Kaikkia sitä! - Vuosi 2013

Tästä tulee piiiitkä postaus. Sain idean tähän minun serkun Jonnan blogista, eli ryöväsin ideasi BUAHAHAHA.

Mutta pitemmittä puheitta, tässä minun mennyt vuosi 2014 kohokohtineen ja tapahtumineen, ollos hyvä:

Tammikuussa meillä oli ihan hillittömästi lunta! Puut notku lumesta ja tuossa yhdessä kuvassa ollaan Mikon kanssa lumen voimasta kaatuneen puun alla. Tammikuun ekat sekunnit ja koko vuoden ensimmäidet hetket vietimme Levillä meijän hyvän kaverin Erkin kanssa. Kävin tammikuussa hiihtelemässä ja nautin ulkoilusta. Pakkanenkin välillä paukkui mukavasti. Jännitin tulevia SM - kisoja.

Helmikuussa reenasin paljon. Tai no reenasin koko kevään enemmän ku normaalisti, sillä huhtikuun lopulla oli luvassa minun ihka ensimmäiset Street SM - kisat. Ystävänpäivänä Mikko tuli pitkästä aikaa työreissulta kottiin, niin siksi laitoin siitä tuon kuvan myös. Tein sille ylläriksi muumien mörkö - kakun. Niin ja talvi-illat kulu aika hyvin erinäisten lautapelien kanssa. Talven peli oli ehdottomasti menolippu. Meillä kotona Pudiksella oli usein sähköt poikki raskaan lumen takia, jotenka me pelattiin pelejä sitten kynttilänvalossa.

Maaliskuussa vietin ihka ensimmäisen palkallisen talviloman. Käytiin sitten Levillä ja koko reissu oli aivan huippui. Mentiin muuten viikolla 11, justiin kaikkien lomaviikkojen jälkeen. Kannatti, rinteissä ei ollu meijän lisäksi ku muutama muu. Etelärinteet, aurinko, ja vähän laskijoita. Nam. Tässähän tekee mieli laskemaan!

Huhtikuu oli ehkä koko vuoden tapahtumarikkain kuukausi. Käytiin pilkkireissulla koko perheen voimin ja ja vejettiin Mikko sinne moottorikelkalla perässä. Tämä oli ihan mielissään. Höhö. Sitten me käytiin lukioaikasella kaveriporukalla Ukkohallassa pääsiäisenä. Mahtava reissu. Sikisi sieltä yks pentuki! ;D haha.
Niin ja mulla oli elämäni ensimmäiset Street SM - kisat ja osallistuttiin siihen aikuisten muodostelmalla. Vuosi "muokassa" oli kyllä mielenkiintoinen ja antoisa. Muistelen lämmöllä. Julle, meijän koutsi on aivan mahtava ihminen. Se inspiroi minua paljon. Arvostan suuresti. Tässä meijän kisaveto:



Oltiin sijalla 9. Oon tyytyväinen. Mahtava kokemus. Ehkä joskus taas uudestaan? ;)

Toukokuussa loukkasin polveni ja se meni jotenki särki. Ei kestäny mittää ja lääkäri määräs minut liikuntakieltoon. Että niin, suru pitkästä ilosta. Toukokuussa käväsin Metsämörri  - koulutuksessa ja ihastuin Virpiniemeen. Mahtavaa maastoa ja upia frisbeegolfrata. Toukokuun lopussa oli myös minun viimeinen työpäivä ja sain ihan liikaa lahjoja kaikilta vanhemmilta ja työkavereilta. Kiitos. :)

Kesäkuussa oli usiampaa juhlantynkää. Oli edellisen työpaikan virkistysiltaa, oli kesäloman juhlimista, oli rippijuhlia, oli häitä.. Sain myös tietää, että oon saanu vakipaikan uudesta, syksyllä avattavasta päiväkodista. Huippua!:) Kerranki voi olla itestä kunnolla ylpeä! Kesäkuun aikana sitten tehtiin muuttoa, muutettiin siis lähemmäksi uutta tulevaa työpaikkaa. Puusauna Pudiksella oli ehdoton hitti. Juhannus meni Mikon sukulaisten häissä.

