perjantai 14. helmikuuta 2014

"Voit unohtaa sen, jonka kanssa olet nauranut mutta et koskaan sitä, jonka kanssa olet itkenyt"

Ystävänpäivä.

Se on aina ollu mulle tärkeä päivä, enkä oikeastaan edes tiedä mistä se johtaa. Ei me lapsuudessa pahemmin ystävänpäivää juhlittu, vaan siitä on tullut tärkeä vuosien varrella.

Ystävät ei oo mikään itsestäänselvyys. Ei kaikilla ole sitä onnea, että löytyy läheisiä ihmisiä. Ei kaikilla ole siihen mahdollisuutta tai aikaa. Ystävyys vaatii aikaa ja molempien sitoutumista. Ystävyys on oikeasta lähes taianomaista. Miten voi löytää tästä maailmasta sellaisen ihmisen, jonka kanssa tuntuu siltä, että sinun hyvät puolet korostuu ja sinulla on hyvä olla ja sama toisinpäin? Melkein kun sen oikean löytäminen. Jonkun kanssa vain kolahtaa.

Ystävänpäivä pitäisi olla joka päivä. Joka päivä pitäisi muistaa olla kiitollinen siitä, että on saanut lähelleen ihmisiä, joiden kanssa voi jakaa kaikki elämän ilot ja surut. Ystävänpäivä on tästä syystä minulle tärkeä. Silloin muistan niitä, ketkä ovat minulle tärkeitä ja rakkaita. Kerron heille, että välitän. :)

Minulla ei itseasiassa ole kovin montaa ystävää, kavereita kylläkin useampi. Lasken ystäviksi ne, joiden kanssa voin oikeasti jakaa kaiken ja kavereiksi ne, joiden kanssa on mukava viettää aikaa silloin tällöin.

Minun läheiseen ystäväpiiriin kuuluu viisi ihanaa tapausta. Tai no oikeastaan siihen vois laskea kuuluvaksi myös tuon apinan, Mikon. Kyllä kumppanikin on osaltaan ystävä, ainakin minusta. Niin ja joo, on mulla pari sellasta nettisystävääki.

Meillä on lukioajasta lähtien ollut viiden tytön "viisikko"- porukka. Nykyisin oon paljon tekemisissä heistä kolmen kanssa: Tiinan, Marin ja Sonjan. Itseasiassa me välillä nähdään aivan liian harvoin, mutta silti aina nähdessä tuntuu siltä, kuin olisi nähty viimeeksi eilen.



"Viisikon" kans me ollaa tehty vaikka ja mitä. Ai että niitä yhteisiä hetkiä: Kreetan reissua, juoruiluja, saunomisia, baareilua, pitkään valvomista.. Parasta! Pitäisi ehdottomasti nähä useammin :)

Muita ystäviä mulla on Annika ja Heidi. Molemmat tietää minusta lähestulkoon kaiken. Kumpaakin nään useasti, Heidiä lähes joka viikonloppu kun ollaan Syötteellä ja Annikaa pyrin näkemään viikottain, jääny tosin viimeaikoina hieman väsemmälle ku ikinä ei ehdi.





Nettiystävistä tärkeimmät on Tomi ja Matti. Tomin, Keravan kollin kans ollaan yhteyksissä melkein päivittäin ja meillä kohtaa huumori aika hyvin. Matin kans soitellaan sillon tällön ku se päätti poistaa ittensä facebookin ihmeellistä maailmasta, eikä me nykyste pelata enää hirveesti aapelin minigolffiakaan, niinkuin junnuna oli tapana. Heh, ollaan siis Matin kans tavattu Aapelin peleissä. Tomin kans löydettiin toisemme sen pikkusiskon kautta. Me tiietää toisistamme lähestulkoon kaikki.

Tomin ja Matin kans on pitäny nähä vuosikaudet, oon tuntenu molemmat jo 10 vuotta. Noh, viime kesänä näin Tomia ekaa kertaa, hui jännää. :) Mattiki pitäs nähä, ehkä ens kesänä?


