Mäenlaskua ja ystäviä

MÖÖIMÖÖI!

Meillä on ollut puuhakkaat viikot. Viime viikonloppuna vietettiin laskiaista mummolassa, ja poika aivan innostui mäenlaskusta! Paistelimme samalla makkaraa ja nehän maistui :)

Käytiin myöskin hiihtelemässä, ja hiihdosta taitaa tulla (ellei se jo ole) yksi pojan lempiharrastuksista. Ei olisi malttanut lopettaa ollenkaan! Sauvat on vielä vähän haitolla, ja ne roikkuvat lähinnä rekvisiittana mukana. Mäet mentiin aina naurun kanssa, sillä niissä lennettiin aina pyllylleen.

Vedin pojalle vähän muumihiihtokoulua, ja tarkoitus on paneutua vielä enemmän muumihiihtokoulun saloihin. Olen siis muumihiihtokoulun virallinen ohjaaja. Kuullostaa hienolta! :D

" Muu-, muu-, muumilla, on iso takapuooooli" 

Ystävänpäivää vieteltiin kotona. Mikko yllätti minut aamulla ruusuilla, ja tilaamani uusi kännykkäkotelo saapui postissa sopivasti. Aivan ihana! 

Pojan kanssa askartelimme ystävänpäiväkortteja, ja mietimme mitä ystävä tarkoittaa. Poika kovasti toivoi, että hänelläkin olisi joskus hyvä ystävä ❤. Luimme myös aiheeseen sopivia kirjoja, ja herkuttelimme hieman jäätelöllä.

Illalla kävimme pelititimin kanssa Exit Oulussa, tällä kertaa huoneena oli professorin arvoitus. Pääsimme pakenemaan, ja aikaa jäi tyhmän virheen vuoksi vain 10 minuuttia. Olisi jäänyt puolisen tuntia, jos olisi tajuttu olla vähän fiksumpia :D 

Kiitos ihanista korteista mitä posteljooni toi ❤

Jenni

Ystäviä, onko heitä?

Mooi!

Toivottavasti teillä kaikilla oli ihana ystävänpäivä. Sinällään tuo päivä on ihan tyhmä. koska joka päivä pitäisi olla ystävänpäivä. Aina pitäisi muistaa sanoa läheisille kuinka tärkeitä ja rakkaita ne on, eikä vain yhtenä päivänä. Olla kiitollisia siitä, että on ystäviä. :)

Itse asiassa juttelin asiasta perheeni kanssa. Minun vanhemmat olivat olleet ylpeitä häissämme, kun olivat seuranneet meidän hauskanpitoa ystäviemme kanssa. Siellä tanssimme ja riehuimme bändin tahdissa. Siinä oli äiti sitten ihastellut ylpeänä, että onpas minun tytöllä paljon kavereita ja ystäviä olemassa. Siitä oli tullut hälle hyvä mieli.

Niin. Kun kuulin tuon tarinan, en voinut olla hymyilemättä. Aivan totta joka sana. Pitää oikeasti olla kiitollinen ja iloinen siitä, että on saanut rinnalleen paljon läheisiä ihmisiä. Kaikilla asiat eivät ole samanlailla. Voi kunpa saisin joskus kokea omien lasteni kohdalla sen, minkä äiti koki minun kohdalla. Olisipa ihana katsoa vierestä, kuinka omalla lapsella on paljon ystäviä ja kavereita ympärillään. Vahvasti luotan siihen, että näin tapahtuu joskus. 

Ystävät ei ole itsestäänselvyyksiä. Ehkä itsekin sorrun välillä siihen, että ajattelen niiden olevan. Kyllähän ne siinä rinnalla pysyy ja on. Pysyykö? Ystävyyden eteen pitää tehdä töitä. Ystävyyttä pitää vaalia.

Joka tapauksesa kiitos sinulle ystäväni, tuttavani ja kaverini siitä, että olet elämässäni! Ilman sinua elämäni ei olisi sellaista kuin se nyt on! :) <3

Jenni

Siirappipäivä

Moikka! :)

Tänään on taasen ollut ystävänpäivä ja joka paikassa on siirappisia tekstejä, tuotteita ja kortteja myynnissä. Ah. Kyllä tämmöisen romantikon kelpaa!

Tänä vuonna vähän harmittaa, kun en ehtinyt askartelemaan kortteja itse. Pikkuherra "T" on pitänyt huolen siitä, että äidillä on muutakin puuhaa. En siis edes yrittänyt! Onpahan siis sponsoroitu euroilla lähikauppoja ja ostettu kortit sieltä. :)

Tämä päivä alkoi itseasiassa jo eilen, kiitos kellonajat osaavan mieheni. :D Mikko meni oikein salamyhkäiseksi ja vaikeaksi illalla. Hetken päästä tuli oikein onnellisena lahjan kanssa ja tokaisi että "ihanaa ystävänpäivää". Öö. Kellohan oli eilisen puolella 23.30. Mikko oli kattonu että se on puoli yks. Ois pitäny ostaa sille kello lahjaksi! Vaikka mitäpä se haittaa milloin toista muistaa. Ystävänpäivä saisi olla joka päivä. Silloin saisi paljon lahjoja :D Noei vaan joka päivä pitäisi kertoa rakkaille, kuinka tärkeitä ne on :)

Tässäpä päiväni muutaman kuvan kera:

Ruusuja ja sukulaatia. Nami.

