lauantai 7. lokakuuta 2017

Pumpulihääpäivä

Me juhlittiin 15.9 meidän toista hääpäivää. Päätetiin jo viime vuonna, että ensimmäinen hääpäivä on paperi ja toinen hääpäivä pumpuli. Ja mikä kauhea päivä se olikaan! Teki hieman tuskaa tälläiselle "haluan antaa täydellisen lahjan" - tyypille keksiä lahja, joka liittyy pumpuliin!

Selasin netin keskustelupalstoja ja sieltä tuli jos jonkinmoista:

1. Tyyny -> Ei. Ostimme vasta uudet tyynyt.

2. Makuupussi -> Ei. Emme harrasta retkeilyä, ainakaan vielä. Sikäli olisi ollut ihan kätevä silloin kun tarvitsee laittaa mies ulkoruokintaan.


3. Joulupaita -> Ei. Tai no joo. Mies on halunnut jo pitkään semmoista kamalan rumaa joulupaitaa, jossa olisi pukin kuva ja parta tietty kuvastaisi sitä pumpulia. Kas kummaa, en löytänyt mistään sellaista syyskuussa. (Ihan kauheasti ei jäänyt harmittamaan...)

4. Pesulaput -> Ei. Mieheni ei tekisi niillä mitään. Niin ja kyllä, joku ehdotti netissä, että miehelle voisi ostaa vuodeksi pumpulipesulappuja.

Jossakin keskustelussa mainittiin, että sehän voi olla mitä vain, mikä on kääritty pumpuliin. Tädää! Siinäpä se.

Mies on jo kauan himoinnut menevänsä uudistettuun Verkkokauppa.comin myymälään. Ostin hänelle sinne lahjakortin. Lisäksi mies on myös puhunut nahkahanskoista ja etsin hänelle sellaiset, missä on pumpulinpehmeä villainen sisus. Käärin koko komeuden pumpuliin ja pistin pakettiin. Simppeliä ja tarpeeseen tulevaa :)

Mies oli ilmeisesti googletellut myös, sillä minunkin lahja oli kääritty pumpuliin. Sain jalkojenhoitojuttuja ja lupauksen saada jalkahierontaa aina kun mies jaksaa. Olen jo kerran saanut! Tämä siis oikein hyvä olosuhteisiin nähden! :D

Itse juhlapäivää juhlistimme treffeillä. Lapset siis hoitoon ja nokat kohti kaupunkia. Ensiksi suuntasimme Escaperooms Ouluun, tarkoituksena paeta huoneesta 60 minuutissa. Valitsimme huoneeksi Mystery Dinnerin, jonka alkuinfo kuullostaa tältä:


" Keittiömestari Antero Kontiokorpi avasi vuonna 1988 pienen ja idyllisen ravintolan Oulun keskustaan. Ruoka oli suussa sulavaa, viini virtasi ja asiakkaita riitti.

Hyvin pian avaamisen jälkeen Anteron unelman ylle kuitenkin laskeutui musta varjo, kun ravintolan työntekijöitä alkoi mystisesti kadota yksi kerrallaan. Antero parka joutui sulkemaan unelmiensa ravintolan, vain muutama kuukausi avaamisen jälkeen.

Nyt sinä ja ystäväsi olette saaneet illalliskutsun tähän lähes 30 vuotta sitten suljettuun ravintolaan. Olette uteliaita. Kuka kutsun lähetti? Miksi työntekijöitä katosi?

Kun astutte sisään ravintolaan, kuulette kuinka ovi menee lukkoon takananne. Olette pulassa? Teillä on 60 minuuttia aikaa selvittää tienne ulos ja löytää ratkaisu mysteeriin.

Vaikeustaso: haastava "

Ollaan käyty miehen kanssa pari kertaa aiemminkin pakohuoneissa eri paikoissa ja ollaan kyllä ihan koukussa. Tämänkertainen Mystery Dinner oli sopivan haastava ja mielenkiintoinen ja mikä parasta, me päästiin pakenemaan!! Oli huikea fiilis kun naputtelimme viimeisen koodin ja ovi aukesi!

