Melkein kuukausi edellisestä postauksesta, kylläpäs minulla on aktiivinen blogi! Mulla on kulunu aika töissä, reeneissä ja ihan suoraan sanottuna hyviä sarjoja seuratessa. Ei siinä ehdi tänne kirjoittelemaan. :)
Oon viimeeksi kirjoittanu ystävänpäivästä. Sen jälkeen on ollu kihlajaisten vuosipäivää, asunnon katsomista, töitä ja töitä... niin ja töitä. Oon siis kahessa paikkaa töissä, tuolla päiväkodissa ja sitten Iso-Syötteellä. Vapaapäivä on jotenkin absurdi käsite.
Ollaan tosiaan Mikon kanssa katseltu omaa asuntoa. Meillä on haaveissa edullisella lämmityksellä, hyvällä pohjaratkaisulla, suurella omalla tontilla oleva ihana 4mh + muut härpäkkeet sisältävä okt. Haluttais sinne puulämmitteinen saunankiuas, saarekekeittiö, takka ja leivinuuni. Jotenki tuntuu vaan siltä, että kaikki nuo meidän toiveet huomioiden hinta nousee pilviin. Talot, mitä ollaan käyty kattomassa alkaa olla jo sillä hintatasolla, että pitää todellakin miettiä mitä tässä elämässä haluaa. Tosipuheessa en ees vielä tiiä, mikä haluan olla "isona". Saati sitten, että mihin haluan asettua. Oulu ei tunnu omalta vieläkään.
Syötteellä töissä putsasin rasvakeittimestä ranskalaisia pois ettei se rasva mee huonoksi ku ne käryää siellä. Siinä samassa sitte käytin kättä altaassa ehkä maksimissaa sekunnin ajan. Sekunnin. En ees tajunnu että nyt kävi köpelösti ja työkaveri vieressä karjuu että vie se äkkiä kylmään.
Vein käden veden alle hetkeksi, mutta menin sitte jatkamaan töitä. Nimettömään ja pikkurilliin nousiki sitte hetken päästä sellaset kunnon rakkulat, nam nam. Pari päivää ne oli ihan ok, sitte toinen rakkula päätti alkaa vuotamaan ja kävin päivystyksessä. Sain tuomioksi 2-3. asteen palovamman. Se vuoto tosin oli osa paranemisprosessia, eli ne ei tulehtunu jee :)
Siinä sormi toisena päivänä. Kuva on vähän sumea. "Mikä tahansa on hyvää kun uppopaistaa" - myytti murrettu! Ei ole!
Pitkät työpäivät ja vapaapäivien puutos alkaa näkyä. Meikä on ihan tohelo. Käytiin Mikon kanssa sunnuntaina Raksilan Salessa ja sieltä kuulu radiosta joku mainos, jossa nainen alkaa selittämään "Hei, minä olen...".. niin arvatkaa kuka sano radiolle moikka? :D Niin ja mulle jäi päälle joku asiakaspalvelija-rooli. Hymyilin kaikille muille kaupassa olleille aivan intopinkeenä ja nyökyttelen päätä. Joo Jenni, työt loppu jo!
Mulla on päiväkodilla töissä kulunu muutamista housuista polvet puhki. Niin, me ollaan tosiaan lattiatasolla lasten kanssa läsnä. Tänään minun pienryhmän lapsi sano mulle vessassa että "Jenni käyny kaupassa, ei oo housuissa reikää". Kiitos tästä. Pitäis kai oikeasti käydä joskus ostamassa uusia vaatteita, jos lapsetkin ihmettelee ku mulla on kerranki ehjät housut jalassa?
Nyt lupaan postata seuraavan kerran jo tässä kuussa :)
Terkuin Jenni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti