tiistai 29. lokakuuta 2013

Niko Saarinen Oulussa :)


Niin. Joo. Luen Niko Saarisen blogia (se on se bb-niko, tai no pittää kai sanoa bb-homppeliniko, ni kaikki varmasti tietää :D) ja siellä tämä mainitti tulevansa Oulun Glitteriin fanitapaamiseen. Mulla alko heti levitä hymy kohti korvia ku vihdon ja viimein nään sen livenä. Mutta. Tässä oli suuri Mutta. Tiedän, ettei kukaan täysissä järjissä oleva kaverini lähtis Nikoa kattomaan. Yksin voisin toki mennä joo, mutta sitten olisin ainut, jolla on jo karvoja ja joka ei hoe sanaaa IHQUUU. Okei, ehkä hieman kärjistin.

Laitoinkin noilla kriteereillä facebookkiin hakuilmoituksen hyvästä seurasta ( nyt kuullostan jo siltä että olisin hakenu deittiseuraa). Olin ihan mielissää, kun pelikaveri Sara ilmottautui mukaan!

Ku pääsin Glitterille, nii huomasin että muutama muuki oli halukas näkemään Nikon. Jonoa oli ja koko fanitapaaminen oli kadulla. Niko ei varmaan hoksassu, että Oulun Glitter on niin pieni, että siellä sisällä ei kauheena mittää fanitapaamisia järkkäillä. Raasu, etelän hetelmä, meinas ihan paleltua meijän Oulun ilmastossa. Käväsi se aina välillä lämmittelemässä sisällä.. siksi jonotus vähän kestikin, muttei se mittää haitannu :)

Me jonoteltiin puolisen tuntia, ja sitten juuri ennen h-hetkeä iski sellanen pikkutytön paniikki. Kyllä, juuri sellainen "apua mitä mä teen, mitä mä sanon, se kattoo mua mä kuoleeeeeen" - paniikki. No okei, kärjistin taas hieman. Tykkään kärjistellä asioita ja heittää mukkaan lapin lissää. 8)

No enivei. Niko valitti että se paleltuu, mutta silti se jakso faneille hymyillä ja poseerata kuvissa. Tosin sen hymy näytti siltä että "vittu mä niin lähen himaan täältä", mutta väliäkö sillä, sellanen niko on!

Tässä kuvia:

Nikon kans rupattelua SÄÄSTÄ. "ehhee, onko kylmä - Joo on". 

Nimmarin kirjotusta :)

Pics or didn't happen!


Kiitos Niko. Oli kiva nähä. 

Ai niin, ei oltu ainoat täysikäset jonossa.

Terkuin Jenni


sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Poroja ja vauvoja

Heippahei!

Oon aikanaan ollu töissä Iso-Syötteellä kuusi vuotta. Siellä olin taannoin maskottiporona Mustina, ja vejettiin Lysti-poron kans lapsille retkiä :) Oli kyllä mahtavaa aikaa! Nyt sain palata juurilleeni ja olla Musti-poro taas! Vähän olin mielissään kun minua kysyttiin hommiin :)

Tosin sitten ku huomasin että mitä lupasinkaan. Oulun Rotuaarilla lauantaina klo 10-14, Hullujen päivien aikaan heilumaan poropukuun, niin että naaman näkee ja tietää varmasti, kuka siellä puvussa on. Mutta sitte mietin että mitä sitte? Ei mulla oo ennenkää häirinny olla poropuvussa nin mitenkäs tämä siitä eroaa? Aivan mielissäni hypin siellä ja jaoin lapsille ilmapalloja. ^^

Meillä oli mukana oikeita porojaki ja oli ihana nähdä asiakkaiden ilmeitä , kun ne tajusi, että meillä ihan oikeasti on ihan oikeita poroja keskellä Rotuaaria ja niitä voi jopa syöttää ja silittää!

Tuli ikävä Syötteen hommia. Paljon.



Noh, kun olin poroillut aikani, niin sitten olikin vuorossa hyvän ystäväni Tiinan vauvajuhlat :) Mää en itte oikein tiiä, mitä ajattelen vauvajuhlista. Siis nehän on aivan ihanat ku näkee ystäviä vielä ennen lapsen syntymää ja voi vielä istua alas ja jutella rauhassa kaikesta kun on aikaa. Sitten taas ku miettii, että siinä juhlitaan sitä vauvaa, joka ei vielä ole maailmassa.. entä jos sattuuki vielä jotain? Ehkä mää jossittelen liikaa. Pitäs vaan luottaa, että kyllä se sieltä tulee ja kaikki menee hyvin kun raskaus on jo niin pitkällä :)

Mää halusin yllättää Tiinan ja laittoin kaikille juhliin tulijoille etukäteen viestiä ja suunniteltiin ohjelmaa ja yhteistä "voimalahjaa" Tiinalle. Sovittiin myös, että kaikki tuo juhliin jotain syötävää ylllätykseksi. Kutsuvieraissa oli yks, joka halusi tehä masukakun. Siitä tuli ihan hurjan hieno!

Meillä oli muutenkin ihanan rennot illanistujaiset ja juteltiin raskauden "ihanista puolista" kerranki ääneen! Siis ku tosipuheessa eihän niistä kukaan puhu ikinä missään. En määkää tienny kaikista jutuista.. nyt en sitten haluakaan lapsia. ;) Noei, ehkä ne kestää, kun voi saada sellaisen ihanan paketin!


Meidän voimalahja Tiinalle oli kirja. Mää askartelin tuota ja jokainen sai lisätä kirjaan kuvan ja tekstin, missä on Tiinalle terveisiä. Seuraavassa kuvassa tulee kirjan idea esille:


Kirjan tarkotus on tosiaan se, että ku Tiinalla menee esimerkiksi hermot siihen, että se herää yöllä tuhannen kerran ja lapsi itkee ja mistään ei tulee mitään, niin se ottaa käteen tuon kirjan ja istuu alas. Lukee sitä ja huomaa, että vaikka menis kuinka huonosti, niin me kaikki ystävät ollaan olemassa. Kirjan on tarkotus nimensä mukasesti antaa Tiinalle voimaa arkeen. <3

Tässä minun osuus kirjaan:


Niin ja juhlissa muuten syötiin hyvin! :D


Masukakku, kiitos Merille! :)

Olipa kiva lauantai.

Terkuin Jenni

maanantai 7. lokakuuta 2013

Syksyinen viikonloppu

Moikka!

Kävästiin viikonloppuna pitkästä aikaa kotikonnuilla Pudiksella. Ruskaa on paljon enemmän ku Oulussa, ja itteasiassa se alkaa olla paikotellen jo ohitte. Harmittaa ku en kerenny näkemään meijän kotipihan isoa pihlajaa tänä syksynä ollenkaan kun se oli täydessä väriloistossa. Se on aina aivan kirkkaan punainen syksyisin. Nyt siitä oli jälellä vaan ranka ja muutama hassu lehti roikku oksilta.

Nukuin pe-la yönä 10 tuntia. En muista, millo viimeeksi oon nukkunu niin paljon yöunta yhteen putkeen. Olin aamulla (kyllä, klo 11 aikaan on aamu) ihan ihmeissään että nukkuin niin pitkään. Piti kattoa Mikon puhelimesta että näyttääkö kello oikiastikki jo 11! Noh, äiskä oli keittäny riisipuurot valmiiksi ja niitä mentiin sitten syömään. Kyllä, tuli harvinaisen aikuinen olo kun söi kotona äitin tekemää riisipuuroa klo 11 aikaan vastaheränneenä yövaatteissa. Jovain olen 25 vuotias, kuka uskoo? :D

Ei vaan tosipuheessa tuollainen rentoutuminen tekee vaan hyvää. Ihana kun sai vaan olla. Kävästiin Mikon ja veljen kans piiiiitkällä lenkillä sitte päivemmällä ja otettiin syksykuvia. Oli ihana käyä teinipaikassa sillan alla muistelemassa nuoruusaikoja. Heh, sieltä löyty meikän kirjotuksiakin. On sitä ollu fiksu.

