Kaikkia sitä! - Vuosi 2013

Tästä tulee piiiitkä postaus. Sain idean tähän minun serkun Jonnan blogista, eli ryöväsin ideasi BUAHAHAHA.

Mutta pitemmittä puheitta, tässä minun mennyt vuosi 2014 kohokohtineen ja tapahtumineen, ollos hyvä:

Tammikuussa meillä oli ihan hillittömästi lunta! Puut notku lumesta ja tuossa yhdessä kuvassa ollaan Mikon kanssa lumen voimasta kaatuneen puun alla. Tammikuun ekat sekunnit ja koko vuoden ensimmäidet hetket vietimme Levillä meijän hyvän kaverin Erkin kanssa. Kävin tammikuussa hiihtelemässä ja nautin ulkoilusta. Pakkanenkin välillä paukkui mukavasti. Jännitin tulevia SM - kisoja.

Helmikuussa reenasin paljon. Tai no reenasin koko kevään enemmän ku normaalisti, sillä huhtikuun lopulla oli luvassa minun ihka ensimmäiset Street SM - kisat. Ystävänpäivänä Mikko tuli pitkästä aikaa työreissulta kottiin, niin siksi laitoin siitä tuon kuvan myös. Tein sille ylläriksi muumien mörkö - kakun. Niin ja talvi-illat kulu aika hyvin erinäisten lautapelien kanssa. Talven peli oli ehdottomasti menolippu. Meillä kotona Pudiksella oli usein sähköt poikki raskaan lumen takia, jotenka me pelattiin pelejä sitten kynttilänvalossa.

Maaliskuussa vietin ihka ensimmäisen palkallisen talviloman. Käytiin sitten Levillä ja koko reissu oli aivan huippui. Mentiin muuten viikolla 11, justiin kaikkien lomaviikkojen jälkeen. Kannatti, rinteissä ei ollu meijän lisäksi ku muutama muu. Etelärinteet, aurinko, ja vähän laskijoita. Nam. Tässähän tekee mieli laskemaan!

Huhtikuu oli ehkä koko vuoden tapahtumarikkain kuukausi. Käytiin pilkkireissulla koko perheen voimin ja ja vejettiin Mikko sinne moottorikelkalla perässä. Tämä oli ihan mielissään. Höhö. Sitten me käytiin lukioaikasella kaveriporukalla Ukkohallassa pääsiäisenä. Mahtava reissu. Sikisi sieltä yks pentuki! ;D haha.
Niin ja mulla oli elämäni ensimmäiset Street SM - kisat ja osallistuttiin siihen aikuisten muodostelmalla. Vuosi "muokassa" oli kyllä mielenkiintoinen ja antoisa. Muistelen lämmöllä. Julle, meijän koutsi on aivan mahtava ihminen. Se inspiroi minua paljon. Arvostan suuresti. Tässä meijän kisaveto:



Oltiin sijalla 9. Oon tyytyväinen. Mahtava kokemus. Ehkä joskus taas uudestaan? ;)

Toukokuussa loukkasin polveni ja se meni jotenki särki. Ei kestäny mittää ja lääkäri määräs minut liikuntakieltoon. Että niin, suru pitkästä ilosta. Toukokuussa käväsin Metsämörri  - koulutuksessa ja ihastuin Virpiniemeen. Mahtavaa maastoa ja upia frisbeegolfrata. Toukokuun lopussa oli myös minun viimeinen työpäivä ja sain ihan liikaa lahjoja kaikilta vanhemmilta ja työkavereilta. Kiitos. :)

Kesäkuussa oli usiampaa juhlantynkää. Oli edellisen työpaikan virkistysiltaa, oli kesäloman juhlimista, oli rippijuhlia, oli häitä.. Sain myös tietää, että oon saanu vakipaikan uudesta, syksyllä avattavasta päiväkodista. Huippua!:) Kerranki voi olla itestä kunnolla ylpeä! Kesäkuun aikana sitten tehtiin muuttoa, muutettiin siis lähemmäksi uutta tulevaa työpaikkaa. Puusauna Pudiksella oli ehdoton hitti. Juhannus meni Mikon sukulaisten häissä.

Heinäkuusa täytin 25 vuotta. Oikeasti. Huhhu, tuntuu tosi vanhalta, mutta samalla nuorelta. Mulla ahdistaa, ku kaikki olettaa, että pitäs olla jo naimisissa ja lapsia. Pyh. Tehkööt ite, jos niin kiinnostaa ;) Kävästiin heinäkuussa kummipojan perheen kanssa Bulgariassa lomailemassa ja siellähän oli lämmin! Onnistuin reissussa polttamaan naamani ihan kunnolla ja näytin loppuloman pandakarhulta. Nättiä. Heinäkuun lopussa kävästiin Qstockissa ja näin Bam Margeran bändeineen livenä. Sitä keikkaa en ois halunnu missata!

