ÄÄÄÄÄÄÄ.
Tänään on ollut oikea suurien tunteiden päivä. Oon puhistanu kyynelkanavat varmaa tuhat kertaa. Oon jotenkin herkillä.. tai no okei, siihen on kyllä syynsä. Oon käyny yhen asian takia lääkärissä usseita kertoja nyt kevään aikana ja sain sitten vihdoin diagnoosin, joka pelottaa minua aika paljon. Tästä ehkä joskus lisää. Ehkä. En tiiä haluanko tuota asiaa puida täällä julkisesti.
Noh mutta niin. Tuo asia on ollu mielessä ja paljon.. ja siksi kaikki pienetki asiat on saanu minut tänään pillittämään. Reeneissä mulla meni pitkästä aikaa polvi. Kävi kippeetä ku käveli ja laitto painoa.. tuntu siltä niinko joku ois työntäny polveen jonku puukon ja vääntelis sitä siellä. Ei kiva. Kisat on viikon päästä jotenka nyt tuli pahaan paikkaan tuo polvi. Siitä tuli paha mieli ja ärsytys. Kotona laittoin siihen kylmää ja meillä ei ollu muuta ku keittojuureksia. Nyt minun polvi haisee sitten sipulille.
Reeneissä oli ihan mahtavaa (mitä nyt tuo polvi. mur.) ja tehtiin neljän tyypin kans aina kisaryhmän pätkä alusta loppuun ja muut katto ja anto palautetta. Sain itte sellasta palautetta, mikä sai minut hyvälle mielelle... vaikka siinä tuliki itku... mutta itku tuli siitä ku palaute oli sellainen, mistä jäi hyvä mieli. Kiitos Manu, sinä osaat puhua! Palautteen sanoma oli pääpiirteissään se, että minun pitää uskoa itteeni ja siihen mitä teen, koska osaan kyllä. Nämä on aina ollu mulle vaikeita asioita. Ennemmin aina vähättelen itteäni ja oon vähän sellanen seinäruusu. Sunnuntaina näytän kaikille närhen munat!
Nyt oon käyny saunassa ja olo on hyvä. Polvessa on kylmää ja otin särkylääkkeen. Huomenna illalla seuraavat reenit. Kaveri lupas aamulla laittaa mulle kinesioteipit polveen. Katotaanpa mitä polvi siitä tykkää!
Jenni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti