Voihan polvi!

Tulee nyt tällainen valitusbloggaus mutta väliäkös sillä.

Mulla meni eilisissä reeneissä polvi jotenki paskaksi. Ei naksahtanu, ei kolahtanu, meni vaan. Meillä oli sarjassa yks liike, joka oli minun polvelle tosi paha, ja siitä se kai sitte tulikin. Loppujen lopuksi teki kipeää astua koko jalalle. En tykkää. Ottaa päähän. Paljon.

Mulla on siis lättäjalat, tai no ei ihan lätät vaan hienosti sanottuna laskeutunut holvikaari. Kun kisaryhmässä alotin, sain kuulla, että seison väärin. Oonhan mää tienny, että jalat lätät mutta tuli ihan yllätyksenä se, kuinka pahasti minä oikeasti oon vinossa ja polvet sisäänpäin. Tämän kommentin jälkeen kävelin varmaan viikon ihan oudosti ku mieitn koko ajan sitä, miten mulla menee polvet. Huonostihan ne menee. Miettikää oikeasti että kävelette 24 vuotta miten ootte tottunu ja sitte kuulette että se on väärin. Kyllä on taas maailma ihmeellinen paikka. Sain sillon ohjeita siihen, miten voin polvia kuntouttaa ja Julle (tanssiope) suositteli minun hommaavan Footbalancen pohjalliset, jotka korjaa kehon väärää asentoa.

No, nyt syksy on menny ja on kevät ja mitämitä, ihan niinku minä oisin muistanu tehä niitä jalkaliikkeitä! Tyhmä minä, tyhmä! Noh, siitäpä sitten kärsii. Nyt eilisen reenien jälkeen tajuan, että minun oikeasti PITÄÄ tehdä niitä jalkaliikkeitä, ei tästä muuten tuu mittään.

Mutta jotakin sentää oon tehny, hommasin itelle ne Footbalancen pohjalliset. Tästä oon ylpeä, hyvä minä! Voin suositella pohjallisia kaikille, joilla on virheasentoja. Vitsi nää on hyvät! Aluksi tuli vähän jalkapohjat kippeeksi, mutta koko liikkumisesta on tullu jotenki kevyempää ja helpompaa. Ihanaa. En lähtis enää minnekkää ilman pohjallisia. Pitäs käyä ostaan toiset.

Tässä kaikille nähtäväksi minun jalkojen asento (Footbalancen analyysi) :

Elikkä siis, oikealla on minun nilkkojen oikea asento, mikä se pitäs olla ku reenaan. Vasemmalla näkyy se, missä asennossa minun jalat on ku juoksen, reenaan, liikun.. siis nuohan on aivan järkyttävät! Ei oo mikkää ihme että polveen sattuu.

Nyt näistä asioista viisastuneena aloitan polvien kuntouttamisen. Vuojen päästä minun polvet on niin hyvät että voin tipahtaa 100 kilometrin korkuselta sillalta suoraan polven päälle ASFALTILLE. Että niin! Mur!

Jenni

Välillä voi tehdä hyvää

Hei !

Ajattelin kertoa asiasta, josta olen ylpeä ja tooodella innoissani. Hommasin nimittäin World Visionin kautta itselleni kummilapsen Afrikasta, tarkemmin Ugandasta. :)

Kummilapsestani en aio sen tarkempaa kertoa, mutta hän on pikkuinen neiti, joka tykkää tanssimisesta. Ikää tulee kesällä 3 vuotta. Olen nyt saanut itselleni kummipaketin, jossa on tytön ja hänen perheen esittely ja kuvat. Kirjeenvaihtopaketti tuli pari viikkoa sitten, ja tänään kirjoitimme Mikon kanssa oman esittelyn ja ensimmäisen kirjeen. Laitoimme kirjeen mukana myös pienen kuvakirjan, jota tämä A saa sitten lukea ja katsella.

Kuvassa näkyy alla esittelylehtinen, jossa oli kaikenlaisia kysymyksiä meistä ja meidän arjesta. Lisäksi saimme tuollaisen "mitan", jonka avulla voimme katsoa, kuinka ison kirjeen/paketin voimme maksimissaan Afrikkaan lähettää.

Me olemme siis Mikon kanssa yhdessä kummeja ja maksamme kuussa 30 euroa. Raha ei mene suoraan A:lle, vaan hänen alueelleen ja World visionin hankkeisiin, mutta tokihan A saa oman osansa tuestamme tätä kautta. Mietimme summaa, jonka lahjoitamme joka kuukausi. Oikeastihan tuo 30 euroa on todella vähän. Miettikää, kuinka monesti tuo summa menee herkkuihin, baarissa juomiin, paitaan joka jää kaapin pohjalle tai muuhun yhtä fiksuun hankintaan? Ennemmin minä laitan tuon summan johokin hyvään tarkoitukseen, sillä sen verran voi omasta elämästä luopua. En nyt pakota ketään alkamaan tähän kummihommaan mukaan, mutta ei paljoa vaadi, että voi tehdä halutessaan hyvää.