Elokuussa juhlittiin minun veljeä ja tein sille elämäni ensimmäienn voileipäkakun. Se muuten oli hyvää! Alotin työt uudessa päiväkodissa ja alempi kuva onkin meijän ryhmästä. Uusi työ, uudet lapset, uudet työkaverit, uus koti.. kauheana muutoksia pienelle ihmiselle. Muutoin sitten elokuussa nautittiin lämpimistä ilmoista ja pelailtiin usein frisbeegolffia. Kavereiden kanssa tuli oltua aika paljon.

Syyskuussa kävästiin marjassa useamman kerran. Marjastaminen on mukavaa hommaa, ainaki siellä on paljo kavereita. Ne tosin inisee koko ajan. Rasittavia. Lisäksi mulla oli metsämörrin lisäkoulutusta ja tulihan meille tuon apinan kanssa täyteen 8 vuotta. Huh. Melkeen puolet minun elämästä! Juhlistettiin vuosipäivää Rovaniemellä. Ihana kaupunki, haluaisin muuttaa sinne sitten "isona". :) Syksyn peli on ehdottomasti Carcassone, johon ollaan Mikon kans ihan koukussa. Huippu.

Lokakuussa oli mahtava ruska. Kävästiin Pudiksella (jälleen kerran) vähän ruskaretkeilemässä ja muisteltiin minun teinivuosia, jolloin olin aina "pahana tyttönä" sillan alla kavereiden kanssa kirjottelemassa kaikkea tyhmää sinne siltaan. On sitä ollu fiksu. Illat kului pelaillessa ja ensilunta odotellessa. Sairastelin paljon.

Marraskuussa satoi ensilumi <3. Ihana. Meikä on niin talventyttö, tykkään ja nautin kunnon talvesta ja pakkasista. Carcassonea pelattiin enemmän ku laki sallii, ja moni yö piti viettää sohvalla ku menin hävimään :D Peli-iltojen lomassa meillä hajos yks tuoliki, joten taitaa ensi vuosi kulua ainaki osaltaan uutta sisustusta etsien ;)

Joulukuussa Mikko valmistu insinööriksi ja pijettiin sen kunniaksi pikkuiset kemut. Hyvä Mikko! Joulukuussa aika kului lahjoja miettien ja jouluna meillä olikin kiirettä, kun piti käydä niin montaa sukulaista moikkaamassa. Ens vuonna vois yrittää pitää rauhallisen joulunajan. Aloitin työt taasen Iso - Syötteellä ja siellähän se minun toinen koti on. Ihana tunturi. Miten oonkaan malttanu olla pois?

Vuosi 2013 on antanut paljon. On ollut hyviä hetkiä, myös huonoja. Taloudellisesti tosi vaikea vuosi, sillä minä olin kesän työttömänä ja Mikko lähes koko syksyn. Lastenhoitajan palkalla ei ihmeitä tehdä. Muutama viikko on kulunut niin, että käytössä on ollu koko viikolle 2 euroa. Bensaan, ruokaan, asumiseen, kaikkeen. Koko marraskuun käyttöbudjetti laskujen maksun jälkeen oli 56 e. Tämä siis koko kuun ruokiin ja bensoihin jne. En voi silti sanoa olleeni onneton. Ei raha tuo onnea. Onnen tuo läheiset ihmiset, hyvä olo henkisesti. Kyllähän rahalla saisi materiaalista iloa ja ainakin osa riitoista ois vältetty, mutta en muuttaisi mitään. Maailmassa on paljon köyhyyttä, mutta myös sitä äärilaitaa, suuria rikkauksia. Miksei kaikkia rahoja jaettaisi kaikkien kesken, jotta jokaisella olisi varallisuutta? Ehkä juuri siksi, että ihmiset kasvaa, kehittyy, oppii huolehtimaan itsestään, tekemään töitä. Nykyään todella monelle lapselle raha on itsestäänselvyys. "Äitii osta tuo, haluan tuon" - kuuluu usein kaupassa, ja silti monilla perheillä on jo kotona ennestään roinaa ja uusimmat pelit ja vehkeet. Mikon antaessa minulle lahjaksi uusimman Nokian Lumian suutuin. Minua ärsytti, että aina kaiken pitäisi olla viimestä huutoa ja mietitään vain materiaa. Minun vanha puhelimeni toimi ihan hyvin ja näin ollen se olisi riittänyt minulle. Mikä saa ihmiset ostamaan ja tuhlaamaan? Miksei osata arvostaa sitä mitä on?

Vuoden aikana olen siis oppinut arvostamaan elämää. Arvostan terveyttä. Arvostan sitä, että on ympärillä läheisiä, katto pään päällä ja taloudellinen tila suhteellisen vakaa. Kuullostan kalkkiselta.

Vuodelta 2014 odotan ihania hetkiä, kavereita, ystäviä. peli-iltoja, töitä ja terveyttä.

Hyvää uuttavuotta! :)

Jenni

Minun joulu

Moikka!

Tää tullee vähän myöhässä, mutta en oo ehtiny koneelle ku tää joulu on ollu niin kiirettä ja huisketta.