Ei muuten ihan kaikki pakene kahdestaan ;)

Ha!

Onnistuneen pakenemisen jälkeen menimme syömään Kauppuriin. Kyllä teki hyvää. Aa että. Siitä sitten syönnin päälle vietimme hetken kaupungin yössä ja valtasimme tanssilattiat.

Ihana päivä. Ihana mies. Minun ikioma ♥

Terkuin Jenni




perjantai 29. syyskuuta 2017

..Jos metsään haluat mennä nyt..

.. sä takuulla yllätyt!

Ei nimittäin olla siellä enää. Käytiin jo!

Meidän lähellä on todella hyvät marjametsät ja on käyty useasti marjassa. Mikäs sen parempaa kuin retkieväät mukana mustikkaan. Siitä on hyvä perhehetki tehty :)


Oma poimuri on osoittautunut lähinnä rekvisiitaksi :D


Nam!

On tämä syksy kyllä ihanaa aikaa. Ja maukasta. :)

Terkuin Jenni



".. ja banjot soi!" Lommailua kesällä 2017

Moikka!

Tänä kesänä me ollaan nautittu viileämmästä kesästä. Itseasiassa toivoinkin viileää kesää, sillä vauvan kanssa olisi hankala olla jos on tukalan kuuma. Eli kyllä, minun vuoksi ei ollut kunnon hellekesää. Anteeksi! ;) Hallitsen siis muummuassa sään.

Mikon kesäloma ajoittui elokuulle, joten silloin oli hyvä lähteä koko perheen kera reissuun :) Poika toivoi kovasti pääsevänsä muumimaailmaan, joten sinne siis!

Tässä kuitenkin pari vinkkiä:

1. Jos lapsesi jännittää uusia asioita, hänelle ehkä riittää alkukesästä maininta siitä, että menemme muumimaailmaan. Yksi maininta.

2. Sitä ei tarvitse hehkuttaa ja hokea koko kesää.

3. Ei, vaikka tulee vieraita. "Noh, T, mihin me mennään kahden viikon päästä??"

4. "Kerroppa mummulle mihin mennään viikon päästä!"

5. Jos lapsesi jännittää vatsalla, on luvassa pieniä yllätyksiä monta kertaa päivässä.

6. Pienet yllätykset haisee ja niitä tulee paljon.

7. Mitä lähemmäksi reissu tulee, sitä enemmän niitä yllätyksiä tulee.

8. Kun vihdoin pääsemme muumimaailmaan, elä vie lastasi heti keskelle satuhahmoja ja hälinää.

9. Ei, vaikka siellä olisi juuri Pikku myy ajattamassa Haisulia, Viljonkka lapsineen, muumiperhe hyppelemässä, Nuuskamukkuinen laulelemassa ja Nipsu pällistelemässä.

10. Siinä voi käydä niin, että ensimmäinen paikka minkä lapsesi haluaa nähdä on vessa.

Että semmoista. Opimme pienestä pojastamme sen, että hän jännittää uusia asioita paljon. Ja tottakai, onhan muumit jänniä. Isoja valkoisia olentoja, jotka eivät edes puhu mitään! Onneksi kaikki oireet loppuivat kuin seinään tuon vessareissun jälkeen ja pääsimme nauttimaan muumimaailmasta alkujärkytyksen jälkeen :)

Toki pojan mahakivuille ja haiseville yllätyksille löytyi muukin syy, sillä oireet alkoivat muutama päivä reissun jälkeen uudestaan. Raukka on allerginen tuoreille mansikoille! Lääkäri tosin sanoi, ettei pelkästään mansikka ole missään nimessä syypää, sillä olimme tajunneet jättää sen pois jo hyvissä ajoin ennen reissua. 

No mutta joo, pienistä mahapuruista huolimatta meillä oli ihana reissu. Tässäpä vähän kuvia!

