Minä olen nyt äiti.

Hurjaa. Tuntuu oudolta kirjoittaa tuo otsikko. Äiti. Se minä olen.

Meidän pieni paketti syntyi 28.11.2014 klo 2.03. Synnytyksestä en aio täällä pahemmin kertoa, muuta kuin että se oli nopea. Synnytyksen lopuksi jouduin suoraan leikkaussaliin, mikä oli vähemmän mukava kokemus. Nyt kuitenkin kaikki kunnossa ja oma pieni tuhisija kainalossa. <3

Itse raskausaika oli minulle henkisesti raskasta aikaa. Rakenneultrassa heinäkuussa saimme kuulla, että meille tulee pieni vauva. Verikokeiden perusteella voi syntyä ennenaikaisesti, ja olihan niitä muitakin riskejä, mitä en halua tässä alkaa sepostelemaan. Lisäksi vauvallamme oli täysin suora napanuora ja virtaukset olivat koholla. Jäimme seurantaan.

Minulle, tälläselle tunteelliselle otukselle tuo oli aika paljon. Emme edes tienneet, onko meidän lapsi elossa ja syntyykö se milloin. Pelossa eläminen ei ole mitään mukavaa.

Kävimme ultrassa säännöllisesti ja loppua kohden käynnit tihenivät. Lopuksi raskaus käynnistettiin sikiön pienen koon ja liikeiden vähenemisen vuoksi.

Syntyessä viikkoa ennen laskettua aikaa meidän pieni painoi 2790 grammaa ja oli pituudeltaan 47 cm.

Kuvassa lähes heti synnytyksen jälkeen. Haukotuttaa! :) <3

Mutta niin. Oli minulla ihan tässä asiaakin. Mahan kommentointi. Ette usko, kuinka ärsyttävää ja raskasta on kuulla että "onpa sinulla pieni maha". Minullahan ei tosiaan maha kasvanut paljoa koko raskausaikana, johtuen sikiön pienestä koosta.

En tahtonut kertoa seurannasta ja mahdollisista riskeistä koko kylälle ja kaupungille, joten kerroimme Mikon kanssa vain läheisille. En halua selitellä kaikille ja vastata jokaisen kysymyksiin ja ihmettelyihin. En vain jaksaisi.

Silti ihmiset. Mikä oikeus naista on arvostella, kun hän on raskaana? Mikä oikeus on ihmetellä mahan kokoa? Olen keskustellut tästä asiasta kavereiden kanssa, sekä muutamilla mammapalstoilla ja myös toisesta ääripäästä löytyy kommentteja. Ne raskaana olevat, joilla on ollut iso maha, ovat kyllästyneet, kun ihmiset kyselevät "onko sulla kaksoset tulossa, pitäskö rajottaa syömistä jne".

Minua sattui koko raskausajan ne ihmiset, jotka ihmettelivät, että onpa mahani pieni. Teki mieli huutaa että "no anteeksi kun minun sikiöllä ei oo siellä kaikki hyvin ja emme edes tiedä, syntyykö se elossa!". Kerran yksi nainen sanoi minulle "onpa pieni maha, eihän tuolta voi tulla mitään" ja naureskeli päälle. Hehheh. Olipa hauska vitsi. Ihan niinkuin ei itse tietäisi, että kaikki ei ole hyvin, vaan toisten pitää vielä muistutella siitä.

Tämän vuoksi en raskauden loppuaikana halunnut oikein käydä missään, paitsi läheisten luona, jotka tilanteesta tiesivät. Muutaman kerran näin tuttavia kaupassa ja he kommentoivat " Mitä, laskettu aika parin viikon päästä, ei kyllä uskoisi! Oletko ihan varma?".

Töissä yksi äiti sanoi minulle että "onpa sinulla Jenni ihanan muotoinen tuo maha. Ihanan pyöreä". Minulla tuli itku. Mitään noin kaunista en ollut mahastani kuullut silloin pitkään aikaan. Sain aina vain kommentteja siitä, kuinka se on pieni, enkö syö tarpeeksi, miksei se kasva jne.

Vinkiksi siis teille, jotka joskus näette raskaana olevan ihmisen. Ette voi tietää, millainen raskauden kulku on ollut. Miettikää, mitä sanotte. Toki onhan meitä erilaisia ihmisiä.. kaikki eivät ole kuin minä, ja ajattele näistä asioista kuten minä.

Nyt nautin äitiydestä. Nautin perheestä. <3

Jenni