Joulukuun puuhia ja pientä pintaremonttia

Moikka!

Minä jotenkin hölmösti ajattelin, että päivittäisin blogia reippaasti koko syksyn. Heh, niin varmaan!

Tämä meidän elämä on nykyään yhtä hullunmyllyä. Joka viikonlopulle ja lähes joka illalle on jotain sovittua menoa ja päivisin on perhekerhoa, pikkujouluja sekä muita meininkejä. Jos sitä joululomalla ottais vähän rennommin.

Tässäpä meidän joulukuun kuulumisia:

Itsenäisyyspäivänä herkuteltiin Suomen kunniaksi letuilla, lakoilla ja kermavaahdolla.

Joulukorttikuvakset ja 1v herra ei sovi yhteen. Ainakaan, jos kyseessä on meidän poitsu :D

Tämä pikkuinen tonttu on kiertänyt monissa pikkujouluissa ja tutustunut päiväkotiin. Tammikuusa alkaa poitsun päiväkotitaival. Samalla mukava juttu, mutta onhan se osaltaan haikeaa :¨).

Iskä asenteli jouluvaloja ulos ja sisälle. Tylsää, kun näitä "ei saa" pitää koko talvea!

Joulupukki oli kiva, kun sitä sai katsella kauempaa. Sylissä se paljastui kammottavaksi möröksi, jolle piti huutaa!

VIHDOIN! Meillä on pintarempattu jo aiemmin, mutta vihdoin asenneltiin myös nuo led-valot tuonne ylös. Nuo molemmat seinät oli ennen tylsän valkoiset. Kyllä nyt kelpaa ja saa olla ylpeä, että on kokonaan itse tehty. :)

Tiiliseinä on Bauhaussista ja tuossa tummassa seinässä on Tikkurilan Tunto - struktuurimaalia. Mää niin tykkään!

Ylihuomenna on jouluaatto! Aika jännää. Minä oon aina ollut vähän jouluhullu, ja joulu onkin vuoden paras juhla. Mikään ei voita pihasaunaa kynttilöiden kera, perheen kanssa vietettyä aikaa, jouluruokaa ja lahjojen antamisen iloa. Okei, ihan vähän tykkään myös saada niitä lahjoja. ^^

Ihanaa joulua kaikille! Syökää hyvin ja olkaa aidosti läsnä läheisillenne. <3 

Terveisin Jenni

Meillä asuu taapero

Täh. Taapero? Meillä? Missä se minun vauva on? Se, jonka löytää siitä paikasta, mihin sen jättää? Kuka sen vaihtoi tuommoiseksi jokapaikan purkajaksi, joka vastoinkäymisten tullen parkuu selällään lattialla kuin uhmaikäinen?

Meijän poitsu täytti lauantaina vuoden. Aika on mennyt aivan hurjaa vauhtia! Me pidettiin ensimmäisten synttäreiden kunniaksi kemut ja kutsuttiin kaikki läheiset koolle. Kaverisynttäreitä ei minun mielestä vielä tässä vaiheessa oo järkeä pitää. Niiden aika on sitten, kun poitsu osaa itse kertoa keitä haluaa juhliinsa kutsuttavan :)

Minä tapani mukaan taas touhotin ja järjestin juhlia monena iltana yömyöhään. Koristeina meillä oli viirejä ja ilmapalloja. Toki oli myös "mitä minä osaan" .seinä, kuvat 0-12 kk ja pahvista tehty iso numero 1 lahjapöydällä :)

Poitsun synttärikakkuun tilatiin syötävä kakkukuva täältä. En oo koskaan ennen tuommoista syötävää kakkukuvaa kokeillut, saati edes maistanut, joten hieman jänskätti miten onnistuu. Kerrotakoon, että kuva onnistui aivan täydellisesti. Laitettiin se pari tuntia ennen juhlia kakun päälle ja se ehti "sulaa" kakkuun juuri sopivasti sekä leikkautui hyvin. Värit eivät levenneet ja kuva säilyi hyvänä jopa seuraavaan päivään. Suosittelen!