No enivei, mniun joulunaika ei oo koskaan ollu niin kiireistä ku tänä vuonna. Oli töitä, oli syömistä, oli vierailuja, oli syömistä, oli lahjoja, oli syömistä, oli saunomista, oli syömistä.. sanoinko jo, että tänä jouluna syötiin?

Käytiin siis kolmen päivän aikana neljässä eri paikassa ku piti sukuloida ja nähdä kaikkia. Autolla ajo on vastannu sitä, että oltais jossai Särkänniemen huvipuistoradalla: auto seilaa tiellä toisesta reunasta toiseen ja vauhtia on ollu ku possujunassa! Täällä on ollu aivan jäiset ja sohjoiset tiet.

Tässä vähän kuvia, nää on sitte kännykkälaatusia:

Ai niin. Kerroin täällä aikasemmin minun hyvän ystävän Tiinan vauvajuhlista. Eilen sille syntyi pieni poika <3 :) Oon häirinny Tiinaa joka päivä sen lasketun ajan jälkeen että "joko nyt" ja sillä vissiin meni jo hermot. Kai se vauvaki siellä mahassa aatteli että pakkokai se on tulla ulos ni saa tuon Jennin hiljaseksi. ;) Mutta paaaaaljon onnea pienoisen paketin johdosta! :)

Jenni

Eka PT - käynti ja jouluostoksia

Moikkis!

Mää nyt vihdoin ja viimein pääsin aloittamaan tuon personal trainer - homman.. onhan sitä puol vuotta ootettukin. Vähä jännäsin lähtä ensimmäiselle kerralle!

Easyfitin Jussi oli laatinu minulle ohjelman ja ruokavaliosuunnitelman. Niitä sitten käytiin siinä läpitte ja vejettiin yhen kerran yhdellä sarjalla se meikän reeniohjelma läpi. Oli kiva ku toinen oli vieressä sanomassa mitä teen väärin, ja taasen vastavuorosesti kehu ku tein jotain oikein (näinkin pääs käymään). Niin ja laski toistoja ja käski tehä lissää. ;)  Se vaan, että sai nopiasti lannistumaan ku tehtii reeniä siinä ja sain painot käsiin. Siinä tein koko reenin ja aattelin että wou, vähä oli siistiä ku jaksoin, niin mitä tekee Jussi? "Joo, liian helpon näköstä, teeppä isommilla painoilla". Prkl.

Nyt pitäs vaan alkaa toteuttamaan tuota ohjelmaa ja ruokavaliota. Jussin kans puhuttiin, että sitte joulun jälkeen on varmaa iha hyvä ni saapi vähän herkutellakki vielä. Oispa oikeasti siistiä KUN minä saan sellasen sporttisemman vartalon ja saan vähän massaa ja jerkkua (tää on jottai ihme pt-kieltä, tarkottaa kuulemma lihaksia). Mutta että jee!

Niin ja joo. Oon tällänen viimehetken joulushoppailija ni oon ollu kaupassa ku peura ajovaloissa. Tänää oli kyllä kaiken huippu ku pitkän työpäivän jälkeen lähin ostoksille. Ensinnäkin menin Raksilan marketeille. Kiertelin kaupoissa aikani ja sitte lähin autolle. No, ei ollu autoa mistä ottaa ku minä totaalisesti unohin mihin sen jätin :D Siinä sitte kiertelin aikani ja löytyhän se Polo sieltä. No sitte lähin siitä ajeleen ja kohteena oli Kempeleen Zeppelin. Liityin motarille ja mitä hittoa? Lähin sitte väärään suuntaan! Sitte loppujen lopuksi pääsin ajamaan oikeaan suuntaan motaria (kyllä, tämäkin voi näköjään olla haasteellista) ni ajoin sinne zeppeliiniin ja se minun haluama asia oli loppuunmyyty. Ostin sitte kaupasta kolmioleivän ja limpparia. Ajoin Kempeleeseen leivän ja limun takia. Kyllä oli mieli korkialla.

Niin ja ei siinä. Tää tarina jatkuu vielä. Menin sitte postiin kauhialla kiireellä, ku sinne oli tullu yks tilaamani joululahja. Änkesin sinne ihmismäärään sisälle ja siinä itteksi mietin ja päästelin ajatuksissa ärräpäitä että mikä hel*etti näitä ihmisiä vaivaa ku ne jää seistä tököttämään tuohon ulko-oven eteen? Kattelin siinä aikani ja huomasin että se ihmismäärä, joka ylettyy ovelle asti on JONO kassalle. Jäinpä sitte iteki siihen ihan tarkotuksella oven etteen seisomaan. Siitä tuli hyvä mieli. Ha, siitäs saatte te, jotka yritätte tulla postiin!

Elkää menkö kauppaan!

Jenni

Mikko on insinööri!

