Vaaleansinisiä hetkiä

Heipähei!

Kirjoittelen kesälomakuulumisia seuraavassa postauksessa, nyt jälleen vauvajuttuja :)

Vuonna 2017 todella moni ystäväni saa tai on saanut pienen nyytin syliinsä. Kahdeksan ystävääni pääsee tuoksuttelemaan vauvaa ja hoitamaan ihan pientä ihmisen alkua. Kahdeksan! Hurja määrä. Hurjemmaksi asian tekee se, että näistä kahdeksasta vain yksi on poika. Kaikki muut tälle vuodelle syntyvät ovat tyttöjä, omamme mukaan lukien <3 

Nyt pääsimmekin vaihteeksi vaalensinisiin vauvapilviin, kun järjestimme ystävälleni vauvajuhlat. 

Järjestimme juhlat ystäväni kummipojan kotona, jonka kanssa hän luuli menevänsä uimaan. Meitäpä odottikin lauma naisia yllätyksineen. Tuleva äiti yllättyi täysin :)

Koristeluina oli viirejä, ilmapalloja, kynttilöitä, pompomeja ja seinälle tehtiin ihana "poikanaru". Ostimme tulevalle äidille lahjaksi korin, johon jokainen sai ostaa jotain mitä ajatteli tulevan tarpeeseen. Itse tykkään paljon Kappahlin newbie-mallistosta ja mukaani tarttui söpö ruokalappu. Aivan ihana kuosi!

Korissa oli ruokalapun lisäksi torkkupeitto, vaatetta, tutteja, tuttipullo, voiteita jne. Yllättäen teemaksi näytti valikoituvan eläimet, vaikka emme sitä erikseen mitenkään sopineetkaan. :)

Ohjelmassa meillä oli herkuttelua, tottakai. Jokainen sai tuoda nyyttäriperiaatteella jotain tarjottavaa, ja itse päätin tehdä voileipäkakun. Niin ja en mitään perinteistä voileipäkakkua, vaan päätin kokeilla tehdä mahavoileipäkakun! Pitäähän vauvajuhlissa aina jokin mahakakku olla ;)

Herkuttelun lisäksi arvuuttelimme tulevan lapsen nimeä ja strategisia mittoja. Keskiarvon mukaan on tulossa noin 4 kiloinen potra poika. Tuleva äiti oli onnellinen, ettei keskiarvo huitele kahdeksan kilon paikkeilla :D Saapas nähdä sitten kuinka suuri pieni onkaan kun h-hetki koittaa.

Arvailujen lisäksi maistatimme tulevalla äidillä hieman eri pilttejä. Saimme aikaan niin painokelvotonta tekstiä, että sitä ei passaa julkaista ollenkaan! 

Miltähän se vauva sitten näyttää? Tämä varmasti mietityttää kaikkia tulevia vanhempia ja lähipiiriä. Onkohan sillä isän nenä tai äidin poskipäät? Eipä huolta, selvitimme asiaa ja ulkonäkökin on nyt selvillä ;)

Komea poika tulossa!

Kaiken kaikkiaan juhlat olivat rennot, tunnelmalliset ja odotusta täynnä.

♥

Terkuin Jenni

Poroja ja vauvoja

Heippahei!

Oon aikanaan ollu töissä Iso-Syötteellä kuusi vuotta. Siellä olin taannoin maskottiporona Mustina, ja vejettiin Lysti-poron kans lapsille retkiä :) Oli kyllä mahtavaa aikaa! Nyt sain palata juurilleeni ja olla Musti-poro taas! Vähän olin mielissään kun minua kysyttiin hommiin :)

Tosin sitten ku huomasin että mitä lupasinkaan. Oulun Rotuaarilla lauantaina klo 10-14, Hullujen päivien aikaan heilumaan poropukuun, niin että naaman näkee ja tietää varmasti, kuka siellä puvussa on. Mutta sitte mietin että mitä sitte? Ei mulla oo ennenkää häirinny olla poropuvussa nin mitenkäs tämä siitä eroaa? Aivan mielissäni hypin siellä ja jaoin lapsille ilmapalloja. ^^

Meillä oli mukana oikeita porojaki ja oli ihana nähdä asiakkaiden ilmeitä , kun ne tajusi, että meillä ihan oikeasti on ihan oikeita poroja keskellä Rotuaaria ja niitä voi jopa syöttää ja silittää!

Tuli ikävä Syötteen hommia. Paljon.

Noh, kun olin poroillut aikani, niin sitten olikin vuorossa hyvän ystäväni Tiinan vauvajuhlat :) Mää en itte oikein tiiä, mitä ajattelen vauvajuhlista. Siis nehän on aivan ihanat ku näkee ystäviä vielä ennen lapsen syntymää ja voi vielä istua alas ja jutella rauhassa kaikesta kun on aikaa. Sitten taas ku miettii, että siinä juhlitaan sitä vauvaa, joka ei vielä ole maailmassa.. entä jos sattuuki vielä jotain? Ehkä mää jossittelen liikaa. Pitäs vaan luottaa, että kyllä se sieltä tulee ja kaikki menee hyvin kun raskaus on jo niin pitkällä :)

Mää halusin yllättää Tiinan ja laittoin kaikille juhliin tulijoille etukäteen viestiä ja suunniteltiin ohjelmaa ja yhteistä "voimalahjaa" Tiinalle. Sovittiin myös, että kaikki tuo juhliin jotain syötävää ylllätykseksi. Kutsuvieraissa oli yks, joka halusi tehä masukakun. Siitä tuli ihan hurjan hieno!

Meillä oli muutenkin ihanan rennot illanistujaiset ja juteltiin raskauden "ihanista puolista" kerranki ääneen! Siis ku tosipuheessa eihän niistä kukaan puhu ikinä missään. En määkää tienny kaikista jutuista.. nyt en sitten haluakaan lapsia. ;) Noei, ehkä ne kestää, kun voi saada sellaisen ihanan paketin!

Meidän voimalahja Tiinalle oli kirja. Mää askartelin tuota ja jokainen sai lisätä kirjaan kuvan ja tekstin, missä on Tiinalle terveisiä. Seuraavassa kuvassa tulee kirjan idea esille:

Kirjan tarkotus on tosiaan se, että ku Tiinalla menee esimerkiksi hermot siihen, että se herää yöllä tuhannen kerran ja lapsi itkee ja mistään ei tulee mitään, niin se ottaa käteen tuon kirjan ja istuu alas. Lukee sitä ja huomaa, että vaikka menis kuinka huonosti, niin me kaikki ystävät ollaan olemassa. Kirjan on tarkotus nimensä mukasesti antaa Tiinalle voimaa arkeen. <3

Tässä minun osuus kirjaan:

Niin ja juhlissa muuten syötiin hyvin! :D

Masukakku, kiitos Merille! :)

Olipa kiva lauantai.

Terkuin Jenni