Vähänkö minua herkisti koko päivän. Oma vauva on jo vuoden! "Paljon onnea" - laulua laulaessa meinasi väristä ääni. Tai no niin, miten niin meinasi? :´)

Poitsu ois halunnu syyä koko kynttilän :D 

Meillä on kotona tuo liitutauluseinä, nin sain idean kirjoittaa siihen asioita, mitä poitsu osaa. Laitetaanpas ne tännekin.

Poitsu osaa:

- Päristää (Tämä on erityisen hauskaa silloin, kun suussa on paljon ruokaa ja äidillä on kiire)

- Taputtaa (Tämä kiva taito on mukava näyttää kaikille muille, paitsi Heidi-kummille)

- Kävellä tukea vasten (Taaperokärry saa välillä aikamoista kyytiä)

- Sanoa "mamma" (maito) "äijä" (Äiti. Kyllä, hyvin imartelevaa!), "anna" ja "ei"

- Pahoittaa mielensä ( ja tekee sitä usein!)

- Heiluttaa heipat (poitsu ei vilkuta niinku normaalisti olisi tapana, vaan vienosti keinuttaa kämmentään kuin kuninkaalliset :´D Aikoo varmaan hurmata isona Ruotsin hovin prinsessan ja viedä vihille.. ;)

Saapa nähä, milloin poitsu lähtee kävelemään. Hauska lause muuten. ;) Äiskällä ei ois asian kanssa yhtään kiire. Tuntuu, ettei tuon tuholaisen perässä pysy edes nyt!

Ostettiin poitsulle lahjaksi Mersu - potkuauto. Tuossa autossa on sen verta isot äänet, että siinä VOI käydä niin , että otamma siitä patterit pois.. ;)

Käytiin sunnuntaina koko perheen voimin Hoplopissa. Poitsu oli ihan mielissään ja tutki paikkoja. Ehottomasti mennään joskus uudestaankin! 

Mukavaa viikkoa kaikille! :)

Terkuin Jenni

P.S: Joulukalenterista löytyi kellot. Meilleppä soi kohta hääkellot! Hihi! :)

Elämäni ensimmäiset pökät

Haa!

Ostin tuossa parisen viikkoa sitten ompelukoneen kirppikseltä. Laatukone ja edulliseen hintaan, mikä jottei! Toki ennen ostopäätöstä kyselin itseäni viisaammilta mielipiteitä. Ompeluharrastajien ryhmässä kone sai kehuja, joten meikähän rohkaistui tekemään kaupat. Sillä entisellä koneella voi tosiaan heittää vesilintua. Täysin romu vehje! Täällä postausta edellisestä koneesta ja inspiksestä.

Tuo kone oli jonkun mummeroisen, joka oli käyttänyt sitä lähinnä verhojen ompeluun. Ikäähän koneella on ihan mukavasti, mutta se on ollut täysin käyttämättömänä 15 vuotta.

Kyseessä siis Bernette 330. Aivan unelma! Kone on niin hiljainen ja kulkee tasaisesti. Ah. Missä ne katkenneet neulat, ärräpäät ja irtoavat alapuolat?

Innostuin kokeilemaan tehdä vauvalle pökät. Kyllä vain, se on vielä vauva. Kahden viikon päästä taapero. Vasta kahden viikon! Sitä ennen saan sanoa sitä koko ajan vauvaksi. Taitaapa tuo olla minun vauva vielä moooonta vuotta :) 

Kaava on Ottobre 04/2012 ja sieltä lököfarkut. Tein tosin puuvillaan ja hieman muokasin vyötäröä, kun meillä on niin kaponen tuo herra. Tein kaavojen mukaan koossa 80. Vähän on vielä poitsulle reilut, mutta onpaha pitkäikäiset.