Muuten viikonloppu kuluikin sitte lautapelien maailmassa ja puusaunan lämmössä. Paras viikonloppu pitkiin aikoihin! :)

Tässä kuvasatoa:











Ai niin, meiltä sai ihan hillittömän kokosia porkkanoita! Otettiin niitä mukaan Ouluunki. Nam. :)


Ihanaa ja tunnelmallista syksynaikaa kaikille! :)

Terkuin Jenni

torstai 3. lokakuuta 2013

Herkuttelua ja yllätyksiä


Moikkis!

Mulleppa kuuluu hyvvää. Töissä lapset alkaa tottua päiväkodin ympyröihin ja ollaan saatu tehtyä kaikenlaista kuluneina viikkoina, jee, hyvä me ja meijän tiimi! :)

Päiväkodilla oli avoimet ovet alkuviikosta ja Mikkoki kävi meillä pyörähtämässä ja oli kiva näyttää sillekki, missä mää päivät hyörin. Meijän osastolla oli kunnon portsarit noilla avoimilla ovilla. Tuli sellanen isompi porukka pukumiehiä jne niin meijän pikkaset rupes itkemään ni ne lähti heti pois! Että niin, meille ei kuka vaan tuukaan! ;D Oikeesti ne raasut säikähti ku tuli tupa täyteen tuntemattomia. Voi pieniä.

Tehtiin Mikon kans kaneli-sokeri-omenapaistosta. Vähä oli hyvvää! Viimeeksi tehny itte ehkä joskus murrosikäsenä? Niin ja helppo ku mikäki :)

1. Palottele omenoita pieniin palasiin ja sekoita joukkoon 1 tl vaniljasokeria ja 2 rkl kanelia.

2. Sulata kattilassa 125 g voita ja sekoita joukkoon 1 dl fariinisokeria sekä 4 dl kaurahiutaleita.

3. Laita voi-kaura-sokeri mäski omenoiden päälle ja paista 200 C uunissa 20-30min. Voila!

4. Nauti vaniljakastikkeen kans. Tämä vie kielen mennessään ja leventää muutaki ku hymyä! ;D

Mikko käväsi tännää kaupassa hakkeen jonku piuhan telkkariin, että saahaan se seinälle kunnolla. Se sitte samalla oli ostanu mulle aivan ihanan seinätaulun! <3 Ihanaihanaihana. Onpa teiniä kirjottaa yhteen monta kertaa ihana. Sori. :D Heh joo aiheesta muuten, repesin viime Idolsissa ku siinä joku nuori likka pääsi jatkoon (ikää tais olla jotain 16) ja se lauleli ja puhu aikuismaisesti. Sitte ku se sai tietää päässeensä jatkoon ni se kilju ihan hulluna että "oumaikaad, oumaikaaaaaad!". Jone tokas että jos ois tienny, että se huutaa noin ni ei ois päästäny sitä jatkoon. Hoho ;)

Ai niin, tässä se ylläripylläri:
( No okei. Annoin sille 20 e että jos noita on niin käy ostamassa. Mutta tää oli sitte salaisuus. Kuulostaa paljo kivemmalta jos sanon, että Mikko kerranki yllätti minut :D )

Ollaan Mikon kans niin terveellisen elämäntavan suosijoita että tehtiin eilen tuota kanelisokerihässäkkää ja vejettiin överit. Tännään päätettiin tehä iltapalaksi hampparit. Nam. Elämästä pitää nauttia!



Viikonloppuna mennään pitkästä aikaa Pudikselle. Ihanaa. Pääsee puusaunaan ja näkee perhettä. Parhautta. 

Jenni