Ryhmä rämä lähdössä reissuun!

Majoituimme Tampereella. Huoneisto oli aivan huippu!

Pakko lisätä: huomaa Mikon asettelemat sukat sohvan reunalla. En ymmärrä miten se aina ehtii! Otin tämän kuvan heti ku päästiin sisään :D

Ensimmäisenä päivänä suuntasimme kohti Linnanmäkeä. Tampereella satoi vettä, mutta mitä lähemmäksi Helsinkiä ajoimme, sitä selkeämmäksi sää muuttui. Perillä paistoi aurinko :)

Aamupalalla :P


Linnanmäellä riitti kierreltävää :)

Nykyään ollaan ihan volvo-miehiä!

Mehevää!

Juna kiinnosti kovasti ja sinne ei saanut mennä aikuiset mukaan. "Minä meen ykkin!" 


Nyt nukkumaan huoneistolle!

Seuraavana päivänä vuorossa oli se odotettu muumimaailma. Matka sinne kesti kauan, sillä meillä piti pysähtyä vähän väliä vessareissulle. Voi pientä kuinka hänellä jännitti! 

Ensikohtaaminen. Bonjour!


Muumimamma esitteli laukkunsa sisältöä

Hirviö tuli moikkaamaan!

Neiti pääsi Niiskuneidin sängylle :)

Muumimamman hillokellari. Noms noms!

Muumipapan hatun testausta. Aivan hyvä!


Onnellinen poika lähdössä ostosten kanssa huoneistolle. Mukaan tarttui muumi-tussit sekä uudet leikkikaverit muumitaloon; Haisuli ja Pikku Myy :)

Muumimaailman jälkeen matkasimme jälleen Tampereelle. Automatkoilla ihastelimme maisemia ja kurkkasimme lorupussiin, luimme kirjoja, lauloimme, höpötimme ja pienimmät ottivat päiväunia.

Suomi 100 - juhlavuoden kunniaksi oli hienoja heinäpaaleja :)

Miina ja Manu - kuuntelukirjat olivat loistavia!

Nukuimme Tampereella huoneistossa vielä yhden yön ja aamulla suuntasimme kohti Jyväskylää. Poitsu sai toivoa minne mentäisiin, ja lähdimme Hoploppiin. Olipa kiva nähdä uudistunut Hoplop! Itseasiassa aika samankaltainen kuin Leon leikkimaa.


Hoploppiin mennessä laulelin sitä "Sä sanot hop, mä sanon lop..." Tai mikä lie Hoplopin tunnuslaulu ja miten lie meneekään! Poitsu sitten lauleskeli sitä omilla sanoillaan:

"Tä tanot hei,
mä tanon EI!"

Käyhän se toki noinkin :D


Iskä halusi pysähtyä ja näyttää poitsulle vaskikellot, koska on itsekin pienenä ne isänsä kanssa käynyt katsomassa ♥ :)

Kävimme myös Kuusamon suurpetokeskuksessa ukin ja mummin kanssa. Havaitsimme jälleen oman typeryytemme. Veimme meidän jännittäjäpojan katsomaan karhuja. Hyvä äiti, hyvä isä! Arvatkaa jännittikö? :D

Poitsu tykkäsi paikan poroista, ilveksistä ja ketuista. Karhut oli jänniä ja haisikin pahalle! 


Siellä se Juuso on!

Lisäksi kesäämme kuului paljon kyläilyjä, leikkejä ja pieniä hetkiä joita on ihana muistella jälkeenpäin :)

Pöllömäistä syksyä!

Terkuin Jenni




keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Vaaleansinisiä hetkiä

Heipähei!