Kangas on omasta vanhasta paidasta. Kierrätys kunniaan! Niin ja enkai mää niin hullu ole, että tuhlaan koekappaleeseen kalliita kankaita? Mietin pitkään, että tuleeko liian tyttömäiset, mutta tuo lököisyys tekee näistä myös pojille sopivat. ^^

Täydellisethän ne ei missään nimessä ole, mutta oon aika tyytyväinen elämäni ensimmäisiin pöksyihin! Ja ihan on itse tehty :)

Kesken leikkitouhujen.. yritäppä saada tuosta herrasta parempia kuvia :D

Ollaan me muutakin tehty tänään kuin ihasteltu uusia pökiä. Tehtiin suurensuuri junarata poitsun huoneeseen ja se kesti ehkä kaksi minuuttia, kunnes herra täystuho nakkeli palaset pitkin poikin. Sehän se vasta hauskaa olikin!

Tsuku-tsuku!

On tää kyllä mukavaa hommaa. Hih.

Illalla meen äitien pikkujouluihin. Meillähän on siis semmoinen aika tiivis äippäporukka, joilla kaikilla oli laskettu aika joulukuussa 2014. Ollaan tähän mennessä nähty aina vauvojen kera ja tänään on aika nähdä pelkkien äippien kesken. O-ou. Mitähän siitä seuraa ;)

Mukavaa viikonloppua! :)

Jenni

Syödään vaikkua!

Moikka!

Se ois taas Halloweenin aika. En ole koskaan ollut mitään " Karkki vai kepponen "- tyyppiä, mutta kyllä kunnon naamiaiset pitää aina järjestää!  Tänään juhlimme poitsun kerhossa. :)

Jokainen sai tuoda mukanaan jotain herkkua. Minä halusin kokeilla jotain uutta ja löysin netistä hauskan idean. Ei muuta kuin kokeilemaan!

Eli poitsun korvavaikut, olkaas hyvä:

Nuo näytti niin ällöttäviltä, että oli pakko testata. Puistattaa ajatuksin, että tuommoinen pitäisi syödä..

Noissa on siis pieniä vaahtokarkkeja ja sulatettua Omar - karkkia. Niin ja näytti ne kerhossa maistuvankin pienten alkujärkytysten jälkeen ;)

Niin, sitten ne naamiaiset. Mitä ihmettä me laitetaan päälle? Ajatuksissa liisi jo minä hoitsupuvussa ja poitsu olisi minun vaarallinen avohoitopotilas  - äänekäs ja omapäinen. Saattaa käydä käsiksi ja työntää sormet silmään. Saattaa myös varastella tavaroita ja syödä sukkasi. Mietin jo tatuointeja ja arpien piirtämistä, kunnes muistin kaapissa olevan tiikeripuvun. Ehkä se tiikeri ois sittenki parempi, nii ei kukaan pahoita mieltään :D

 Pieni tiikerimme <3

Minulla itsellä oli jo legendaksi muodostunut nallepuku. Tällä kertaa olin tiikerin kaveri Nalle Puh, joka oli ollut ulkomaanreissulla. On nimittäin sen verran tumma tuo nallepuku, että oli pakko keksiä jotain ;)

Hauskaa Halloweeniä! Juhlikaa kohtuudella ja paljastakaa luurangot kaapista. EHE EHE.

Terkuin Jenni

Kaasoilua: Häät

Jaiks!

Onko nyt hääpäivä? Heräsin oikeasti varmaan vasta hääpäivän aamulla siihen, että ne häät on oikeasti tänään. Hui. <3

Heti aamusta meille tuli minun vanha työkaveri Ella tekemään kampausta. Hetken päästä paikalle pölähti myös Annika , toinen kaaso ja valokuvaaja. Toki saimme myös Annikan pikkuneidin kylään ja laittautumaan :)

Meikissä kävimme Annikan ystävän Karitan luona. Olipas outoa oli toisen meikattavava!

Päivän kulkua kaason silmin:

• Meikin ja kampauksen jälkeen menimme juhlapaikalle tsekkaamaan kaikki asiat. Koristeet, valot, keittiö... kaikki toimii! Viime silaus pöytiin ja muutama paikka vaihtoon. Kohta kohta!

• Hääparin first look - kuvaus. Olipa muuten kiva idea! Eli hääpari näkee toisensa ensimmäistä kertaa ja kaikki ensireaktiot tallennetaan kameralle <3

• Potrettikuvia ja pelleilyä. Pientä lounasta. Jännitystä ilmassa. Vatsanpohjassa tuntuu. :)

• KOHTA SE ON! Bestmanit ja valokuvaaja lähtee ajamaan kohti Oulun Tuomiokirkkoa.

• Me pakkaudumme Annikan, pikkuneidin ja toisen kaason kanssa autoon. Matka kohti kirkkoa alkaa :)

• Kirkon morsiuskammarissa onnenkyyneleitä, puhaltelua, tsemppausta. Ryhmähali.

• Suntio antaa merkin, nyt on aika!

• Ensimmäisenä kirkon käytävälle astelee kaasot  ja hääparin pikkuneiti. Pikkuneidillä on mukana kyltti jossa lukee " Isi, äiti tulee kohta " <3

• Hiemanko jännittää kun astelee alttarin reunalle! Ja minä en ole edes menossa naimisiin : ´)

• Sitten se kajahtaa. Kirkko hiljenee. Häämarssina oleva Prinsessa Ruusunen alkaa soimaan ja Annika kävelee isänsä kanssa pitkin alttaria. Jaik <3 :)

• Kaikkein eniten minulla jännitti ottaa kimppu morsiamen kädestä. Eikä se ees tippunu! Wohoo!

• Hääpari vihitään ja nenäliinat tulee tarpeeseen muutamalla :)

• Hääpari autoon ja kaikki kohti juhlapaikkaa!

Juhlapaikalla joimme alkumaljat ja viihdytimme vieraita monipuolisen ohjelman parissa. Hieman jännittin etukäteen, koska tiesin olevani mikin ääressä aika paljon. Se meni yllättävän hyvin! Nautimme myös ihanasta lohikeitosta (eheei suinkaan ole minun lemppariruokaa :D) sekä kahvipöydän antimista. Sitten hääpari yllätti erilaisella häävalssilla ja illalla valtasimme diskovaloissa tanssilattian. Kelpaa! :)

Juhlissa oli ihanan rento tunnelma ja vieraatki kehuivat. Leikkeinä meillä oli esittelyleikki, kenkäleikki, morsiamen ryöstö ja toki kerroimme polttareista sekä pidimme pienen puheen. Hääparikin yllätti meidät ja järjesti pientä jäynää polttariväelle. Hahaa, oli aika hauska! :)

Ihana päivä! Pikkasenko väsytti ku pääsi hotellihuoneeseen. Phuuh. <3 

Tässä vähän kuvia:

Olipa vähän hieno ja ihana päivä! <3 Kiitos Hääparille! :)

Kaikki kuvat on kuvannut Pirjo Hakonen  / Kuvaamo Mimesis

Terveisin Jenni

Tonttuilua

Hihii, joulu tulee kohta. :)

Hulluko? En suinkaan! 

Oon ostanu jo melkein kaikki lahjat.. :D

Nyt en malta odottaa, että poitsun tonttupuku saapuu postissa :)

Terveisin tonttu ^^

Kaasoilua: Polttarit

Moikkis!

Jospa sitä vihdoin ehtisi kirjoittaa näistä kaason hommista :)

Olin siis kaasona kaverilleni Annikalle elokuussa pidetyissä häissä. Niinkuin asiaan kuuluu, niin järkkäsimme polttarit! Onneksi tätä polttarivastuuta ei tarvinnut yksin jakaa, sillä meitä kaasoja oli kaksi. Lisäksi polttariporukka oli aika aktiivista sakkia ja ideointia riitti!

Niin ja tokihan meitä "helpotti" paljon se, että morsian päätti kirjoittaa blogiinsa alkukesästä postauksen siitä, millaiset polttarit hän haluaa. Oli listattu ruoat, tekemiset ja juomisetkin. Siis meille helppoa ku mikäkin! Niin ja sanottakoon, että tuommoisen kirjoituksen jälkeen meillä kaasoilla teki mieli hieman näpäyttää ja tottakai, siis tottakai me laitettiin Annika tekemään juuri niitä asioita, mitä se ei halunnut! ;)

No ei nyt sentään! Muutama asia otettiin ihan näpäytykseksi, muuten tehtiin juuri sellaiset polttarit, mistä tiedettiin Annikan tykkäävän :)

Ihan alkuun taustalle voi laittaa soimaan kyseisen biisin, oli  vähän niinku päivän teema ;)

Eli teemana polttareissa meillä oli agenttitouhut. Annika oli salainen agentti Tuplaässä ja pääsi suorittamaan erittäin salaisia tehtäviä. Edellisenä päivänä valmistelin polttariväelle tekstit ja kaikki alkoi olla lähestulkoon valmista.

Yllätimme Annikan flasmobilla. Elikkä minä suunnittelin koreografian jonka opetin muille ja kaapattiin sen avulla Annika mukaan. Biisinä tietty Guntheria! Kaappauksen jälkeen Annika luki polttarivalansa ja sai ensimmäisen salaisen tehtävänsä.

Tehtävät Agentti Tuplaässä sai aina erittäin salaisessa kuoressa.

Yksi asioista, mitä Annika ei missään nimessä halunnut tehdä, oli pukeutua pultsariksi. Tämän siis kirjoitti blogiinsa.  Mitäs tekee polttariväki? No pukee sen tottakai ensimmäisenä pultsariksi!.Tosin ei se minnekkää ihmisten ilmoille niissä vaatteissa edes joutunu :)

Päivään mahtui zumbaa, piknikkiä, sukunimen hylkäämistä, karaokea, vaarallisia tilanteita, burleskia, morsiussaunaa, laittautumista, hyvää ruokaa ja lopuksi suuntasimme Oulun yöhön. :)

Tässäpä muutamia kuvia:

(Ei voinut laittaa semmoisia missä kaikki näkyy, 

kun en tiedä oisko se kaikille ok, ja en jaksa kysyä :D)

Polttarivala. Toivottavasti saa selvää :)

Lets zumbaa!

Vähän välipalaa. Kuohari on ihan hyvä ;)

Yksi valeasuista : Lähiöruusu Tyyne

Burleskia

Huoneistolla, jossa saunoimme ja olimme yötä aivan Oulun keskustassa.

Napsittavaa! (Syötiin me oikeasti muutakin ;) )

Siinäpä pieni kurkistus meidän polttaripäivään! Mikäli joku haluaa nähdä videoita ja polttarikansion, ni sopii vierailla Annikan luona :)

Päivä oli kiva ja morsian tykkäsi! ( Tai sitten se oli hyvä näyttelemään) ;)

Terkuin Jenni da kaaso

Sinulla oli sydän puhdasta kultaa

Suku on minulle tärkeää, on aina ollut.

Arvostan myös Mikon sukua paljon, ja olen tullut osan kanssa läheiseksi. Viime viikolla Mikon mummu meni huonoon kuntoon ja puhuimme lähisuvun kesken, että nyt taitaa mummu olla viimeisellä matkallaan.

Kävimme sunnuntaina Kemissä sanomassa mummulle hyvästit. " Hei hei, nähdään ensi kerralla " <3. En tiedä miksi Mikon mummusta on tullut minullekin niin tärkeä. Pullantuoksuinen, aina toiset etusijalle laittava ihana mummo.