Mikon valmistujaisia juhlittiin eilen Pudiksella. Paikalla oli Mikon sukua, minun sukua ja muutamia hyviä kavereita. Harmittaa, ettei kaikki päässy paikalle. Oli muuten eka kerta, ku meijän suvut kohtasi. Katotaan, tohtiiko seuraavaa kertaa (lue: häitä) ees koskaan järjestää ;)

Juhulat alotettiin juhlallisesti lasillisilla ja parilla puhheella. Mikon paras kaveri Aatee piti sille puheen, ja sillä ei tarvinu ku avata suu, ni mulla rupes vuotaan silimä. Ei ollu vissii siivottu sitä ravintolaa kovin vasta? ;)

Sitte me syötiin ja jutusteltiin ja kalkkikset pääsiki sitte kotikoloihinsa lepäilemään. Meikä vetelee tällästä hervotonta tonttuläppää tänne väliin. Kotikolot?

Me nuoriso lähettii syömisten jatkoille. Oli vuokrattuna saunatilat ja ja siellähän oli lystiä. Miehet sauno ja me muut pelailtiin ootellessa pelejä, Sitte pelattiin porukalla Aliasta enkuksi. Niin tosiaan, meillä oli yks vieras Englannista, joten syy tuohon enkkuun selviää kai tällä? Niin ja pakko hehkuttaa, oon ihan mielissään. Minä pelasin aliasta enkuksi ja minun tiimi voitti! Meikän enkun taidot ku ottaa huomioon ni täyty olla aika paskoja pelikumppaneita. ;D

Illanpäälle lähimmä sitte kurkkariin, joka on Pudiksen paikallinen "helmi". Siellähän meillä riitti lystiä. Oli karaokea, humppaa ja tanssia. Huhhuh. Ens kerran voiski mennä sitte joskus muutaman vuoden päästä, if you know what I mean, ;)

Kiitos kaikille mukana olleille, meilloli oikeen rattosaa!

Jenni ja Mikko

Homemade french fries

Huomattii Mikon kans, että meillä on jääkaapissa lähes 5 kiloa perunaa. Mietittiin siinä, että mitäs niistä voi tehä. Oon aina halunnu kokkeilla tehä itte ranskalaisia ihan alusta lähtien.. siitä se ajatus sitten lähti :)

Googlasin ohjetta ja löysin jonku Ramsayn reseptin, jota vähän sovelsin.

Tässä siis kotitekoiset herrrkulliset ranskikset A`la Jenni:

 1. Pilko haluamasi määrä perunoita ohuiksi siivuiksi (noin sentin paksusia). Jätä perunoihin kuori päälle, jos tykkäät! Laita samalla uuni päälle 220 asteeseen.

2. Keitä perunoita kattilassa suolavedessä noin 5 minsaa, niin, että niistä menee hieman haarukka läpi. Sen jälkeen kumoa perunat talouspaperille ja anna niiden kuivua.

 3. Laita ranskikset leivinpaperille ja kaada päälle oliiviöljyä/rypsiöljyä reilusti. Mausta haluamallasi tavalla, itse laitoin suolaa ja grillimaustetta. Pyörittele ranksiksia niin, että jokaisessa on noin suunnilleen saman verran mausteita ja öljyä. Paista 220 asteessa noin 25 minuuttia, tai kunnes ranskikset alkaa jo hieman ruskestua ja näyttää hyvältä.

Huom! Tarkkaile öljyä että alkaako se kovin savuamaan ja palamaan..

4. Ota ranskikset uunista ja anna kuivahtaa hetki talouspaperin päällä. Sitten vain nauttimaan! Mulla näihin tuli vähän liikaa suolaa, mutta eikö se oo vaan rakastuneen kokin merkki?

Mutta vähänkö hyviä. Teen kyllä uudestaan. Hakkaa kaupan valmisranskikset 100-0.

Huomenna on Mikon valmistujaisjuhlat ja minä tilasin sille lahjan jo tän kuun alussa. Sen nettipuljun mukaan sen piti tulla kuudessa arkipäivässä, mutta ei oo tullu! Paskan möivät!

Jenni

Tonttuilua

Joulu on kohta.. siis täh? Joulu on kohta? Mihin tää aika menee?

Joulu siis todellakin on jo parin viikon päästä ja minulla ei oo mitään lahjoja ostettuna, koska

A) Minä en oo ehtiny

B) Minulla ei oo hirveenä rahhaa

C) On mulla oikiasti pari lahjaa. Vain pari.

Täällä Oulussa on ihanasti lunta maassa, ja olo on tonttuinen ja jouluinen. Töissä on laulettu joululauluja, kurkattu joulukalenteriin ja ens viikolla leivotaan pipareita. Saapa nähä meneekö taikinaa yhtään uuniin, ku leipomiskavereina on meijän pienet :D

Oon väkertäny joulukortteja taasen tuttuun tapaan. Tänä vuonna en lähetä ku 20 korttia, koska pittää yrittää pijättää budjetti kasassa :)

Tälläsiä kortteja saattaapi tipahella postilaatikoihin:

Tosin muutama saattaapi saaha vähän erilaisen, väliäkö sillä.. tärkeintä on, että nää menee joskus perillekin. Posti kai lakkoilee vielä?