Kirjoittelen kesälomakuulumisia seuraavassa postauksessa, nyt jälleen vauvajuttuja :)

Vuonna 2017 todella moni ystäväni saa tai on saanut pienen nyytin syliinsä. Kahdeksan ystävääni pääsee tuoksuttelemaan vauvaa ja hoitamaan ihan pientä ihmisen alkua. Kahdeksan! Hurja määrä. Hurjemmaksi asian tekee se, että näistä kahdeksasta vain yksi on poika. Kaikki muut tälle vuodelle syntyvät ovat tyttöjä, omamme mukaan lukien <3 

Nyt pääsimmekin vaihteeksi vaalensinisiin vauvapilviin, kun järjestimme ystävälleni vauvajuhlat. 

Järjestimme juhlat ystäväni kummipojan kotona, jonka kanssa hän luuli menevänsä uimaan. Meitäpä odottikin lauma naisia yllätyksineen. Tuleva äiti yllättyi täysin :)


Koristeluina oli viirejä, ilmapalloja, kynttilöitä, pompomeja ja seinälle tehtiin ihana "poikanaru". Ostimme tulevalle äidille lahjaksi korin, johon jokainen sai ostaa jotain mitä ajatteli tulevan tarpeeseen. Itse tykkään paljon Kappahlin newbie-mallistosta ja mukaani tarttui söpö ruokalappu. Aivan ihana kuosi!


Korissa oli ruokalapun lisäksi torkkupeitto, vaatetta, tutteja, tuttipullo, voiteita jne. Yllättäen teemaksi näytti valikoituvan eläimet, vaikka emme sitä erikseen mitenkään sopineetkaan. :)




Ohjelmassa meillä oli herkuttelua, tottakai. Jokainen sai tuoda nyyttäriperiaatteella jotain tarjottavaa, ja itse päätin tehdä voileipäkakun. Niin ja en mitään perinteistä voileipäkakkua, vaan päätin kokeilla tehdä mahavoileipäkakun! Pitäähän vauvajuhlissa aina jokin mahakakku olla ;)


Herkuttelun lisäksi arvuuttelimme tulevan lapsen nimeä ja strategisia mittoja. Keskiarvon mukaan on tulossa noin 4 kiloinen potra poika. Tuleva äiti oli onnellinen, ettei keskiarvo huitele kahdeksan kilon paikkeilla :D Saapas nähdä sitten kuinka suuri pieni onkaan kun h-hetki koittaa.

Arvailujen lisäksi maistatimme tulevalla äidillä hieman eri pilttejä. Saimme aikaan niin painokelvotonta tekstiä, että sitä ei passaa julkaista ollenkaan! 


Miltähän se vauva sitten näyttää? Tämä varmasti mietityttää kaikkia tulevia vanhempia ja lähipiiriä. Onkohan sillä isän nenä tai äidin poskipäät? Eipä huolta, selvitimme asiaa ja ulkonäkökin on nyt selvillä ;)


Komea poika tulossa!

Kaiken kaikkiaan juhlat olivat rennot, tunnelmalliset ja odotusta täynnä.



Terkuin Jenni




maanantai 24. heinäkuuta 2017

Tarina pienestä tytöstä



" Ei pieni puu vielä myrskystä tiedä,
ei pieni puu vielä myrskyä siedä.

Ole suojana pienelle suuri puu,
että pienellä juuret vahvistuu."

Meidän pieni vauva on jo kohdannut suuria puita, sillä hän aloitti elämänsä teho-osaston kautta. Nyt saatte kuulla tarinan pienestä tytöstä. <3 :)

Esikoisemme syntyi marraskuussa 2014. Saimme silloin pienen pojan, josta lisää täällä. Synnytys meni miten meni, ja ajatus toisesta lapsesta hieman hiipui. Päätin jo silloin, että mikäli saan joskus toisen lapsen, en tule sitä alateitse synnyttämään.

Noh, kuinkas kävikään. Elokuussa 2016 tein positiivisen raskaustestin. Vauvan laskettu aika olisi huhtikuussa 2017. Hui. Jännittävää :) 

Esikoisen aikana jäimme rakenneultran jälkeen seurantaan, sillä vauva oli niin pienikokoinen. Nyt ollessani uudelleen raskaana mietin, että jäisin mieluusti seurantaan jälleen. Oli jotenkin turvallista käydä 2-4 viikon välein ultrassa ja nähdä mitä pienelle kuuluu. Rakenneultrassa selvisi, että vauva on jälleen pieni ja lisäksi hänen vatsasta löytyi ylimääräinen kupla. Jäimme siis seurantaan.