Ystävät <3 Sori Kaisa sun kortti unohtu :D

Ystävänpäivämme tuoksui... ;)

Kävimme katsomassa tuttua osastolla ja veimme herkkuja :)

Pikkuherran mentyä yöunille annoimme hetken toisillemme hyvän ruoan parissa. <3

Kiva päivä. Sen kruunasi salkkareiden heila-testi. Minä hurahdan aina kaikkiin testeihin ja sitten tulkitsen niiden tuloksia ja sitä, miten ne minuun sopii. Salkkarisivuilla huomasin ystävänpäivän heila - testin ja pitihän sitä kokeilla. Mielessä pyöri komea Kalle (Kyllä, se on nam) ja eipä haittaisi, vaikka minulle sopiva heila olisi Joonatan tai Jiri. Larikin olisi hyvä. Arvatkaa kuka minun unelmien salkkariheila on?

-.- No kukaoa muukaan kuin ISMO! Siis Ismo! Kaikista noista vaihtoehdoista meikä saa Ismon!

Hyvää päivänjatkoa toverit! Minä lähen nukkumaan oman tosimaailman Ismoni viereen :)

Terkuin Jenni

Oikeasti.. Ismo? :D

"Voit unohtaa sen, jonka kanssa olet nauranut mutta et koskaan sitä, jonka kanssa olet itkenyt"

Ystävänpäivä.

Se on aina ollu mulle tärkeä päivä, enkä oikeastaan edes tiedä mistä se johtaa. Ei me lapsuudessa pahemmin ystävänpäivää juhlittu, vaan siitä on tullut tärkeä vuosien varrella.

Ystävät ei oo mikään itsestäänselvyys. Ei kaikilla ole sitä onnea, että löytyy läheisiä ihmisiä. Ei kaikilla ole siihen mahdollisuutta tai aikaa. Ystävyys vaatii aikaa ja molempien sitoutumista. Ystävyys on oikeasta lähes taianomaista. Miten voi löytää tästä maailmasta sellaisen ihmisen, jonka kanssa tuntuu siltä, että sinun hyvät puolet korostuu ja sinulla on hyvä olla ja sama toisinpäin? Melkein kun sen oikean löytäminen. Jonkun kanssa vain kolahtaa.

Ystävänpäivä pitäisi olla joka päivä. Joka päivä pitäisi muistaa olla kiitollinen siitä, että on saanut lähelleen ihmisiä, joiden kanssa voi jakaa kaikki elämän ilot ja surut. Ystävänpäivä on tästä syystä minulle tärkeä. Silloin muistan niitä, ketkä ovat minulle tärkeitä ja rakkaita. Kerron heille, että välitän. :)

Minulla ei itseasiassa ole kovin montaa ystävää, kavereita kylläkin useampi. Lasken ystäviksi ne, joiden kanssa voin oikeasti jakaa kaiken ja kavereiksi ne, joiden kanssa on mukava viettää aikaa silloin tällöin.

Minun läheiseen ystäväpiiriin kuuluu viisi ihanaa tapausta. Tai no oikeastaan siihen vois laskea kuuluvaksi myös tuon apinan, Mikon. Kyllä kumppanikin on osaltaan ystävä, ainakin minusta. Niin ja joo, on mulla pari sellasta nettisystävääki.

Meillä on lukioajasta lähtien ollut viiden tytön "viisikko"- porukka. Nykyisin oon paljon tekemisissä heistä kolmen kanssa: Tiinan, Marin ja Sonjan. Itseasiassa me välillä nähdään aivan liian harvoin, mutta silti aina nähdessä tuntuu siltä, kuin olisi nähty viimeeksi eilen.

"Viisikon" kans me ollaa tehty vaikka ja mitä. Ai että niitä yhteisiä hetkiä: Kreetan reissua, juoruiluja, saunomisia, baareilua, pitkään valvomista.. Parasta! Pitäisi ehdottomasti nähä useammin :)

Muita ystäviä mulla on Annika ja Heidi. Molemmat tietää minusta lähestulkoon kaiken. Kumpaakin nään useasti, Heidiä lähes joka viikonloppu kun ollaan Syötteellä ja Annikaa pyrin näkemään viikottain, jääny tosin viimeaikoina hieman väsemmälle ku ikinä ei ehdi.