Sain tännää ensimmäisen joululahjan Annikalta. Se on pehmeä, eikä kolise, ei kilise, eikä haise hassulle. Pitää aina tehä tämmösen lahjahöperön perustutkimus. Jouluna sitte kurkataan, mitä paketista paljastuu ;)

Mää leivoin tännää torttuja. Tai no, voiko sitä edes leipomiseksi kutsua ku valmiista taikinasta ja luumumarmeladista loihtii räpellyksiä? :D No, kuitenkin. Tortut on herkkua. Nam.

Ai niin, meille muutti tänään uus tonttu <3 :)

Tulipa tästä fiksu postaus. Mukavaa joulunaikaa!

P.S: Alotin työt Syötteellä taasen. Ja määhän tykkään ku tonttu puurosta! :D

Jenni

Punajuuria ja rikkonaisia tuoleja

Moikka!

Tässä nyt on tapahtunu kaikenlaista pöliää. On siinäkin muuten sana, pöliä. Minun vantaalla asuva kaveri ei tienny mikä on pöliä. Onkaitse pöliä.

Töissä on menny mukavasti ja hommat jatkui koeajan jälkeen. Hui, oon siis oikeasti vakituinen työntekijä. Jännää. Nyt voi vissiin vetää överiksi, ku ei oo huolta enää koeajasta? ;)

Mää oon hommannu itelle lisätöitä, ku Mikko on ollu nyt vähän aikaa työttömänä ja ollaan eletty minun suuren suurella lastenhoitajan palkalla. Meijän elämä on siis ollu aika luksusta viimeiset pari kuukautta. On syöty kaviaaria, sisäfilettä ja hampaat on pesty shamppanjalla... NOT! No mutta, ehkä näin tapahtuu joskus? Tosin kaviaari on varmaan pahaa, ja shamppanja tekee hampaat tahmaseksi. Ehkä tää nykynen tilanne on ihan jees!

Oon ostanu fiksuna jo elokuussa muutamat joululahjat ja vielä pitäisi pari ostaa/tilata. Miehille on aina hankala ostaa, erityisesti isälle ja tuolle Mikolle. Se nyt meni vieläpä valmistumaan koulusta ni eihän tässä oo ku valmistujais-, synttäri- ja joululahjat hankittavana. Kyllä on elämä helppoa! 

Oon löytäny muuten uuden rakkauden ruoasta. Punajuuri. Nam. Tai no kyllä mää olin ennenki jo vähän ihastunu, mutta nyt oon ihan hurahtanu. Ostetiin pussi punajuuria ja tehtiin uunissa. Vähänkö hyvvää!

Tässä on pahhaa juustopastaa, hyvvää halloumia ja ihanaa punajuurta.

Meillä on taasen ollu peli-iltoja. Pelaillaan siis hyvällä porukalla aina sillon tällön muutama tunti (Lue: puoli päivää) kaikenlaisia lautapelejä. Nyt oli hyvä ilta, olin voitokas! Niin ja nyt ei mitään sellasia ajatuksia että "Jenni leuhottaa ku se kerranki voittaa". Pöh. ;) Niin ja kyllä meitä vähän naurattiki. Meillä meni tuoli rikki kesken pelin. Sen jalat levis niinko Bambin jalat. Nyt meillei voi tulla ennää ku yks vieras kerrallaan, sori vaan. :D

Hups!

Huomasin että tää minun postaus on ihan sekava. Puhun ekana aidanseipäästä ja sitte tädin veljen kaimasta. No ei se mittää, meilläki on nyt lunta! <3

Nyt alan kattomaan ensisilmäyksellä, joka on muuten huippu sarja! Niin ja minähän oon koko ajan sanonu sen ohjelman nimen väärin. Hehkutin yhelle kaverille, että vähänkö se Sillä silmällä on hyvä sarja ja kerroin vielä sen, että katotaan sitä mikon kans joka ilta. Tjoo. Kaverilla oli hauskaa ku luuli minun olevan koukussa siihen homojen sisustusohjelmaan. Oon pöliä.

Terkuin Jenni

P.S: Siisti laittaa tälle postaukselle tunnisteita ku saa laittaa lähes kaikki maailman asiat. Kyllä meikä onnistuu aina näissä "pysytään aiheessa" - jutuissa 8)

Sairasta

Niin, sairasta.

Mää en oo yleensä ikinä sairaana ja tänä syksynä oon sairastanu ihan mahoton. Lokakuun puolella mulle tuli paha agniina ja siihen päälle tulirokko. Olin jo sillon lääkäreiden mielestä Dr. House - tapaus, ku oli niin kummalliset oireet.

Nyt, pari viikkoa tuon jälkeen mulle nousi ihan yhtäkkiä kuume 39.4 ja aivan järkyttävä olo. Ja nyt en yhtään yritä dramatisoida, vaan se olo oli oikeasti huono. Tosi huono. Itkin ja mikään asento ei ollu hyvä, paleli, tärisytti, oli kuuma, oli kylmä, päähän sattu jne.