Laskettu aika läheni, ja neuvolassa puhuin jo alusta asti siitä, etten haluaisi alatiesynnytystä. Missään vaiheessa kukaan ei ollut ajatuksiani vastaan, vaan minun mielipidettä kunnioitettiin :) Kävin keskustelemassa pelkopolilla ja sain ajan suunniteltuun sektioon. Huh, nyt voin hengähtää!

Emme kertoneet kellekään vauvan syntymäpäivää, emmekä myöskään sukupuolta. Meille sattui jo np-ultraan niin taitava ultraaja, että hän kertoi vauvan sukupuolen jo viikolla 11. En tosin uskonut, että meille syntyisi tyttö. Pieni tyttö, josta salaa haaveilin jo plussatestin tehdessäni <3 :) 

30.3.2017 se tapahtui. Suunniteltu sektio. Saimme pojan päivähoitopaikan kanssa sovittua, että viemme hänet aiemmin hoitoon, jotta ehdimme sektioon. Menimme Oyssiin perhosia vatsassa ja sektion toimenpiteet aloitettiin. Itse leikkaussali oli hyvin kliininen leikkausvälineineen ja suurine kirkkaine lamppuineen, mutta tiesin, että kohta saisin vauvan syliin joten se unohtui heti.

Vauva syntyi ilman komplikaatioita klo 9.09. Ensiparkaisu oli äkäinen ja hyvin äänekäs. Se on meidän vauva se. Muistan ihan ensimmäisenä kysyneeni että "onko se tyttö?" ja kyllähän se oli. Pieni ihana tyttö, jonka mitat olivat 3170 grammaa ja 50 cm. Sain tytön heti syliini ihastelua varten. <3

Sektio oli ihana. Voisin lähteä heti uudestaan! Paikalla oli henkilökuntaa ja koko ajan tiesin mitä tapahtuu. Kaikki meni niin kuin suunniteltiin. Todella hyvä kokemus.

Koska tytön vatsasta löytyi raskausaikana kupla, lähti hän suoraan sylistäni teho-osastolle lisätutkimuksiin. Tyttö oli teho-osastolla viikon.. Yöt valvoin ja itkin, sillä oli henkisesti rankkaa olla synnyttäneiden osastolla yksin, kun muilla äideillä oli vieressän vauvat ja minulla vain tyhjä peti. Pääsin onneksi vierailemaan tytön luona muutaman kerran päivässä oman voinnin mukaan. Kotiuduimme tervein paperein tytön ollessa 8 päivän ikäinen. Se hetki, kun kaikki letkut ja seurantalaitteet irroittettiin tytöstä oli jollakin tapaa hyvin merkittävä ja kaunis. Tyttö tuntui silloin vasta ihan oikealta vauvalta ja olin niin onnellinen, kun pääsimme vihdoin kotiin.

Nyt tyttö on pian 4 kk ikäinen ja on aikamoinen vekkuli. Jokainen käsien ulottuvilla oleva asia pitää laittaa suuhun ja heti kun näköpiiriin tulee joku, on hänelle näytettävä leveä hymy. Tyttö on ollut hyvin rauhallinen ja tyytyväinen vauva. Isoveli on ottanut pikkusiskon hyvin vastaan, eikä ainakaan vielä ole osoittanut mustasukkaisuutta. Ehkä sekin aika koittaa joskus :)

Me täällä nautimme pienestä neidistä ja olemme hyvin onnellisia. Elämä on tässä ja nyt. <3



- Jenni -


sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Vaaleanpunaisia hetkiä

Heh, anteeksi :D Postaus neidistä tulee seuraavaksi. Lupaan!