Heinäkuusa täytin 25 vuotta. Oikeasti. Huhhu, tuntuu tosi vanhalta, mutta samalla nuorelta. Mulla ahdistaa, ku kaikki olettaa, että pitäs olla jo naimisissa ja lapsia. Pyh. Tehkööt ite, jos niin kiinnostaa ;) Kävästiin heinäkuussa kummipojan perheen kanssa Bulgariassa lomailemassa ja siellähän oli lämmin! Onnistuin reissussa polttamaan naamani ihan kunnolla ja näytin loppuloman pandakarhulta. Nättiä. Heinäkuun lopussa kävästiin Qstockissa ja näin Bam Margeran bändeineen livenä. Sitä keikkaa en ois halunnu missata!

Elokuussa juhlittiin minun veljeä ja tein sille elämäni ensimmäienn voileipäkakun. Se muuten oli hyvää! Alotin työt uudessa päiväkodissa ja alempi kuva onkin meijän ryhmästä. Uusi työ, uudet lapset, uudet työkaverit, uus koti.. kauheana muutoksia pienelle ihmiselle. Muutoin sitten elokuussa nautittiin lämpimistä ilmoista ja pelailtiin usein frisbeegolffia. Kavereiden kanssa tuli oltua aika paljon.

Syyskuussa kävästiin marjassa useamman kerran. Marjastaminen on mukavaa hommaa, ainaki siellä on paljo kavereita. Ne tosin inisee koko ajan. Rasittavia. Lisäksi mulla oli metsämörrin lisäkoulutusta ja tulihan meille tuon apinan kanssa täyteen 8 vuotta. Huh. Melkeen puolet minun elämästä! Juhlistettiin vuosipäivää Rovaniemellä. Ihana kaupunki, haluaisin muuttaa sinne sitten "isona". :) Syksyn peli on ehdottomasti Carcassone, johon ollaan Mikon kans ihan koukussa. Huippu.

Lokakuussa oli mahtava ruska. Kävästiin Pudiksella (jälleen kerran) vähän ruskaretkeilemässä ja muisteltiin minun teinivuosia, jolloin olin aina "pahana tyttönä" sillan alla kavereiden kanssa kirjottelemassa kaikkea tyhmää sinne siltaan. On sitä ollu fiksu. Illat kului pelaillessa ja ensilunta odotellessa. Sairastelin paljon.

Marraskuussa satoi ensilumi <3. Ihana. Meikä on niin talventyttö, tykkään ja nautin kunnon talvesta ja pakkasista. Carcassonea pelattiin enemmän ku laki sallii, ja moni yö piti viettää sohvalla ku menin hävimään :D Peli-iltojen lomassa meillä hajos yks tuoliki, joten taitaa ensi vuosi kulua ainaki osaltaan uutta sisustusta etsien ;)

Joulukuussa Mikko valmistu insinööriksi ja pijettiin sen kunniaksi pikkuiset kemut. Hyvä Mikko! Joulukuussa aika kului lahjoja miettien ja jouluna meillä olikin kiirettä, kun piti käydä niin montaa sukulaista moikkaamassa. Ens vuonna vois yrittää pitää rauhallisen joulunajan. Aloitin työt taasen Iso - Syötteellä ja siellähän se minun toinen koti on. Ihana tunturi. Miten oonkaan malttanu olla pois?

Vuosi 2013 on antanut paljon. On ollut hyviä hetkiä, myös huonoja. Taloudellisesti tosi vaikea vuosi, sillä minä olin kesän työttömänä ja Mikko lähes koko syksyn. Lastenhoitajan palkalla ei ihmeitä tehdä. Muutama viikko on kulunut niin, että käytössä on ollu koko viikolle 2 euroa. Bensaan, ruokaan, asumiseen, kaikkeen. Koko marraskuun käyttöbudjetti laskujen maksun jälkeen oli 56 e. Tämä siis koko kuun ruokiin ja bensoihin jne. En voi silti sanoa olleeni onneton. Ei raha tuo onnea. Onnen tuo läheiset ihmiset, hyvä olo henkisesti. Kyllähän rahalla saisi materiaalista iloa ja ainakin osa riitoista ois vältetty, mutta en muuttaisi mitään. Maailmassa on paljon köyhyyttä, mutta myös sitä äärilaitaa, suuria rikkauksia. Miksei kaikkia rahoja jaettaisi kaikkien kesken, jotta jokaisella olisi varallisuutta? Ehkä juuri siksi, että ihmiset kasvaa, kehittyy, oppii huolehtimaan itsestään, tekemään töitä. Nykyään todella monelle lapselle raha on itsestäänselvyys. "Äitii osta tuo, haluan tuon" - kuuluu usein kaupassa, ja silti monilla perheillä on jo kotona ennestään roinaa ja uusimmat pelit ja vehkeet. Mikon antaessa minulle lahjaksi uusimman Nokian Lumian suutuin. Minua ärsytti, että aina kaiken pitäisi olla viimestä huutoa ja mietitään vain materiaa. Minun vanha puhelimeni toimi ihan hyvin ja näin ollen se olisi riittänyt minulle. Mikä saa ihmiset ostamaan ja tuhlaamaan? Miksei osata arvostaa sitä mitä on?