Eilen alko kurkkukipu. Tänään menin sairaanhoitajan vastaanotolle ja sillä oli mukana opiskelija, jonka vuoksi minun käynti sitten venähtiki pitkäksi. Se sairaanhoitaja antoi sen opiskelijan tehä kaikki, eikä kaikki menny niinko strömsöissä.

Nooh, kuitenkin. Ne oli jo sitä mieltä, että mulla on vaan flunssaa ja olivat pakkaamassa minua kottiin. Pyysin sitte ottamaan pika-CRP (tulehdusarvot), että jos niissä ois jotain. Tämä opiskelija teki sit useamman reiän ja lopulta saatiin vertakin tarvittava määrä.

Selvisi sitten , että tulehusarvot on 110. Normaalia ois, että ne ois alle 10, joten ne on todellakin koholla. Nyt alko sairaanhoitajaakin vähän kummastuttamaan koko tilanne ja ohjasi minut suoraan lääkärille. Lääkäri otti nieluviljelyn ja määräsi antibiootin. Mulla on CRP - kontrolli perjantaina, että onko tulehdusarvot laskenu. Jos ei oo, niin sitte en tiiä mitä tapahtuu.

Että aiheutinpa taas kummastusta lääkärissä.

Niin ja joo, ne ois halunnu kirjottaa mulle sairaslomaa. En halunnu ottaa. Meen huomenna töihin.

Nin ja kaikkia kiinnosti. Hyvää päivänjatkoa! :)

Jenni

Musiikkimuistelot

Musiikki. Oon jo pitkään miettiny että kirjotan musiikista (okei, minun elämässä ei nyt tapahu mittää hirveen suuria ja kellää ei kiinnosta lukia sellasia bloggauksia, jossa kirjottasin että kävin töissä, tulin kotiin jne).

Musiikki on minulle tärkiää. Saatan uppoutua kuuntelemaan hyviä biisejä pitkiksi aikaa. Parhaita biisejä on ne, joihin liittyy jotain muistoja. Oikeastaan minulla liittyy aika moneen biisiin kaikenlaisia tarinoita. Haha.

Tyhjentelin aikani kuluksi facea ja selasin vanhoja päivityksiä. Löysin aika mielenkiintosen aiheen vuojelta 2011. Siinä sai kommentoida ainoastaan jollain biisillä, mikä liittyi minuun, eikä sitä saanu mitenkää perustella.

Ekana yks hyvä ystäväni Tiina oli laittanu 30 seconds to Mars - The Kill (bury me). Oltiin Levillä joskus tyttöjen kans ja tuo biisi kuulu radiosta. Puhuttiin että ihanan romanttinen ja ihan huippu. En muista oliko se Tiina vai Sonja joka katto minua aivan hölmistyneenä kysyen "romanttinen?" . Niin. Luulin että tässä lauletaan Marry me. Tjoo. Hyviä aikoja.

Tintun kans Levillä. Etelärinne nam.

Sitte toinen hyvä ystävä Heidi laitto Fintelligens - Mikä Boogie. Hah. Tämän syytä ei tarvi ees arvailla. Iso-Syöte. Parhaita aikoja minun elämästä. Olin siellä töissä kuus vuotta ja tämän biisin tahtiin hetkutettiin hotlalla joka viikonloppu. Aateltiin joskus vähentää ja Heidin veli tokaski hyvin "Käykää kauden aikana yks viikonloppu vähemmän ni se on jo hyvä".

Minä, Mikko ja Heidi Rompassa. <3

Syötefiilistelyyn menee myös Veeran laittama Guru Josh Project - Infinity. Aivan mahtavia muistoja! Hitto. Saispa ne ajat jotenki takas. Lähtisin vieläkin paljon mieluummin Iso-Syötteen hotlalle jatkoille ku täällä Oulussa mihinkään. Täällä Oulussa kaikki menee baariin täydessä meikissä ja alapään karvat vilkkuu ku mekot (lue: paidat) on niin lyhyitä. Hotlalle kaikki tulee omana itsenään, osalla toppikset jalassa ku suoraan rinteestä pitäny lähtä. Okei, ehkä näin pukeutu vaan henkilökunta, mutta sepäs olikin parasta se. Ai niin, Veera on huipputyttö. Näkispä useammin.

Syöteestä päätti muistuttaa vielä Niko. Biisiksi se oli valinnu Lady Gaga - Poker face. Okei, paska biisi, mutta Hotlan DJ soitti sitä aina, joka ilta, useasti. Nikon kans me tutustuttiin töiden kautta, ei ois muuten varmaan ikinä edes tavattu ku se on sellanen "etelän pelle". Taijettiin käyä muutaman kerran hotellilla sen kans tanssaamassa. Joo. Ei passaa muistella kaikkea. Paha paikka tuo Syöte ja se ohut tunturi-ilma.