Järkkäsimme hyvälle ystävälleni vauvajuhlat. Päädyimme pitämään juhlat ravintolassa ja paikaksi valikoitui Amarillo, koska tiesimme siellä olevan hyvää ruokaa ja samalla testaisimme uudistuneen menun.

Saimme luvan koristella pöydän omaan tyyliin ja meille oli mukavasti valittu pyöreä pöytä, jossa kaikki näkevät toisensa. Koristeluissa luotimme vaalenpunaiseen, ehkä vihjaamaan tulevasta pienestä ;)

Juhlat olivat yllätys, joka onnistui mahtavasti. Tuleva äiti oli tulossa syömään kanssani, mutta yllätys olikin melkoinen kun pöytä oli täynnä hyviä ystäviä elämän varrelta. 

Jottei juhlat menisi pelkäksi syömiseksi, ravintolassa kun oltiin, järkkäsimme myös pienimuotoista ohjelmaa. Aluksi tuleva äiti sai arvuutella meidän vauvakuvista kuka on kukin. Tuleva äiti suoriutui tehtävästä oikein mallikkaasti, parilla väärällä arvauksella selvittiin.


Seuraavaksi siirryimme lahjojen pariin. Tuleva äiti sai lahjakortin Babystyleen sekä vaippakakun pienillä yllätyksillä. Korttiin valikoitui Anna-Mari Kaskisen kaunis runo:

" Sinua en tunne,
vain hiljaa aavistan
sen täydellisen ihmeen,
sen lahjan valtavan.

Sinua en tunne,
vaan tunnen kuitenkin.
Luot sydämeeni valon,
kuin tähti loistavin.

Sinua en tunne,
vaan valtaat maailman.
Et arvaa kuinka paljon
sinua odotan. "


Vaippakakussa oli voiteita, desinfiointiainetta navan puhdistukseen, kuolalappu, nännirasvaa, kehitysaskel-kortit ja vaippakakku kätki sisälleen myös pienen henkilökohtaisen yllätyksen. ;)


Lahjusten lisäksi arvailimme tulevan vauvan syntymäpäivää ja -aikaa. Kirjoitimme veikkaukset myös pituudesta ja painosta sekä pienen neidin tulevasta nimestä. Arvaukset laitoimme kirjekuoreen, jonka tuleva äiti saa avata vasta kastepäivän jälkeen :)


Amarillon jälkeen suuntasimme jälkiruoalle Tähtijätskiin, josta sai suussasulavia itsetehtyjä jäätelöitä. En edes muista, milloin viimeeksi olen syönyt yhtä hyvää jäätelöä! Harmi, että kuulin paikasta vasta nyt.. aion kyllä ehdottomasti mennä uudestaan :)


Jäätelönsyönnin jälkeen pelasimme vielä erän vauva-aliasta ja herkistelimme sanalle "äiti" <3 


Päivä kului nopeasti ja tuleva äiti oli hyvin kiitollinen. Ihanat juhlat ja ihania ihmisiä. Nyt kaikki odotamme jännityksellä sitä milloin pieni neiti syntyy ja hurmaa meidät kaikki :)

Terkuin Jenni

torstai 20. heinäkuuta 2017

Meidän perheen aakkoset

Tässäpä tämmöinen blogijumin postaus. Lupasin seuraavassa kirjoitusta meidän perheen uudesta tulokkaasta, mutta tehdään tämmöinen ensteks. Seuraavassa sitten pääosassa neiti <3

Eli meidän perheen aakkoset.. hieman tuotti osa päänvaivaa, mutta ovela kun olen.... ;)

A - Aamupala. Meidän perheessä 4/4 on äkäisiä jos tämmöinen jää väliin.

B - Burana. Mikään muu särkylääke ei auta. Meillä isommilla sattuu päähän silloin tällöin. Liekö syynä vähäiset yöunet vai äänilelut?

C - Colorado. Siellä asuu sukulaisia, joiden luona on tarkoitus käydä. Ehkä häämatka sinne suuntaan?