Nettiystävistä tärkeimmät on Tomi ja Matti. Tomin, Keravan kollin kans ollaan yhteyksissä melkein päivittäin ja meillä kohtaa huumori aika hyvin. Matin kans soitellaan sillon tällön ku se päätti poistaa ittensä facebookin ihmeellistä maailmasta, eikä me nykyste pelata enää hirveesti aapelin minigolffiakaan, niinkuin junnuna oli tapana. Heh, ollaan siis Matin kans tavattu Aapelin peleissä. Tomin kans löydettiin toisemme sen pikkusiskon kautta. Me tiietää toisistamme lähestulkoon kaikki.

Tomin ja Matin kans on pitäny nähä vuosikaudet, oon tuntenu molemmat jo 10 vuotta. Noh, viime kesänä näin Tomia ekaa kertaa, hui jännää. :) Mattiki pitäs nähä, ehkä ens kesänä?

Minulla on myös muitaki rakkaita ystäviä, joiden kanssa ei tuu vietettyä nykysten oikeen enää aikaa. Näistä yksi on Aatee eli tutummin Antti-Tapio. Tai Pasi-Matti, niinku minun äiti jostain syystä sanoo. Ne on nuo kaksiosaiset nimet hirveen hankala muistaa ;) Aatee on ihan huippu, me joskus taannoin kerrottiin toisillemme kaikki, mutta harmittavan vähän enää nykyste jutskaillaan. Aatee on Mikon tosi hyvä ystävä ja onhan tuo varattu meille bestmaniksi, jos joskus hääkellot soi ;)

Mitä? Minä ja Aatee ollaan tunnettu yli 10 vuotta ja meistä ei oo yhen yhtä valokuvaa, missä oltas molemmat samassa? Tais siis ainakaan mulla ei oo. Tämä vääryys pitää muuttaa heti ku nähään :)

Niin ja tuo otsikko. Se on täysin totta. Ainakaan minä en unohda niitä, kenen kanssa olen itkenyt, tai kenelle olen asioitani itkenyt. Tosin jos tuolle mittapuulle lähdetään ni en unohda ketään? :D Oon vähän herkkä ja itken pienissäkin onnistumisissa ja epäonnistumisissa.

Tänä vuonna tein kaikille rakkaille kortit ja laitoin mukaan pienet yllärit, niinku mulla on tapana. Oon vähä hömppä. :)

Nyt mulla on elämään tullu pari uutta ihmistä, joista varmasti tulee mulle vielä läheisiä ja tullaan olemaan tekemisissä. Se on kyllä kummallista, miten joidenki kanssa vain löytää sellaisen yhteisen sävelen.

Hyvää ystävänpäivää ja kaikki ketkä oon tässä päivityksessä maininnu, ai laav juu! :) <3

P.S: Löysin itelle sopivat tulitikut :D

Terkuin Jenni

Ystävänpäivää

 Hyvää ystävänpäivää kaikille ! :)

Minä oon ollu tännää vähä puolikuntonen, mutta päivä on siltikin ollut antoisa. Töissä meillä oli ystävänpäivän juhlana "Sadan nallen juhlat". Lapset ja me aikuiset tuotiin siis nalleja päiväkotiin, ja kyllähän meillä tais juhlasalissa olla se 100 nallea, ellei ylikin! Mullakin oli oma rooli esittää ystävänallea sellaasessa nallepuvussa. Normipäivä töissä, nallepuvussa jakamassa keksejä lapsille ;)

Niin ja minähän ystävällisenä ihmisenä toivottelin kaikille lasten vanhemmille hyvää ystävänpäivää! En sitten yhtään huomioinu näitä ulkomaalaisia, joilla saattaa olla eri kulttuuri. Nooh, yhdelle ulkomaalaiselle äidille sanoin sitten myöskin että Hyvää ystävänpäivää ja tämä rupes hirveenä hihittelemään. Mietin siinä sitten että okei, tuota noin, mitähän sanoin.. tämä nainen sitten sanoo " Heh, minulla odota kotona rakastava mies, mutta kiitos kuitenki!" ja hymyili leveästi. Että niin, taisin sitten yrittää iskeä lapsen vanhemman äitiä. Hyvä Jenni, näin justiin! Tosiaan joo, joissakin kulttuureissa ystävänpäivänä muistetaan sitä omaa rakastaan vaan jne. Aina oppii uutta ;)

Kotosalla tein Mikolle yllärin, ku se tuli Syötteeltä Ouluun pitkästä aikaa ihan minun mieliksi <3. Se oli ostanu mulle ruusun ja suklaata ja kortinki missä luki ihan höpöjä. :) Minun tekemä ylläri oli mörkö-kakku, josta kuva alla. En oo ennen käyttäny marsipaania ja sokerikreemiä koristelussa, mutta ihan hyvin onnistu. Tuo mörkö tosin näyttä joltai svengaavalta möröltä ennemmin ku Muumien pelottavalta ja alkuperäseltä möröltä :D. Hyvältä se kuitenni maistu, vaikka ei niin kaunis ookaan! Nii ja tosiaan, Mikko on aivan älytön mörkö-fani. 

  

Nyt me herkutellaan ja koitellaan parantaa minut! Mukavaa päivänjatkoa kaikille ! :)

Jenni