Minä ja Niko. Meistä ei oo yhtään fiksua kuvaa.

Nikon kautta tutustuin Jukkaan. Jukan valinta oli Kolmas nainen - Äiti pojastaan pappia toivoi. Haha. Tää on meijän inside-läppä. Mahtava tyyppi. Harmi ku nää kaks, Niko ja Jukka asuu nii kaukana. Nähään tosi harvoin, jollai mökkireissuilla sillon tällön. Näitten poikien kans on kyllä hauskaa. Nostalgiamökkireissu (tuleeko tuo edes yhteen?) on kyllä ollu vähä suunnitteilla. Mitähän siitä tulis? Tuskin mitään hyvää!

Noora oli laittanu biisiksi yhen, jota youtubesta ei enää edes löydy. Siinä sellanen äijä örisee. Okei kaikki tietää nyt mistä biisistä on kyse, jes! Tuota mietittii kauan ja sitä EI halua kuulla, koska se jää korvamadoksi. Ehkä on ihan hyvä, että se poistettii youtubesta. :D

Nooran pitsa Pärjällä. Tekijänsä näkönen :D

Tjoo. Mikko laitto biisin Ässät - ihanuuteni. Biisissä lauletaan että huolinko lurjusta. Oon huolinu sen. Ihan jees. Kattelis vielä muutaman vuojen että onko hyvä. Näin kaheksan vuojen jälkeen vaikuttaa aika lupaavalta. ;)

Lupsakkaa perjantai-iltaa!

Jenni

Niko Saarinen Oulussa :)

Niin. Joo. Luen Niko Saarisen blogia (se on se bb-niko, tai no pittää kai sanoa bb-homppeliniko, ni kaikki varmasti tietää :D) ja siellä tämä mainitti tulevansa Oulun Glitteriin fanitapaamiseen. Mulla alko heti levitä hymy kohti korvia ku vihdon ja viimein nään sen livenä. Mutta. Tässä oli suuri Mutta. Tiedän, ettei kukaan täysissä järjissä oleva kaverini lähtis Nikoa kattomaan. Yksin voisin toki mennä joo, mutta sitten olisin ainut, jolla on jo karvoja ja joka ei hoe sanaaa IHQUUU. Okei, ehkä hieman kärjistin.

Laitoinkin noilla kriteereillä facebookkiin hakuilmoituksen hyvästä seurasta ( nyt kuullostan jo siltä että olisin hakenu deittiseuraa). Olin ihan mielissää, kun pelikaveri Sara ilmottautui mukaan!

Ku pääsin Glitterille, nii huomasin että muutama muuki oli halukas näkemään Nikon. Jonoa oli ja koko fanitapaaminen oli kadulla. Niko ei varmaan hoksassu, että Oulun Glitter on niin pieni, että siellä sisällä ei kauheena mittää fanitapaamisia järkkäillä. Raasu, etelän hetelmä, meinas ihan paleltua meijän Oulun ilmastossa. Käväsi se aina välillä lämmittelemässä sisällä.. siksi jonotus vähän kestikin, muttei se mittää haitannu :)

Me jonoteltiin puolisen tuntia, ja sitten juuri ennen h-hetkeä iski sellanen pikkutytön paniikki. Kyllä, juuri sellainen "apua mitä mä teen, mitä mä sanon, se kattoo mua mä kuoleeeeeen" - paniikki. No okei, kärjistin taas hieman. Tykkään kärjistellä asioita ja heittää mukkaan lapin lissää. 8)

No enivei. Niko valitti että se paleltuu, mutta silti se jakso faneille hymyillä ja poseerata kuvissa. Tosin sen hymy näytti siltä että "vittu mä niin lähen himaan täältä", mutta väliäkö sillä, sellanen niko on!

Tässä kuvia:

Nikon kans rupattelua SÄÄSTÄ. "ehhee, onko kylmä - Joo on". 

Nimmarin kirjotusta :)

Pics or didn't happen!

Kiitos Niko. Oli kiva nähä. 

Ai niin, ei oltu ainoat täysikäset jonossa.

Terkuin Jenni

Poroja ja vauvoja

Heippahei!

Oon aikanaan ollu töissä Iso-Syötteellä kuusi vuotta. Siellä olin taannoin maskottiporona Mustina, ja vejettiin Lysti-poron kans lapsille retkiä :) Oli kyllä mahtavaa aikaa! Nyt sain palata juurilleeni ja olla Musti-poro taas! Vähän olin mielissään kun minua kysyttiin hommiin :)

Tosin sitten ku huomasin että mitä lupasinkaan. Oulun Rotuaarilla lauantaina klo 10-14, Hullujen päivien aikaan heilumaan poropukuun, niin että naaman näkee ja tietää varmasti, kuka siellä puvussa on. Mutta sitte mietin että mitä sitte? Ei mulla oo ennenkää häirinny olla poropuvussa nin mitenkäs tämä siitä eroaa? Aivan mielissäni hypin siellä ja jaoin lapsille ilmapalloja. ^^

Meillä oli mukana oikeita porojaki ja oli ihana nähdä asiakkaiden ilmeitä , kun ne tajusi, että meillä ihan oikeasti on ihan oikeita poroja keskellä Rotuaaria ja niitä voi jopa syöttää ja silittää!