Tänään pikkuherran isomummu on nukkunut pois. <3

Ikävöiden Jenni, Mikko ja pikkuherra

Kun sivukylän tyttö rakastui kaupungin "renttuun"

Jaiks!

Onko siitä niin kauan?

10 vuotta! Hertsileijjaa, me ollaan seurusteltu Mikon kanssa niin pitkään :o Tuo otsikko kuvastaa meitä hyvin. Minä olen sivukyliltä ja oon tämmöinen kiltti tyttö. Mikko oli "hurja" lumilautailijapoika keskustasta, semmoinen vähän "renttu". Se skeittasi ja oli cool, pakko saada! ;)

Oltiin aluksi pitkään ystäviä. Meille auottiin päätä vähän väliä siitä, että kohta me seurustellaan. "Ei muuten seurustella", me vastattiin. Pidin jopa lukiossa puheen siitä, että poika ja tyttö voi olla vain ystäviä. (Meillä piti pitää jostakin aiheesta vaikuttava puhe). Niin no, kuukausi puheen pitämisestä äidinkielen opettaja kysyi minulta, että "Miten se Jenni oli, voiko ne poika ja tyttö olla vain ystäviä? :D Oltiin tosiaan alettu paria päivää aiemmin seurustelemaan ja opettaja yllätti meidät pussailemasta koulun käytävältä. Hups.

Elikkä eilen, 15.9 meille tuli yhteiseloa täyteen pyöreät kymmenen vuotta. Mietittiin jo aiemmin kesällä, että käydään ottamassa juhlavuoden kunniaksi pariskuntakuvat ja samalla kuvaillaan vähän poitsunkin kanssa. Kuville ehkä tulossa myöhemmin hyötykäyttöä jonkinsortin kutsujen muodossa osalle teistä, joten niitä ei julkisuuteen ;)

Käytiin ihan kampaajalla ja meikä vielä meikissäkin. Saatiin kivat kuvat. Eräs Saana meikkasi minut (Voin suositella!!) ja kävin paikallisessa kampaamossa teettämässä helpon letti-kiharakampauksen. Semmoinen ei liian juhlava, eikä liian arkinen, ettei näytä kuvissa sitten ihan ylitälläytyneeltä. Okei, kaikki mikä on enemmän kuin " vähän ripsaria ja ponnari" on mulle tälläytymistä :D

Kuvissa vierähti tovinen ja sitten Mikko yllätti minut ihan täysin! Oli varannu meille Kotkanpesä - sviitin Iso-Syötteeltä.

Koko ravintolakin oli meille varattu! No ei vaan siellä ei ollu enää muita asiakkaita siihen aikaan, joten olimme ainoat ruokalijat. Toki me kerrotaan kaikille, että ravintola oli yksityiskäytössä.. paljon parempi tarina ;)

Unohdettiin ottaa ruokailun aikana kuvia, kun pääruoka oli niin hyvvää. :D Tästäki jälkkärikuvasta tuli ihan ihme pönötyskuva. Liikaa kameran edessä tähän mennessä?

<3

Nam! Sokeriöverit.

Syönnin jälkeen nähtiin vihdoin se sviitti. Vähänkö oli hieno! 

Tämmösetki ootti paikanpäällä :) Skumppa jätettiin toiseen kertaan, sillä poitsu oli mukana myös. 

Meillä oli aika raskas päivä, niin poitsu nukahti lähes heti yöunille. Me sitten saunottiin ja poreiltiin.

Tuo poreallas oli ihana. Melkein tunti me siellä lilluttiin ja voin kertoa, että vähänkö tuommoinen rentoutuminen tuli tarpeeseen!

Sänky oli lasikaton alla, eli sieltä näkyi tähdet. Revontulia ei harmi kyllä näkynyt, mutta tosi monta tähdenlentoa vilisi taivaalla.

