maanantai 29. helmikuuta 2016

Retkeilyä

Moikka!

Oltiin viikonloppu Pudiksella ja rentouduttiin urakalla. Tarkoitus oli mennä parin kilometrin päähän pilkkihommiin, mutta oli sen verran pakkasta, että päätettiin tehdä lyhyempi reissu poitsun takia. Aurinko paistoi ja oli niin nättiä. Meillä on Pudiksella aivan älyttömästi lunta, joten minäkin innostuin hyppimään lumihankeen! Ihan parasta puuhaa pienenä... ja olihan tuo hauskaa nytkin :D

Noh, siitä retkeilystä.. mehän päätettiin tehdä nuotiopaikka mummulan pihan nurkille! Ei muuta kuin pitkospuut penkeiksi ja nuotiota virittelemään. Siinä sitten paisteltiin makkarat sekä nakit ja herkuteltiin.

Syönnin päälle touhuttiin pihalla ja pulkkailtiin. Käytiin myös papan hallissa ihmettelemässä työkoneita.

Ensimmäistä kertaa nakin paistossa ^^

Kylläpä oli mukava sunnuntai! :)

Ens kuussa mulla alkaa työt kokoaikaisesti ja sitä ennen ehditään lomailla koko 10 viikko. Tiedossa ainakin Hoploppailua ja muuta mukavaa. Niistä lisää sitten myöhemmin... Lisäksi tulossa postaus häistä kuvien kera ^^

Mukavaa kevään jatkoa!

Terkuin Jenni

tiistai 16. helmikuuta 2016

Ystäviä, onko heitä?

Mooi!

Toivottavasti teillä kaikilla oli ihana ystävänpäivä. Sinällään tuo päivä on ihan tyhmä. koska joka päivä pitäisi olla ystävänpäivä. Aina pitäisi muistaa sanoa läheisille kuinka tärkeitä ja rakkaita ne on, eikä vain yhtenä päivänä. Olla kiitollisia siitä, että on ystäviä. :)

Itse asiassa juttelin asiasta perheeni kanssa. Minun vanhemmat olivat olleet ylpeitä häissämme, kun olivat seuranneet meidän hauskanpitoa ystäviemme kanssa. Siellä tanssimme ja riehuimme bändin tahdissa. Siinä oli äiti sitten ihastellut ylpeänä, että onpas minun tytöllä paljon kavereita ja ystäviä olemassa. Siitä oli tullut hälle hyvä mieli.

Niin. Kun kuulin tuon tarinan, en voinut olla hymyilemättä. Aivan totta joka sana. Pitää oikeasti olla kiitollinen ja iloinen siitä, että on saanut rinnalleen paljon läheisiä ihmisiä. Kaikilla asiat eivät ole samanlailla. Voi kunpa saisin joskus kokea omien lasteni kohdalla sen, minkä äiti koki minun kohdalla. Olisipa ihana katsoa vierestä, kuinka omalla lapsella on paljon ystäviä ja kavereita ympärillään. Vahvasti luotan siihen, että näin tapahtuu joskus. 

Ystävät ei ole itsestäänselvyyksiä. Ehkä itsekin sorrun välillä siihen, että ajattelen niiden olevan. Kyllähän ne siinä rinnalla pysyy ja on. Pysyykö? Ystävyyden eteen pitää tehdä töitä. Ystävyyttä pitää vaalia.

Joka tapauksesa kiitos sinulle ystäväni, tuttavani ja kaverini siitä, että olet elämässäni! Ilman sinua elämäni ei olisi sellaista kuin se nyt on! :) <3

Jenni