Minulla on myös muitaki rakkaita ystäviä, joiden kanssa ei tuu vietettyä nykysten oikeen enää aikaa. Näistä yksi on Aatee eli tutummin Antti-Tapio. Tai Pasi-Matti, niinku minun äiti jostain syystä sanoo. Ne on nuo kaksiosaiset nimet hirveen hankala muistaa ;) Aatee on ihan huippu, me joskus taannoin kerrottiin toisillemme kaikki, mutta harmittavan vähän enää nykyste jutskaillaan. Aatee on Mikon tosi hyvä ystävä ja onhan tuo varattu meille bestmaniksi, jos joskus hääkellot soi ;)


Mitä? Minä ja Aatee ollaan tunnettu yli 10 vuotta ja meistä ei oo yhen yhtä valokuvaa, missä oltas molemmat samassa? Tais siis ainakaan mulla ei oo. Tämä vääryys pitää muuttaa heti ku nähään :)

Niin ja tuo otsikko. Se on täysin totta. Ainakaan minä en unohda niitä, kenen kanssa olen itkenyt, tai kenelle olen asioitani itkenyt. Tosin jos tuolle mittapuulle lähdetään ni en unohda ketään? :D Oon vähän herkkä ja itken pienissäkin onnistumisissa ja epäonnistumisissa.

Tänä vuonna tein kaikille rakkaille kortit ja laitoin mukaan pienet yllärit, niinku mulla on tapana. Oon vähä hömppä. :)


Nyt mulla on elämään tullu pari uutta ihmistä, joista varmasti tulee mulle vielä läheisiä ja tullaan olemaan tekemisissä. Se on kyllä kummallista, miten joidenki kanssa vain löytää sellaisen yhteisen sävelen.

Hyvää ystävänpäivää ja kaikki ketkä oon tässä päivityksessä maininnu, ai laav juu! :) <3

P.S: Löysin itelle sopivat tulitikut :D


Terkuin Jenni

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Nykyajan nuoriso ja hakaristit

Mooi!

Mulla oli pitkästä aikaa ihan kokonaan vapaa viikonloppu. Mahtista. :)

Käytiin Mikon kanssa kattomassa perjantaina Ainoat oikeat, ja mentiin vähän sillä ennakkokäsityksellä että tuloillaan on jotain "lässynläätä", mutta ei se ollu. Se oli oikeasti aika hyvä, en muista millon viimeeksi oon nauranu niin paljo suomalaiselle elokuvalle. Tai no, Kulman pojat oli aika kova kans. Sen oon kattonu varmaan 8 kertaa.


Sitte mentiin Amarilloon syömään Mikon työpaikan kunniaksi ja olihan se hyvvää! Jälkkäriksi otettii viskijäätelöä ja olihan se pahhaa! Hrr. Iltaa jatkettiin sitte kahestaa meillä.

Lauantaina meillä oli minun kaverin Katin ja sen miekkosen uuden asunnon tuparit, minun synttärijuhlat, katin synttärijuhlat ja joulu. Joo, me nähään tosi usein, eikös? :D Vaiheltiin siinä sitten lahjoja ja ihasteltiin niiden uutta kotia. Ihana puutalo, vanha ja tunnelmallinen. Tuli itsellekin hinku hankkia oma koti.

Juteltiin siinä sitten porukalla lauluista ja meikähän on luullu sen nykyisin pinnalla olevan biisin "Voitolla yöhön" menevän osimoilleen näin: "voit olla yöhön, voit olla työtön". Oon luullu sitä joksiki seuranhakubiisiksi. Hyvä minä.

Nin ja sain taas loistaa. Oon oikeasti jo niin vanha, että oon pudonnu kelkasta näitten nykyajan nettijuttujen osalta. Tiedän facebookin joo. Juhlissa yks Nanna opetti mulle mikä on Instagram. Fiksuna sitte kerroin tietämykseni Twitteristä. Tietämykseni? Alotin puheen sillai fiksusti, että mikä se on se nykyajan juttu ku kaikki nuoret käyttää niitä hakaristejä ja joitaki sanoja siihen perään?

Hakaristi. Kiitos muiden, opin että kyseessä on risuaita eli hästäk. Tai jotain? Mutta onhan se kiva olla aina juhlissa naurunaiheena, olipa meillä hauskaa ainaki! :D Eiku hei, pystykö siellä Twitterissä ees laittamaan noita "hakaristejä" vai oliko se sittenki Instagrammissa? (Olen kuunnellut toooosi hyvin)

Lopetin muuten sen salilla käynnin. Joo tiedän, ei saa nauraa. Ehkä joskus koittaa minunki aika ;) Reeniä on kuitenki nyt ollu enemmän, ku ollaan omalla crewillä tanssittu. Reenikertoja on lisäilty ja hyvää matskua tulossa. Saapa nähä saadaanko me SM - kisoihin jottai aikaseki, tarkotus ois. ;)

Jenni