D - Drive-in Hesburger. Kotimatkalla aivan hyvä ruokapaikka :D

E - Eve. Päiväkodin tyttö, josta poitsu ei lakkaa puhumasta <3

F - Fysioterapia. 3/4 meidän perheestä on sellaista tarvinnut.

G - Grillaus. Ollaan grillailtu kesällä vartaita ja makkaraa, sillä meidän grillistä ei riitä tehot muuhun :D

H - Herkkyys. Meidän perheessä minä olen todella herkkä luonteeltani, ja poika näyttää perineen äitinsä luonteen. Jos kirjaa lukiessa tulee eteen surullinen kohta, saattaa pojalla tulla itku. <3

I - Iso-Syöte. Siellä me ollaan Mikon kanssa tavattu ja kasvettu yhteen. Nyt on sitten mökkeilty siellä useasti koko perheen voimin :)

J - Joulu. Ihanin juhlapyhä. Poika odottelee jo joulupukkia ja itse olen jo laatinut "mitä kellekin lahjaksi" - listan tulevaa joulua varten.

K - Koti. Tärkeä paikka meille kaikille. Etsimme vähän suurempaa kotia ja haaveilemme rakentamisesta.

L - Lelukaaos. Meiltä löytyy välillä aikamoinen lelukaaos olohuoneesta. Tervetuloa todistamaan! Lelukaaos on nähtävillä varsinkin silloin, jos saapuu paikalle yllättäen ;)

M - Maito. Meillä kuluu sitä valtavasti. Ostamme parin päivän välein niitä Valion isoja purkkeja useamman. Eli 6 litraa menee ihan heittämällä muutamassa päivässä. Kylmänä ihan parasta.

N - Nauru. Meillä nauretaan usein. Pienin ei ole vielä nauranut ääneen, sitä odotellessa :)

O - Onnellisuus. Me ollaan aika onnellisia nyt. Välillä pitää oikein pysähtyä miettimään, mitä kaikkea on tässä elämässä saanut. Olen hyvin kiitollinen :)

P - Porkkanamuusi. Pojan lempiruokaa. Meillä syödään paaaaljon porkkanaa.

Q - Qstock. Ainoa festari missä olemme Mikon kanssa käyneet yhdessä :)

R - Ryhmä Hau. Tai niinkuin poika sanoo "puukki hau!" Milloin ne ei pyöri telkkarissa, niin sitten me leikitään niitä koiria lattialla kontaten :D

S - Pienen tyttömme etunimi <3

T - Poikamme etunimi <3

U- Uhma. Ah, mikä vaihe. Mikään ei kelpaa. Tai kelpaa sittenkin. Eipäs kelpaakaan. Äiti auta minua. EIII, minä teen itse! Joskus täytyy laskea nollasta kymmeneen. Useimmiten nollasta sataan.

V - Väsymys. Työ, vauvan yöheräilyt, vähäiset unet ja hektinen arki vie voimia.

W - Whatsapp. Käytämme sitä päivittäin viestittelyyn ja kuvien lähettelyyn :)

X - Xylitoli. Tiedän , tylsää. En keksitnyt muutakaan :D Meillä aikuiset syö purkkaa ja lapset pastilleja. Toki neiti ei oo vielä siinä iässä, mutta sitten aikanaan :)

Z - Zombi. Meillä semmoisen voi löytää yöaikaan lämmittelemässä maitoa keittiössä.

Y - Yökukkuilu. Se, mitä teen juuri nyt kun pitäisi olla nukkumassa! Oikeastaan voisi sanoa, että yökukkuilu on minun harrastus, josta pitäisi päästä eroon.

Ä - Änkyrä. Meillä joskus änkyröidään. Ihan niinkuin se telkkarin Snickers-mainos.

Ö. Öitä. Joo öitä. Luulin, että tämmöinen aakkospostaus on nopea ja helppo. Ei muuten oo. :D