Tuli ikävä Syötteen hommia. Paljon.

Noh, kun olin poroillut aikani, niin sitten olikin vuorossa hyvän ystäväni Tiinan vauvajuhlat :) Mää en itte oikein tiiä, mitä ajattelen vauvajuhlista. Siis nehän on aivan ihanat ku näkee ystäviä vielä ennen lapsen syntymää ja voi vielä istua alas ja jutella rauhassa kaikesta kun on aikaa. Sitten taas ku miettii, että siinä juhlitaan sitä vauvaa, joka ei vielä ole maailmassa.. entä jos sattuuki vielä jotain? Ehkä mää jossittelen liikaa. Pitäs vaan luottaa, että kyllä se sieltä tulee ja kaikki menee hyvin kun raskaus on jo niin pitkällä :)

Mää halusin yllättää Tiinan ja laittoin kaikille juhliin tulijoille etukäteen viestiä ja suunniteltiin ohjelmaa ja yhteistä "voimalahjaa" Tiinalle. Sovittiin myös, että kaikki tuo juhliin jotain syötävää ylllätykseksi. Kutsuvieraissa oli yks, joka halusi tehä masukakun. Siitä tuli ihan hurjan hieno!

Meillä oli muutenkin ihanan rennot illanistujaiset ja juteltiin raskauden "ihanista puolista" kerranki ääneen! Siis ku tosipuheessa eihän niistä kukaan puhu ikinä missään. En määkää tienny kaikista jutuista.. nyt en sitten haluakaan lapsia. ;) Noei, ehkä ne kestää, kun voi saada sellaisen ihanan paketin!

Meidän voimalahja Tiinalle oli kirja. Mää askartelin tuota ja jokainen sai lisätä kirjaan kuvan ja tekstin, missä on Tiinalle terveisiä. Seuraavassa kuvassa tulee kirjan idea esille:

Kirjan tarkotus on tosiaan se, että ku Tiinalla menee esimerkiksi hermot siihen, että se herää yöllä tuhannen kerran ja lapsi itkee ja mistään ei tulee mitään, niin se ottaa käteen tuon kirjan ja istuu alas. Lukee sitä ja huomaa, että vaikka menis kuinka huonosti, niin me kaikki ystävät ollaan olemassa. Kirjan on tarkotus nimensä mukasesti antaa Tiinalle voimaa arkeen. <3

Tässä minun osuus kirjaan:

Niin ja juhlissa muuten syötiin hyvin! :D

Masukakku, kiitos Merille! :)

Olipa kiva lauantai.

Terkuin Jenni

Syksyinen viikonloppu

Moikka!

Kävästiin viikonloppuna pitkästä aikaa kotikonnuilla Pudiksella. Ruskaa on paljon enemmän ku Oulussa, ja itteasiassa se alkaa olla paikotellen jo ohitte. Harmittaa ku en kerenny näkemään meijän kotipihan isoa pihlajaa tänä syksynä ollenkaan kun se oli täydessä väriloistossa. Se on aina aivan kirkkaan punainen syksyisin. Nyt siitä oli jälellä vaan ranka ja muutama hassu lehti roikku oksilta.

Nukuin pe-la yönä 10 tuntia. En muista, millo viimeeksi oon nukkunu niin paljon yöunta yhteen putkeen. Olin aamulla (kyllä, klo 11 aikaan on aamu) ihan ihmeissään että nukkuin niin pitkään. Piti kattoa Mikon puhelimesta että näyttääkö kello oikiastikki jo 11! Noh, äiskä oli keittäny riisipuurot valmiiksi ja niitä mentiin sitten syömään. Kyllä, tuli harvinaisen aikuinen olo kun söi kotona äitin tekemää riisipuuroa klo 11 aikaan vastaheränneenä yövaatteissa. Jovain olen 25 vuotias, kuka uskoo? :D

Ei vaan tosipuheessa tuollainen rentoutuminen tekee vaan hyvää. Ihana kun sai vaan olla. Kävästiin Mikon ja veljen kans piiiiitkällä lenkillä sitte päivemmällä ja otettiin syksykuvia. Oli ihana käyä teinipaikassa sillan alla muistelemassa nuoruusaikoja. Heh, sieltä löyty meikän kirjotuksiakin. On sitä ollu fiksu.

Muuten viikonloppu kuluikin sitte lautapelien maailmassa ja puusaunan lämmössä. Paras viikonloppu pitkiin aikoihin! :)

Tässä kuvasatoa:

Ai niin, meiltä sai ihan hillittömän kokosia porkkanoita! Otettiin niitä mukaan Ouluunki. Nam. :)

Ihanaa ja tunnelmallista syksynaikaa kaikille! :)

Terkuin Jenni