Haaveena olisi joskus päästä käymään Ugandassa katsomassa A:ta kummimatkan muodossa. Nyt jäämme innolla odottelemaan mahdollista kirjettä kaukaa Afrikasta. En oikeasti malta edes odottaa! :)

Jenni

Ystävänpäivää

 Hyvää ystävänpäivää kaikille ! :)

Minä oon ollu tännää vähä puolikuntonen, mutta päivä on siltikin ollut antoisa. Töissä meillä oli ystävänpäivän juhlana "Sadan nallen juhlat". Lapset ja me aikuiset tuotiin siis nalleja päiväkotiin, ja kyllähän meillä tais juhlasalissa olla se 100 nallea, ellei ylikin! Mullakin oli oma rooli esittää ystävänallea sellaasessa nallepuvussa. Normipäivä töissä, nallepuvussa jakamassa keksejä lapsille ;)

Niin ja minähän ystävällisenä ihmisenä toivottelin kaikille lasten vanhemmille hyvää ystävänpäivää! En sitten yhtään huomioinu näitä ulkomaalaisia, joilla saattaa olla eri kulttuuri. Nooh, yhdelle ulkomaalaiselle äidille sanoin sitten myöskin että Hyvää ystävänpäivää ja tämä rupes hirveenä hihittelemään. Mietin siinä sitten että okei, tuota noin, mitähän sanoin.. tämä nainen sitten sanoo " Heh, minulla odota kotona rakastava mies, mutta kiitos kuitenki!" ja hymyili leveästi. Että niin, taisin sitten yrittää iskeä lapsen vanhemman äitiä. Hyvä Jenni, näin justiin! Tosiaan joo, joissakin kulttuureissa ystävänpäivänä muistetaan sitä omaa rakastaan vaan jne. Aina oppii uutta ;)

Kotosalla tein Mikolle yllärin, ku se tuli Syötteeltä Ouluun pitkästä aikaa ihan minun mieliksi <3. Se oli ostanu mulle ruusun ja suklaata ja kortinki missä luki ihan höpöjä. :) Minun tekemä ylläri oli mörkö-kakku, josta kuva alla. En oo ennen käyttäny marsipaania ja sokerikreemiä koristelussa, mutta ihan hyvin onnistu. Tuo mörkö tosin näyttä joltai svengaavalta möröltä ennemmin ku Muumien pelottavalta ja alkuperäseltä möröltä :D. Hyvältä se kuitenni maistu, vaikka ei niin kaunis ookaan! Nii ja tosiaan, Mikko on aivan älytön mörkö-fani. 

  

Nyt me herkutellaan ja koitellaan parantaa minut! Mukavaa päivänjatkoa kaikille ! :)

Jenni

Kevättä rinnoissa!

Heipsan taasen. Minulle kuuluu hyvää! Pitkästä aikaa tuntuu siltä, että olen onnellinen ^^

Tanssireeneissä oon ihan uudella meiningillä mukana; nyt tuntuu että hitto meikähän osaa ja onnistuu! Muokassa on ollut sellaanen ärsyttävä kohta, mitä en oo saanu menemänä ollenkaan ja nyt viimeisissä kahdissa reeneissä oon saanu sen kohan menemään rytmilleen ihan oikein, What a feeling dadadaadadaa! :D Meillä on muutenki nyt lisäreenejä, joissa saadaan ihan henk.kohtasta palautetta, mikä on kiva juttu. Uusia juttuja tehdään reeneissä ja kohta meillä on esitysmatsku valmis ja sitte alkaaki hiilausviilaus ja toistot toistot toistot. Hui. Kohta ne on kisatki. Sitte huhtikuun jälkeen otan kyllä rennosti! Kisathan on siis Ouluhallissa 26-28.4.. lisäinfoa kisoista löytyypi täältä : Street Sm 2013 . Vähän kyllä jännittää esiintyä ku katsomossa on varmasti niin paljo tuttuja :)

Tultiin nyt viikonlopuksi Pudikselle.. Mikko käy syötteellä töissä päivät ja mää viihytän noita meijän perheen kalkkiksia kotosalla. Kohta pitäs kuulemma lähtä hiihtämään. Illalla ois sitten mukavaa hommaa, veli tulee kotia pitkästä aikaa ja luvassa ois Putousta, puusaunaa ja lautapelejä. Koti-illat on parhautta. Oon kai tullu vanhaksi ku en jaksa ennää riekkua kaupungilla yömyöhään. Tosin onhan se joskus kivvaa vaihtelua :)

Menolippua <3

Ens viikonlopuksi mennään Rukalle. Meijän kaveri Joonas kuttu meijät kylään, ei ollakaan sitä nähty pitkään aikaan. Rukalla ois tarkotus käyä vähän vallottamassa rinteitäki. Harrastan siis hyvin epäsäännöllisesti lumilautailua. Hyvin epäsäännööllisesti tarkoittaa suurinpiirtein sitä, että lautailemassa käyn kerran-pari vuodessa, joskus useammin ja toisinaan vähemmän. Olihan hyvin selkeää? Mulla on vieläki vanha lumilauta, jonka oon hommannu lukiossa, mutta hyvin se asiansa ajaa ja eteenpäin kulkee. Kerran vappuna unohin sen Rukan Pisteen terassille (hirveen fiksua) ja sitte sieltä sain sen kottii tuhannen naarmusena. Pohja näyttää siltä, että Syötteen vuokraamon vuosia kokenu ammattillainen totesi "Kyllähän me mahottomiin pystytään, muttei sentään ihan mahottomiin" ;). Mutta noo, mulle riittää että sillä voi muutamat mäet laskea kun oikein innostuu.

