Tarina pienestä tytöstä

" Ei pieni puu vielä myrskystä tiedä,

ei pieni puu vielä myrskyä siedä.

Ole suojana pienelle suuri puu,

että pienellä juuret vahvistuu."

Meidän pieni vauva on jo kohdannut suuria puita, sillä hän aloitti elämänsä teho-osaston kautta. Nyt saatte kuulla tarinan pienestä tytöstä. <3 :)

Esikoisemme syntyi marraskuussa 2014. Saimme silloin pienen pojan, josta lisää täällä. Synnytys meni miten meni, ja ajatus toisesta lapsesta hieman hiipui. Päätin jo silloin, että mikäli saan joskus toisen lapsen, en tule sitä alateitse synnyttämään.

Noh, kuinkas kävikään. Elokuussa 2016 tein positiivisen raskaustestin. Vauvan laskettu aika olisi huhtikuussa 2017. Hui. Jännittävää :) 

Esikoisen aikana jäimme rakenneultran jälkeen seurantaan, sillä vauva oli niin pienikokoinen. Nyt ollessani uudelleen raskaana mietin, että jäisin mieluusti seurantaan jälleen. Oli jotenkin turvallista käydä 2-4 viikon välein ultrassa ja nähdä mitä pienelle kuuluu. Rakenneultrassa selvisi, että vauva on jälleen pieni ja lisäksi hänen vatsasta löytyi ylimääräinen kupla. Jäimme siis seurantaan.

Laskettu aika läheni, ja neuvolassa puhuin jo alusta asti siitä, etten haluaisi alatiesynnytystä. Missään vaiheessa kukaan ei ollut ajatuksiani vastaan, vaan minun mielipidettä kunnioitettiin :) Kävin keskustelemassa pelkopolilla ja sain ajan suunniteltuun sektioon. Huh, nyt voin hengähtää!

Emme kertoneet kellekään vauvan syntymäpäivää, emmekä myöskään sukupuolta. Meille sattui jo np-ultraan niin taitava ultraaja, että hän kertoi vauvan sukupuolen jo viikolla 11. En tosin uskonut, että meille syntyisi tyttö. Pieni tyttö, josta salaa haaveilin jo plussatestin tehdessäni <3 :) 

30.3.2017 se tapahtui. Suunniteltu sektio. Saimme pojan päivähoitopaikan kanssa sovittua, että viemme hänet aiemmin hoitoon, jotta ehdimme sektioon. Menimme Oyssiin perhosia vatsassa ja sektion toimenpiteet aloitettiin. Itse leikkaussali oli hyvin kliininen leikkausvälineineen ja suurine kirkkaine lamppuineen, mutta tiesin, että kohta saisin vauvan syliin joten se unohtui heti.

Vauva syntyi ilman komplikaatioita klo 9.09. Ensiparkaisu oli äkäinen ja hyvin äänekäs. Se on meidän vauva se. Muistan ihan ensimmäisenä kysyneeni että "onko se tyttö?" ja kyllähän se oli. Pieni ihana tyttö, jonka mitat olivat 3170 grammaa ja 50 cm. Sain tytön heti syliini ihastelua varten. <3

Sektio oli ihana. Voisin lähteä heti uudestaan! Paikalla oli henkilökuntaa ja koko ajan tiesin mitä tapahtuu. Kaikki meni niin kuin suunniteltiin. Todella hyvä kokemus.

Koska tytön vatsasta löytyi raskausaikana kupla, lähti hän suoraan sylistäni teho-osastolle lisätutkimuksiin. Tyttö oli teho-osastolla viikon.. Yöt valvoin ja itkin, sillä oli henkisesti rankkaa olla synnyttäneiden osastolla yksin, kun muilla äideillä oli vieressän vauvat ja minulla vain tyhjä peti. Pääsin onneksi vierailemaan tytön luona muutaman kerran päivässä oman voinnin mukaan. Kotiuduimme tervein paperein tytön ollessa 8 päivän ikäinen. Se hetki, kun kaikki letkut ja seurantalaitteet irroittettiin tytöstä oli jollakin tapaa hyvin merkittävä ja kaunis. Tyttö tuntui silloin vasta ihan oikealta vauvalta ja olin niin onnellinen, kun pääsimme vihdoin kotiin.

Nyt tyttö on pian 4 kk ikäinen ja on aikamoinen vekkuli. Jokainen käsien ulottuvilla oleva asia pitää laittaa suuhun ja heti kun näköpiiriin tulee joku, on hänelle näytettävä leveä hymy. Tyttö on ollut hyvin rauhallinen ja tyytyväinen vauva. Isoveli on ottanut pikkusiskon hyvin vastaan, eikä ainakaan vielä ole osoittanut mustasukkaisuutta. Ehkä sekin aika koittaa joskus :)

Me täällä nautimme pienestä neidistä ja olemme hyvin onnellisia. Elämä on tässä ja nyt. <3

- Jenni -