Vuoden aikana olen siis oppinut arvostamaan elämää. Arvostan terveyttä. Arvostan sitä, että on ympärillä läheisiä, katto pään päällä ja taloudellinen tila suhteellisen vakaa. Kuullostan kalkkiselta.

Vuodelta 2014 odotan ihania hetkiä, kavereita, ystäviä. peli-iltoja, töitä ja terveyttä.

Hyvää uuttavuotta! :)

Jenni

Bulgaria!

Heipähei.

Viime kerrasta on aikaa, en oo ehtinynnä kirjotella ku ollu reissuntynkää ja kaikenlaista. Työtkin alkoi uudessa paikassa ja minähän tykkään! :)

Käytiin Mikon ja kummipojan perheen kans Bulgariassa lomailemassa viikon. Ei lähetty minnekkää teinihelvettiin sunny beachille vaan mentiin rauhallisempaan paikkaan Sinemoretziin.

Hotellina meillä oli Bella Vista ja otettii all inclusive, eli kaikki ruuat ja juomat kuuluu hintaan. Tylsää ja vaivatonta matkailua, mutta jotenkin sopi kuvioon ennen rankkaa työrupeamaa. Nuo all inclusivet ei oo minun ja Mikon juttuja ollenkaan, tykätään nimittäin käydä eri ravintoloissa, syödä kadulla jne. Niinhän sitä tutustuu siihen maan kulttuurin, eikä vain mähöttämällä samassa hotellissa koko aikaa. Saman voi tehsä Oulussaki menemällä Nallikariin viikoksi Edeniin asumaan. Rantaa ja ruokaa tarjolla ja lämpötilatki välillä melkeen samaa luokka. Eli siis, aktiivilomalle sykkii sydän, ei mikään völläyspölläysrantaplää. Mutta meneehän nuokin välillä.

Mutta ettette kuvittelis meidän vain makaneen viikkoa yhden hotellin seinien sisällä niin ei suinkaan, me oltiin menossa lähestulkoon joka päivä. Annettiin kummipojan perheelle vähä esimakua meidän tapaan reissaamisesta.. paikoillaan ei pysytä ku öisin! :D

Tuossa kuvassa meijän hotelli Bella Vista. Hotelli oli kiva ja viihtyisä. Tämä kuva on finnmatkojen sivuilta ku eihä me muistettu kuvata edes hotellia. :D

Tässä vähän kuvia Sinemoretzin kylästä. Sinemoretzissa asuu 100-200 ihmistä (finnmatkojen mukaan) ja sitä kuvailtiin uneliaaksi pikkukyläksi. Ihmisiä kuitenkin riitti iltaisin ja menoa oli enemmän kuin Pudiksella! Kauppojakin löytyi jonkin verran.

Me tosiaan ei oltu millään löhölomalla, vaan tehtiin kaikenlaista. Käytiin yhtenä päivänä patikoimassa ja itseasiassa käytii aika lähellä Turkin rajaa ja matkalla näky mahtavia maisemia. Kummipojan perhe oli vaan alun kävelystä mukana ku niitten perheessä jylläs mahatauti ja siinä kunnossa ei tee mieli patikoida. No, mepäs sit Mikon kanssa käveltiin ja matkaseurana meillä oli lähes nyrkin kokoinen pörriäinen. Tässä vähän patikointiretkeltä:

Käytiin kahtena päivänä läheisessä Ahtopolin kylässä, jossa oli ihan mukavasti kauppoja ja vähän suurempi huvipuisto kuin Sinemoretzissa. Sieltä löytyi mukaan tuliaisia, itselle ostin koko reissulta vain yhdet aurinkolasit. Mulle tärkeämpää on se, että kun säästöbudjetilla mennään, niin tuliaiset kavereille ja perheelle ovat etusijalla eikä omat tarpeet. :) Tässä fiilistelyä Ahtopolin reissuilta:

Olisi kiva laittaa kaikkia yhteiskuvia, mutten taho kummipojan perheestä kuvia tänne ilman lupaa. Eli saatte tyytyä näihin! Käytiin siis tosiaan patikoimassa, pelaamassa jalkapalloa, tanssimassa, zumbaamassa, kävelyllä jne. Kunnon teholoma! Mikkokin zumbasi kerran.. haha. :D Kyllä me aurinkoakin otettiin ja ainakin opin sen että sitä aurinkorasvaa voi laittaa myös kasvoihin! Mulla palo prilit päähän ja huulten ympäriltä tosi pahasti, tuli rakkuloitakin.
Loppuloman jouduin ottamaan aurinkoa tähän tyyliin :

Synttäreitäkin juhlittiin ja Finnmatkatkin oli muistanu minua yllärillä. Syntymäpäivänä oli koko viikon ainut huono sää. Oli vähän sateista ja pilvistä. Sain Mikolta uuden puhelimen ja aluksi olin ihan sitä vastaan, koska inhoan sitä ku nykyään kaikilla on älypuhelimet ja minä oon ollu tyytyväinen minun vanhaan Nokiaan, jossa ei ole edes kosketusnäyttöä. Oon ollu ylpeä siitä. En tykkää kulkea massan mukana. Mikolla oli hyvät perustelut sille puhelimelle, mm. se, että siihen saa navigaattoriohjelman (jotta minäkin löydän joskus perille:D) ja muitakin syitä niin olihan se lopulta mukava lahja! Itse asiassa Mikon kaikki ajatukset ja pikkujutut mitä se on minusta huomannu ja tajunnu, tuli tuossa puhelimen mukana. Se oli suunnitellu tuota lahjaa ties kui pitkään. Iha höppänä! Mikko on insinööri ja insinöörit tykkää tekniikasta. Itte oon vaan vähän sellaanen, etten tykkää pröystäillä millään hienoilla vempeleillä ja tavaroilla. En ole materalisti. Puhelin ei oo vielä käytössä ku tuota varten pitää käydä pienentää sim-korttia. Kaikenlaista sitä kuulee. Noh, ainaki minutki on saatu tälle vuosituhannelle vihdoin ja viimein :D

Kaikenkaikkiaan reissu oli ihana ja rentouttava. Bulgaria oli kaunis maa, vaikka köyhyys näkyikin katukuvassa. Ihmiset olivat lämminmielisiä ja helposti lähestyttäviä. Suosittelen muillekin!

Väsyneet matkustajat kotimatkalla.

AI NIIN ja piti vielä laittaa. Tällä reissulla tapahtui jotain historiallista. Oon tutustunu yläaste/lukioaikana netissä muutamiin tyyppeihin täältä Suomesta. Yks niistä on Tomi joka on Keravan kolli. Ollaan juteltu säännöllisen epäsäännöllisesti ja Tomin kanssa menee huumori aivan yksiin. Mahtava tyyppi! Se, mikä tässä kaikessa on niin hienoa, niin me viimein nähtiin! :) :) Ollaan tunnettu 10  vuotta ja nyt nähtiin, iha huippua! :) Sovittiin tärskyt Helsinki-Vantaan lentokentälle ja jutellessa meni aikaa. Oli jotenki tosi outoa nähä toinen vihdoin livenä. Pikkasen jänskätti ku lähin kävelemään T1 terminaaliin ja tiesin että siellä se oottaa. Hui. Mutta oon hengissä! Se ei ollukkaa mikkää pedofiili! :D Tässä meistä kuva, kiitos jollekki miehelle joka sen otti! 

Phuuh tähän postaukseen meni ikä ja terveys. Oon siis nyt 25 v. huhu. (meillä on vielä tässä uudessa asunnossa kännykän netti ja se lataa kuvat HITAAAASTI).

Nyt on pakko mennä nukkumaan, huomenna tulee ihan oikeita lapsia hoitoon! Elikkä uus päiväkoti aukasee ovensa. JEEE! :)

Terkuin Jenni