Aamulla sängystä näkyi tunturia. Syksyinen vesisateen ropina herätti meidät aamupalalle :) Herättiin jopa ennen poitsua.

ANTEEKSI tämä postaus on ihan siirappinen, mutta tuo yllätys oli niin <3. Mulla tuli itku, kun näin tuon huoneiston (Okei, tosi yllättävää että minä itken). On minulla ihana mies. :)

Terveisin Jenni

Häämietintää

Moikkamoi!

Ollaan Mikon kanssa mietitty paljon meidän häitä. Semmoiset pippalot ois siis ehkä tulossa joskus.

Käytiin itseasiassa tänään hääkirpparilla. Luultiin, että ollaan ajoissa, kun mentiin 12.30 paikalle. Kirppari oli alkanut klo 12. Heh, eihän siinä.. pöydät notkotti tyhjinä ja oli enää pari myyjää paikalla :D Oli kuulemma ollut hulinaa, ja kaikki tavara mennyt 10 minuutissa. Ehkä tämä oli joku merkki? Elkää järjestäkö häitä? :D

No mutta joo. Päänvaivaa aiheuttaa eniten vieraslista. Ketä kutsutaan, ketä ei? Meneekö sukulaisuus kaverisuhteiden edelle? Entä jos osaa sukulaisista ei näe koskaan.. Pitääkö ne kutsua ennemmin, kuin tosi läheinen ystävä? Ja ei, en aio kutsua kaikkia ketä haluan, koska en ole miljönääri.

Kaikki toitottaa, että "Häät ovat teidän juhla. Te päätätte , keiden kanssa sitä juhlitte." Niinhän se on. Miksi ihmeessä on silti niin vaikeaa tehdä sitä rajaa keille kutsun lähettää? Toisaalta olen sitä mieltä, että häät ovat sukujuhla. Toisaalta taas en näe ideaa siinä, että otan vastaan onnitteluita lähes tuntemattomalta ihmiseltä ihan vain siksi,että hän sattuu olemaan sukua, muttei olla muuten tekemisissä. Ääh.

Olemmekin nyt puhuneet, että kutsuisimme häihin vain ne , ketkä oikeasti kuuluvat konkreettisesti meidän elämään. Keiden kanssamme haluamme jakaa tuon ihanan päivän. Jos joku vetää herneen nenään, niin vetäkööt! Niin ja siis tokihan oletus on, että meidän häät ovat semmoset bileet, että niistä ei kukaan halua jäädä paitsi. Kuinkas muutenkaan? :D

Heh, käytiin myös testaamassa miesten pukuja. Mikko kokeili Pukumiehessä ja Stockamannilla muutamaa pukua, samoin Dressmannissa. Pieni laatuero oli havaittavissa ;) Jätettiin vielä puvut kauppaan.

Oon mää sentään jo kaasot valinnu. Parempia ei vois ollakaan :)

Terkuin Jenni

Ainiin, nämäkin mietteet on tämmösen bridezillan mietintöjä. Voi olla, että tunnin päästä oon ihan eri mieltä  ;)

Päiväni kuvina

Moimoi! :)

Minulta on tulossa miljoona postausta kunhan vain ehdin. On ollut ne häät missä olin kaasona, sitä ennen pidetyt polttarit, minun synttärit, veljen synttärit yms. Lupaan, että kirjoittelen tänne heti kun ehdin!

No mutta asiaan. Oon lukenut paljon muiden "Päiväni kuvina " - postauksia, ja halusin itsekin tehdä semmoisen. Tässä siis todisteita siitä, mitä tämmönen akkeli tekee kotona vauvan kans.

Meikän päivä:

Heräilin 9 pintaan, kun poitsu alkoi juttelemaan sängystä. Nukkui taasen mukavat 12 tunnin unet, äiti kiittää. :) Tekasin sille aamupuuron ja syökästiin. Tällä kertaa puuro jopa maistu! (Rasti seinään).

Pikkuherran aamupala. Kaurapuuroa, vadelmaa ja maitoa. :) + D-tippoja.

Puuron jälkeen touhuttiin vähän lattialla. Muumitalo on meillä aivan hitti! 

"Jos tää muumipappa menis tänne ja ... "

No sitten se perus: pyykkiä, tiskiä, pyykkiä, tiskiä. Miten kolme ihmistä sotkee näin paljon? Laitoin pyykkikoneen pyörimään ja poitsun kanssa laiteltiin yhessä tiskit.

Tää muki on paljo parempi lattialla äiti!

Kotihommien jälkeen me lähdettiin lähipuistoon. Oli aika kiva sää, ja puistossa sattui olemaan toinenkin äiti kahden lapsensa kanssa. Siellä sitten vierähti aamupäivä jutellen ja lasten kanssa touhuten.

Hiekkatouhuissa suurin osa meni suuhun!

Heppakiikku oli vähän hurja :)

Ainiin, tuossa heppakiikku - kuvassa jääny ihan kamalasti tuo poitsun haalari. Ei me ihan koko aikaa kuljettu niska paljaana :D

Puistosta käveltiin rattaiden kans kotiin. Meijän poitsuhan ei rattaissa nuku, joten syötiin lounasta ja laittelin poitsun sitten päikkäreille omaan huoneeseensa. Päikkäreiden ajan nautin omasta ajasta facebookkailen ja telkkaria katsoen.

Minun uus kone, kun entinen meni särki.

Tyhjentelin myös pyykkikoneen ja laitoin toisen koneellisen pyörimään. Meillä pyykkiä riittää! Kiitos minun ja Mikon, sekä refluksipoitsun. Puklua ja oksennusta vaatteilla harva se päivä.

Päikkäreiden aikana ehdin vielä imuroidakin ja pestä vessat. Siinäpä se poitsu sitten heräilikin, ja syökäistiin välipalaa. Syönnin päälle riehuttiin (lue: leikittiin) lattialla ja poitsu muksi päätään, kun kipusi joka paikkaan seisaalleen (uusi taito) ja tipahteli alas.

Sitten iskä tuli kotiin ja syötiin kaikki päivällistä. Oltiin jo aiemmin sovittu täksi iltaa pelihommia, ja pian meille saapuikin laatuseuraa voitonkiilto silmissään.

Alkuun otettiin erä Piirrä ja arvaa - peliä.

Meikä piirsi maatuskan :D

Ai niin! Sain myöhäisen synttärilahjan; Menolippu pohjoismaan! Kuola valu jo kun näin paketin! PAKKO pelata heti huomenna tuota Mikon kans ja voittaa se. ;) Ei nyt pelattu, koska tuossa voi olla enintään kolme. Kiitos tytöt! <3 Sen sijaan me pelailtiin jälleen tiimipelinä Menolippu Aasiaa. 

Menolippu Aasia. Ai että. Höllii.

Pelailtiin jonnekin 23 asti, ja sitte Mikko painu nukkumaan. Meillä oli siis pelaamassa Sara ja Heidi, parasta peliseuraa! Kaikki ei ihan tajua tätä lautapelihulluutta ;)

Pelihommien jälkeen kattelin huomisen salkkarit ja tsekkasin sähköpostit.  Niin, ja tyhjensin jälleen pyykkikoneen.

Päivän saldo:

- Muumitaloa on hakattu

- Puistossa on touhuttu

- Tiskejä on pesty kaks koneellista

- Pyykkikone on pyöriny kolmesti

- Hävisin lähes kaikki (no okei, KAIKKI) pelit :D

Adios amigos!

Tämmönen oli meikän päivä. Huomenna edessä taasen tiskausta ja pyykkiä, sekä hieman kaupungilla shoppailua. :)

Terkuin Jenni

P.S : Ens kerralla voitan kaikki pelit. Terveisin huono häviäjä, hyvä voittaja! :D