Kirjoittelen taasen, kunhan ehdin.. nyt kutsuu rahkapurkki ja hiihtoladut! Ai niin, ihana ku päivät on jo valoisia pitempään ja aurinkoki välillä paistelee, KEVÄT! :)

Jenni

Tunteiden vuoristorataa..

Terveppäs taas!

En oo ehtiny kirjoittelemaan, ku työt ja tanssit on vieny taasen aikaa. Töissä oon siis päiväkodissa, ja siellä saa kyllä hyviä nauruja päivittäin! Oon alle 3 - vuotiaden ryhmässä, jotka opettelee puhumaan, ja puhuukin sitten ihan hassuja. Elän ainaki kauan, ku oon tuolla töissää.. mitä nauramiseen tulee :) Aattelin tehä tämmösen tunnepostauksen minun tämänhetkisistä tunnetiloista.

Voisin ensin mainita onnellisuuden, ilon, naurun. Ensinnäkin; lapset on siitä ihania, että ne on niin rehellisiä. Ei ne osaa valehdella tai miellyttää, tai ei ainakaan kovin hyvin. Kerranki lauloin töissä "pikku kaaakkosen pooosti, postilokero..", kunnes eräs 2-vuotias neiti tulee keskeyttämään minut ja sanoo : "Jenni, minä laulan paljon paremmin".. ja kaiken huipuksi hän vai meni tyynesti jatkamaan leikkejään. Kiitos tästä. Tylytys. Lapsi-Jenni 1-0. Äänellään se variskin raakkuu ;) Nuita juttuja ois vaikka kuinka paljon, ja pitäiskin joskus tehdä sellainen "lasten suusta" - postaus! Töissä siis viihdyn ja tykkään olla! Iloiseksi minut tekee myös se, kun saa nähdä kavereita ja kuluttaa aikaa sohvalla hyvän ohjelman parissa. Nyt oon nähny yhtä minun kaveria, jonka kanssa oltiin teininä parhaat kaverit. On ollu tosi mukava viettää taas yhessä aikaa, mutten tiiä, saadaanko me koskaan meidän välejä ennalleen. Ainakin sitä helpottaa se, että ollaan nykyisin lähestulkoon naapureita :).

Seuraavaksi kerron vähän epätoivosta, stressistä.. mikä nyt ei oikein innosta. Tanssi on vieny aikaa, niinkuin kerroin. Nyt on vaan sellanen kausi, ettei mikään oikeen nappaa. Eilen oli kilparyhmän reenit, ja siellä käytiin tosi hyvä keskustelu muiden tanssijoiden kanssa.. oli jotenki huojentavaa kuulla, että muillaki on vähän fiilis maassa, mutta yhdessä sovittiin, että nyt annetaan ittestämme joka reeneissä yli 100 % ja panostetaan täysillä! Mää oon itte hidas oppimaan koreografiaa ja kotona kyllä reenaan, mutta voishan sitä tehä enemmänki. Nyt pitää skarpata! :) Tanssiminen on kyllä ihanaa puuhaa, mutten jotenki jänskättää jo etukätteen, kuinka tarkaksi tuo kilparyhmä ennen kisoja menee. En haluais tehä tanssista sellaista pakkopullaa, ku nyt se on sellaista, että nautin siitä.. nooh, aika näyttää. Välillä on sellaanen kunnon epätoivo, ku tekee tunnilla jotain, ja välillä tulee niitä onnistumisiakin. Onneksi sentään.

Sitten voisin puhua lässynläästä eli rakkaudesta, luottamuksesta, kunnioituksesta. Niin tosiaan, oon kertonu että seurustelen ja oon puhunu täällä aiemmissa postauksissa Mikosta. Selvennökseksi siis, että Mikko on tämä ukkeli, kenen kanssa ollaan avoliitossa ja kihloissa ja joskus naimisissa ja ja. Me alettiin yhteen syksynä 2005.. eikä tunnu yhtään siltä, että oltais seurusteltu jo 7.5 vuotta! huhhuh. Oiskait se aika jo vaihtaa?:D Monet saattaa luulla, että meillä menee huonosti, ku me kinastellaan vähän väliä. Me nyt vaan ollaan sarkastia ja auotaan toisillemme päätä... ja minä tykkään haastaa riitaa. Välillä keksin riitoja kyllä ihan pikkujutuista ja sitte ne paisuu, kunnes molemmat lopuksi vaan kattoo toisiaan ja nauraa, että kuinkas tyhmiä me taas ollaan :).

Palailen astiaan taas tässä kunhan ehdin. En vielä hirveän monelle oo tästä blogista kertonu, mutta jospa minä joskus uskallan "tulla kaapista ulos" ;)

Jenni