliitossa ja kihloissa ja joskus naimisissa ja ja. Me alettiin yhteen syksynä 2005.. eikä tunnu yhtään siltä, että oltais seurusteltu jo 7.5 vuotta! huhhuh. Oiskait se aika jo vaihtaa?:D Monet saattaa luulla, että meillä menee huonosti, ku me kinastellaan vähän väliä. Me nyt vaan ollaan sarkastia ja auotaan toisillemme päätä... ja minä tykkään haastaa riitaa. Välillä keksin riitoja kyllä ihan pikkujutuista ja sitte ne paisuu, kunnes molemmat lopuksi vaan kattoo toisiaan ja nauraa, että kuinkas tyhmiä me taas ollaan :).

Palailen astiaan taas tässä kunhan ehdin. En vielä hirveän monelle oo tästä blogista kertonu, mutta jospa minä joskus uskallan "tulla kaapista ulos" ;)

Jenni